Kirjoittaja Aihe: Ihmisen ikuinen olemus(ko)  (Luettu 4031 kertaa)

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« : 06.06.18 - klo:00:29 »
Tänään puhuin lasten kanssa siitä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, ja yksi lapsista kysyi minkä ikäisiä ollaan taivaassa? Pohdittiin sitten asiaa, onko taivaassa ollenkaan aikaa niinkuin täällä ja ollaanko siellä minkään ikäisiä. Siitä aloin miettimään ihmisen sielua, että onko meissä koko ajan tämänkin elämän aikana jokin osa joka ei koskaan muutu. Kun mietin itseäni esim lapsena ja sitten nuorena ja sitten vähän vanhempana ja nyt, niin toisaalta olen muuttunut koko ajan ja kokenut koko ajan asiat enemmän tai vähemmän eri tavoin. Mutta toisaalta tunnistan menneen ajan itsessäni jonkun mielestäni täysin saman olemuksen kuin itsessäni nyt. Onko se ihmisen ikuinen ja muuttumaton olemus? Se osa minua joka jatkaa elämää Jumalan valtakunnassa kuoleman jälkeen? Oletteko miettineet asiaa?

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #1 : 06.06.18 - klo:09:38 »
Tänään puhuin lasten kanssa siitä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, ja yksi lapsista kysyi minkä ikäisiä ollaan taivaassa? Pohdittiin sitten asiaa, onko taivaassa ollenkaan aikaa niinkuin täällä ja ollaanko siellä minkään ikäisiä. Siitä aloin miettimään ihmisen sielua, että onko meissä koko ajan tämänkin elämän aikana jokin osa joka ei koskaan muutu. Kun mietin itseäni esim lapsena ja sitten nuorena ja sitten vähän vanhempana ja nyt, niin toisaalta olen muuttunut koko ajan ja kokenut koko ajan asiat enemmän tai vähemmän eri tavoin. Mutta toisaalta tunnistan menneen ajan itsessäni jonkun mielestäni täysin saman olemuksen kuin itsessäni nyt. Onko se ihmisen ikuinen ja muuttumaton olemus? Se osa minua joka jatkaa elämää Jumalan valtakunnassa kuoleman jälkeen? Oletteko miettineet asiaa?

Vuosien mittaan olen lukenut lukuisista raja- ja taivaskokemuksista. Yksi yhteinen piirre näissä kertomuksissa on ollut se, että kokija on tavannut toisella puolella esim. lähisukulaisiaan, joita ei ole milloinkaan nähnyt ja jonka olamassaolostakaan hänellä ei ole ollut tietoa. Ja kokemuksissa nämä henkilöit eivät enää ole olleet vauvoja, vaan suunnilleen sen ikäisiä kuin sillä hetkellä olisivat, jos olisivat saaneet elää. Näissä kokemuksissa on ollut se yhteinen piirre, että kaikki rajan takana ovat kuitenkin olleet nuorekkaita.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #2 : 06.06.18 - klo:12:51 »
Tänään puhuin lasten kanssa siitä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, ja yksi lapsista kysyi minkä ikäisiä ollaan taivaassa? Pohdittiin sitten asiaa, onko taivaassa ollenkaan aikaa niinkuin täällä ja ollaanko siellä minkään ikäisiä. Siitä aloin miettimään ihmisen sielua, että onko meissä koko ajan tämänkin elämän aikana jokin osa joka ei koskaan muutu. Kun mietin itseäni esim lapsena ja sitten nuorena ja sitten vähän vanhempana ja nyt, niin toisaalta olen muuttunut koko ajan ja kokenut koko ajan asiat enemmän tai vähemmän eri tavoin. Mutta toisaalta tunnistan menneen ajan itsessäni jonkun mielestäni täysin saman olemuksen kuin itsessäni nyt. Onko se ihmisen ikuinen ja muuttumaton olemus? Se osa minua joka jatkaa elämää Jumalan valtakunnassa kuoleman jälkeen? Oletteko miettineet asiaa?

Vuosien mittaan olen lukenut lukuisista raja- ja taivaskokemuksista. Yksi yhteinen piirre näissä kertomuksissa on ollut se, että kokija on tavannut toisella puolella esim. lähisukulaisiaan, joita ei ole milloinkaan nähnyt ja jonka olamassaolostakaan hänellä ei ole ollut tietoa. Ja kokemuksissa nämä henkilöit eivät enää ole olleet vauvoja, vaan suunnilleen sen ikäisiä kuin sillä hetkellä olisivat, jos olisivat saaneet elää. Näissä kokemuksissa on ollut se yhteinen piirre, että kaikki rajan takana ovat kuitenkin olleet nuorekkaita.

