Maverick:
Hieman koen tässä syyllistämisen sivumakua.
---
Itsestäni puhuen:
Sitten köyhyyteen pudottuani, tunsin suurta syyllisyyttä. Tuntui kuin kaikki olisi vain minun syytäni ja katsoin ansainneeni ensin 90-alun yleisen laman seuraamukset. Sitten menestyksellisen projektin jälkeen USA'ssa, minun tilanteeni päätyi ahdinkoon, ulkoisesti. Tilanne oli uusi ja en osannut vastata siihen. Lamaannuin. Sitten kun Jumala alkoi ensin korjaamaan minua sisäisesti erityisesti lukemani Sanan kautta, jouduin tai halusin avata rikkaudet suuressa köyhyydessämme. Sain elää kohdallani todeksi tuon Paavalin todistuksen makedonialaisista ".. vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidänilonsa heidän suuressa köyhyydessäkin niin ylenpalttinen… ". Koin samaa kuin Daavid Ps. 56, "kuin mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Vaikka olin pakkotilanteessa, en sisäisesti ollut pakotettu siihen mitä ulos näytti. Samaa koki vaimoni ja tyttäreni.
Seurakunnassamme oli muutama ihminen, jotka todella halusivat kanssamme kulkea ja auttaa. Kuitenkin, koska sisäinen varmuus oli vain meillä, se alkoi noin kuukauden kuluttua ärsyttämään tukijoitamme, koska heidän teologiansa mukaan oli pitänyt tulla rahallisia vastauksia, jopa heille asti, koska he niin kovasti rukoilivat puolestamme. Muistan, kun kolme pariskuntaa yhtenä iltana tuli asuntoomme ja ilmoitti sanoutuvansa yhteydestämme. Olimme vaimoni kanssa täysin sanattomia, emmekä osanneet tehdä muuta kuin antaa kaikki heidän lahjoittamansa käytetyt huonekalut ja yhden peiton takaisin ja kiittää kaikesta siihen astisesta. Vaimolleni sanoi yksi reipas veli, että katson, että miehesi ei pidä huolta perheestään ja on näin uskotontakin pahempi, vt. 1.Tim.5:8. Vaimoni siihen vain totesi, että jos minulla ei ole mitään valittamista, vaikka leipä on vähäistä, niin älä sinäkään valita. En voi kertoa, mitä nämä perheet ja henkilöt kävivät läpi seuraavien 8 vuoden aikana. Sain tietää siitä paljon myöhemmin. - Ehkä liian pitkä perustelu, mutta tämän vuoksi kirjoitin mitä kirjoitin. - Edelliseen viitaten, voin sanoa, että olen maistanut voimakasta toisten syyllistämistä perustuen 1.Tim.5:8 ja syyllisyyttä kaiken näkyvän ja käsin koseketeltavan menetettyäni.
Maverick:
Onnea teille, että asia näin järjestyi. Omalla kohdallani noissa kuvioissa olivat seurakunnan "kerma" eli hyvin työllistyneet ja parhaiten ansaitsevat. Me emme kelvanneet tuohonkaan. Heitä meidän ahdinkomme ei kiinnostanut millään tavalla. Ja lopulta tämä "uskon veljeys ja sisaruus" realisoitui varsin karmealla tavalla.
Jäljelle ei ole jäänyt kuin usko, kaikki muu on riisuttu pois. Mutta senhän pitäisi viime kädessä riittää.
---
Tarkoitan siunauksilla ainoastaan Jumalan sisimpäämme, henkeemme, antamia siunauksia. Ulkoinen menestys voi olla ylhäältä tai alhaalta. Jumalan antama menestys on ensisijassa tyytymistä siihen mitä on. Myönnän, etten juuri tyytynyt rahalliseen tiukkuuteen ja huusholliin ilman huonekaluja, mutta lattiallakin nukkuessamme saimme kokea taivaan.
