Olen erehtynyt. Luulin, että täällä koetetaan selvittää mitä Raamattu opettaa uskosta ja kasteesta. Joillekin näyttää olevan tähdellisempää arvostella ja morkata toisia seurakuntia.
Vanha sanonta kuuluu: "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."
Olen vahvasti sitä mieltä, että luterilainen opetus ja käytäntö ovat (nykyisin) suurelta osin virheellisiä. Sama tilanne vallitsee vapaiden suuntien puolella, joten kerskuminen oikeasta opista on vähintäänkin turhaa.
Mutta palatkaamme tuohon, mitä aiemmin kirjoitin:
Pitäisi selvittää ensin se, miksi kastetaan.
Siksikö, että kastettava on jo Jumalan lapsi vaiko siksi, että hänestä tulisi Jumalan lapsi? Jos löydämme tähän vastauksen, niin olemme jo aika pitkällä.
Itse ymmärrän asian (toistaiseksi) näin:
Jumalalle otollisia ovat kaikki muut, paitsi epäuskoiset. Pieni lapsi ei voi olla epäuskoinen, epäusko astuu kuvaan vasta myöhemmin. Tässä olen lestadiolaisten kanssa samoilla linjoilla.
Lapsen kastaminen on väärin, jos ei ole mitään takeita siitä, että hän tulee saamaan kristillistä opetusta. Jos oikein olen ymmärtänyt, tämä otetaan vakavasti luterilaisessa lähetystyössä, ei siis kasteta kaikkia, vaan uskovien lapsia.
Jos joku tulee uskoon myöhemmällä iällä, hänet tulisi kastaa, mikäli hän ei ole saanut kastetta aiemmin. Kastepapin epäuskolla ei tässä pitäisi olla mitään tekemistä, eihän vapaissakaan suunnissa uusita kastetta olipa kastaja sitten kuka hyvänsä.
Erottaisin uudestisyntyminen kokonaan näistä kastekeskusteluista. Samarian tapahtumat Ap.t 8;ssa luvussa puhuvat vahvasti sen puolesta, että kaste suoritettiin alussa pääsääntöisesti niille, jotka halusivat tulla kastetuiksi, mutta jotka eivät olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä, ts. eivät olleet vielä uudestisyntyneitä.