Siis vaikkapa jos rajakokemuksessa näkisin nyt jonkun kymmenen vuotta sitten kuolleen henkilön, niin tuo henkilö olisi kokemuksessani kymmenen vuotta vanhempi kuin kuollessaan? Eli sen perusteella tuonpuoleisessakin ikäännytään? Toinen vaihtoehto jos tällaiset kokemukset ovat todellisia, on että ne ovat tavallaan meidän ajalliseen näkökulmaan sidottuja eivätkä välttämättä suoraan kerro todellisesta tuonpuoleisesta. Kun me ei voida tämän maailmanajan lainalaisuuksiin sidotuin aistein varmaankaan oikein kokea ja käsittää iankaikkisuutta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #3 : 06.06.18 - klo:14:10 »
Siis vaikkapa jos rajakokemuksessa näkisin nyt jonkun kymmenen vuotta sitten kuolleen henkilön, niin tuo henkilö olisi kokemuksessani kymmenen vuotta vanhempi kuin kuollessaan? Eli sen perusteella tuonpuoleisessakin ikäännytään? Toinen vaihtoehto jos tällaiset kokemukset ovat todellisia, on että ne ovat tavallaan meidän ajalliseen näkökulmaan sidottuja eivätkä välttämättä suoraan kerro todellisesta tuonpuoleisesta. Kun me ei voida tämän maailmanajan lainalaisuuksiin sidotuin aistein varmaankaan oikein kokea ja käsittää iankaikkisuutta.

Ei näistä mielestäni pidä oppia tehdä, mutta monet samantyyppiset kertomukset näyttäisivät viittaavan siihen, että lapsena ja varsin nuorena kuolleet saavat rajan takana varttuneempaa muotoa, kun taas vanhukset nuorentuvat. Uskon kuitenkin, että varsin vähän pystymme täällä käsittämään sitä todellisuutta, joka skeptikkojen mielestä on täyttä humpuukia.

Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #4 : 06.06.18 - klo:16:31 »
Tänään puhuin lasten kanssa siitä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, ja yksi lapsista kysyi minkä ikäisiä ollaan taivaassa? Pohdittiin sitten asiaa, onko taivaassa ollenkaan aikaa niinkuin täällä ja ollaanko siellä minkään ikäisiä. Siitä aloin miettimään ihmisen sielua, että onko meissä koko ajan tämänkin elämän aikana jokin osa joka ei koskaan muutu. Kun mietin itseäni esim lapsena ja sitten nuorena ja sitten vähän vanhempana ja nyt, niin toisaalta olen muuttunut koko ajan ja kokenut koko ajan asiat enemmän tai vähemmän eri tavoin. Mutta toisaalta tunnistan menneen ajan itsessäni jonkun mielestäni täysin saman olemuksen kuin itsessäni nyt. Onko se ihmisen ikuinen ja muuttumaton olemus? Se osa minua joka jatkaa elämää Jumalan valtakunnassa kuoleman jälkeen? Oletteko miettineet asiaa?

Vuosien mittaan olen lukenut lukuisista raja- ja taivaskokemuksista. Yksi yhteinen piirre näissä kertomuksissa on ollut se, että kokija on tavannut toisella puolella esim. lähisukulaisiaan, joita ei ole milloinkaan nähnyt ja jonka olamassaolostakaan hänellä ei ole ollut tietoa. Ja kokemuksissa nämä henkilöit eivät enää ole olleet vauvoja, vaan suunnilleen sen ikäisiä kuin sillä hetkellä olisivat, jos olisivat saaneet elää. Näissä kokemuksissa on ollut se yhteinen piirre, että kaikki rajan takana ovat kuitenkin olleet nuorekkaita.

Siis vaikkapa jos rajakokemuksessa näkisin nyt jonkun kymmenen vuotta sitten kuolleen henkilön, niin tuo henkilö olisi kokemuksessani kymmenen vuotta vanhempi kuin kuollessaan? Eli sen perusteella tuonpuoleisessakin ikäännytään? Toinen vaihtoehto jos tällaiset kokemukset ovat todellisia, on että ne ovat tavallaan meidän ajalliseen näkökulmaan sidottuja eivätkä välttämättä suoraan kerro todellisesta tuonpuoleisesta. Kun me ei voida tämän maailmanajan lainalaisuuksiin sidotuin aistein varmaankaan oikein kokea ja käsittää iankaikkisuutta.

Onko sinun mielestasi iankaikkisuudessa aika?
Mita jos rakkaiden ikaantyminen noissa kokemuksissa on osoitus siita, etta ne rajatilakokemukset ovat heidan aivojensa tuotos. ja siis siina on mukana ajatus etta ne rakkaat olisivat nyt sen ja sen ikaisia?
« Viimeksi muokattu: 06.06.18 - klo:16:51 kirjoittanut sandia »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #5 : 06.06.18 - klo:17:32 »
Onko sinun mielestasi iankaikkisuudessa aika?
Mita jos rakkaiden ikaantyminen noissa kokemuksissa on osoitus siita, etta ne rajatilakokemukset ovat heidan aivojensa tuotos. ja siis siina on mukana ajatus etta ne rakkaat olisivat nyt sen ja sen ikaisia?

En todellakaan ole tekemässä tästä asiasta oppia. Jotenkin tuntuisi kuitenkin oudolta, että esim. vauvana kuolleet olisivat siellä edelleen koko ajan vauvoja. Sikiöistä puhumattakaan.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #6 : 06.06.18 - klo:17:37 »
Jos ei olisi lainkaan aikaa, ei olisi liikettä, ei olisi kehoja tai muita tilan ottavia objekteja ajassa ja tilassa, jotka muuttavat sijaintiaan. Ajattomuus on mahdottomuus, jos edellytetään, että on kehojen ylösnousemus ja havaittavia muutoksia, esim. siirtymistä paikasta a paikkaan b.

Poissa Vilhelm

  • Viestejä: 148
  • aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #7 : 06.06.18 - klo:19:21 »
Selväähän se on Raamatun valossakin että taivaassa on aika.

Ei muuten voitaisi sanoa että taivaassa hiljaisuus kesti tunnin ajan.

Ja jokainen puheenvuoro minkä alttari taivaassa pitää, sisältää alun, keskivaiheen ja lopun. Näin ollen se on tietylle ajanjaksolle venytetty.

Ilman aikaa sen puheenkin täytyisi olla sellainen jäätynyt klöntti josta ei voisi sanoa mikä on alkua ja mikä loppua.

Ja vielä marttyyrejä kehoitetaan odottamaan. Sehän tarkoittaa että jokin kuluu siinä odottaessa.

Ja jos nyt vielä joku ajattelee että maapallon tuhoutuessa tuhannen vuoden jälkeen asia on toisin, niin sanoisin että taivaassa ei ole muutosta, eikä vaihteen varjoa. Eli siellä ovat asiat nyt niin kun tulevat olemaan aina.
'Sille, joka voittaa, annan valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #8 : 06.06.18 - klo:21:09 »

Ja jokainen puheenvuoro minkä alttari taivaassa pitää, sisältää alun, keskivaiheen ja lopun. Näin ollen se on tietylle ajanjaksolle venytetty.

Ilman aikaa sen puheenkin täytyisi olla sellainen jäätynyt klöntti josta ei voisi sanoa mikä on alkua ja mikä loppua.



Kolme ulottuvuutta voimme mitata, mutta millä mitata neljättä ulottuvuutta? Kun kellon viisari liikkuu, tai kun digitaalinumero vaihtuu, kyse ei ole siitä, että neljäs ulottuvaisuus tulisi havaittavaksi, joten mitä on aika, kun kaikki mitä voimme havaita "ajan" kohdalla, mitä kellon viisarin liikkeeseen tulee, on liikkeen havaitseminen? Kun pallo liikkuu hallin radalla ja kellon viisari liikkuu hallin seinällä (tietyn välimatkan sinä aikana kuin pallo on liikkeessä), eikö silloin vain ole kyse kahdesta liikkuvasta objektista, jota toista kutsumme kellon viisariksi ja toista palloksi? Onko aika siis yhtä kuin liike? Mutta liikehän on tapahtuma, jonka voimme havaita ja mitata, ei mikään neljäs ulottuvuus. Mitä aika teidän mielestänne on?

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #9 : 06.06.18 - klo:22:55 »
Minun käsittääkseni Raamatussa ilmaistaan sellaisia asioita joita me ei mitenkään voida näillä aisteilla ymmärtää, tavalla jolla me voidaan niistä kuitenkin jotain ymmärtää. Vähän kuin koittaisi kuvailla syntymäsokealle värejä. Jumala on molempien ulottuvuuksien Herra, ja Hän tuntee täydellisesti ihmisen vajavaisuuden, joten Hän tietää myös mikä on paras tapa kuvailla erilaisin vertauksin ja kertomuksin asioita joita me ei pystytä käsittämään. Olen siis siinä käsityksessä, että suuri osa ilmestyskirjan kuvauksista ei välttämättä ole tosiasiallista kuvailua todellisista tapahtumista ja taivaan olomuodoista, vaan niiden tarkoitus on jollakin tavalla puhutella. Esimerkiksi kaupunki puhdasta kultaa, puhuu varmasti aika paljon kaikille meille jotka ymmärrämme minkä arvoista kultaa täällä ihmisten keskuudessa pidetään, eikä se tarkoita välttämättä että kulta olisi minkään arvoista taivaassa niin että siellä haukottaisiin henkeä kun kaikki olisi kullasta tehty.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #10 : 06.06.18 - klo:22:56 »
Mitä aika teidän mielestänne on?

Nyt on aika mennä nukkumaan… Hyvää yötä.  :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #11 : 06.06.18 - klo:23:00 »

Ja jokainen puheenvuoro minkä alttari taivaassa pitää, sisältää alun, keskivaiheen ja lopun. Näin ollen se on tietylle ajanjaksolle venytetty.

Ilman aikaa sen puheenkin täytyisi olla sellainen jäätynyt klöntti josta ei voisi sanoa mikä on alkua ja mikä loppua.



Kolme ulottuvuutta voimme mitata, mutta millä mitata neljättä ulottuvuutta? Kun kellon viisari liikkuu, tai kun digitaalinumero vaihtuu, kyse ei ole siitä, että neljäs ulottuvaisuus tulisi havaittavaksi, joten mitä on aika, kun kaikki mitä voimme havaita "ajan" kohdalla, mitä kellon viisarin liikkeeseen tulee, on liikkeen havaitseminen? Kun pallo liikkuu hallin radalla ja kellon viisari liikkuu hallin seinällä (tietyn välimatkan sinä aikana kuin pallo on liikkeessä), eikö silloin vain ole kyse kahdesta liikkuvasta objektista, jota toista kutsumme kellon viisariksi ja toista palloksi? Onko aika siis yhtä kuin liike? Mutta liikehän on tapahtuma, jonka voimme havaita ja mitata, ei mikään neljäs ulottuvuus. Mitä aika teidän mielestänne on?
Aika ei ehkä ole yhtäkuin liike. Mutta liikkeeseen se jotenkin liittyy, että ymmärrämme edes suurin piirtein ajan käsitteen tai että voimme mitata aikaa. Ja liikkeellä tarkoitan atomien (atomin osien) liikettä, yksittäisten tähtien ja planeettojen liikettä, galaksien ja galaksiryhmien liikettä jne.

Mitä tapahtuu kun kaikki tämä ymmärtämämme fyysinen liike loppuu? Väittäisin että silloin tämä tilapäinen fyysinen ympäristömme lakkaa olemasta ja alkaa ikuisuus. Aika on olemassa vain, jos sitä voidaan mitata. Eli fyysisestä olemuksestamme käsin ymmärtämämme kolmi- tai neliulotteinen tila häviää ja niiden tilalle tulee toisenlaiset, todellisemmat ulottuvuudet, joista tämä maailma on vain varjokuva.

Ilmestyskirja mainitsee selvästi, että tulee uudet taivaat ja uusi maa, ja että aikaa ei ole enää oleva.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #12 : 06.06.18 - klo:23:07 »
Jos aika on avaruuden neljäs ulottuvuus, niin hiukan erilainen ulottuvuus se on kuin pituus, leveys tai korkeus. Voimme mennä eteenpäin, sivullepäin, tai ylöspäin - ja pääsemme sieltä myös takaisin siihen pisteeseen josta lähdimme. Mutta ajassa menemme koko ajan vain eteenpäin, takaisin ei ole pääsyä.

Aika on siis yksisuuntainen ulottuvuus. Kummallinen juttu.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #13 : 06.06.18 - klo:23:12 »
Mutta älkää ottako höpötyksiäni ajasta liian vakavasti. Ne saattavat olla vain viisastelua :P

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Ihmisen ikuinen olemus(ko)
« Vastaus #14 : 06.06.18 - klo:23:14 »
Eli fyysisestä olemuksestamme käsin ymmärtämämme kolmi- tai neliulotteinen tila häviää ja niiden tilalle tulee toisenlaiset, todellisemmat ulottuvuudet, joista tämä maailma on vain varjokuva.

Jotakuin näin itsekin taivun uskomaan.

Tällaisten asioiden pohdiskelu voi tosin viedä hedelmättömään filosofointiin. Aloin miettimään tätä asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että sen kautta ehkä saisi enemmän selvyyttä kysymykseen kuka minä olen? Olenko minä tuote siitä kulttuurista ja ympäristöstä ja niistä kasvattajista ja kokemuksista joita elämääni on sattunut osumaan? Vai onko minussa sittenkin jokin muuttumaton osa (ns. todellinen olemukseni) johon nämä asiat eivät ulotu? Vai olenko näiden kummankin summa? Voiko näitä erottaa toisistaan, niin että pääsee käsiksi "omaan itseensä" kaiken sen alta joka minua on tämän elämän aikana muovannut? Ja jos pääsee, niin miten se tapahtuu?