Näitä Raamatun jakeita olen miettinyt

[Lydia]

Kun eilen katselin Azusa-kadun ohjelmaa tulin siihen tulokseen että tänä päivänä on todellinen nöyryys aivan hukassa. Siinä se eräs mies-mikähänennimensänytolikaan-oli niin nöyrä ettei loukkaantunut vaikka häntä ei raamattukoulussa päästetty valkoisten kanssa samaan huoneeseen vaan hän oven ulkopuolella kuunteli opetusta.

[otav otah]

Maailma on talletettuna tulelle. Kaikki muu tulee palamaan, vain Kristuksessa tehdyt teot (eli ne teot, mitkä Kristus on itse tehnyt meidän kauttamme) tulevat säilymään palamatta.
Tuomiolla kaikki ihmisen oma elämäntyö palaa poroksi, mutta itse hän on pelastuva, jos on pannut ainoan toivonsa Jeesuksen ristin varaan.

[Lydia]

Hyvä näkökanta otav otahilla. Ja tervetuloa foorumille. 

[tikli]

Maailma on talletettuna tulelle. Kaikki muu tulee palamaan, vain Kristuksessa tehdyt teot (eli ne teot, mitkä Kristus on itse tehnyt meidän kauttamme) tulevat säilymään palamatta.
Tuomiolla kaikki ihmisen oma elämäntyö palaa poroksi, mutta itse hän on pelastuva, jos on pannut ainoan toivonsa Jeesuksen ristin varaan.

Näin minäkin asian ymmärrän.

Kun eräs läheiseni kuoli ja olin hyvin ahdistunut hänen
ikuisuuskohtalostaan,ja huokailin asiasta Jumalan puoleen,
kuulin vain sanat: "Ikään kuin tulen läpi."

Tämä henkilö oli aikanaan joutunut kysymyksen eteen:
"Minä tai Jumala?" ja tuossa tilanteessa hän valitsi "Minän".

Valitettavasti hän joutui maksamaan tuosta valinnastaan
erittäin kovan hinnan, kun kaikkensa antaneena hänet
laitettiin vaihtoon ja "Minä" päättikin iloita elämästä toisen
kanssa ja näin alkoi jyrkkä alamäki tämän henkilön elämässä
ja mukaan tuli mm.  vahva side   alkoholiin, jota kesti monia
monia vuosia.

Kuitenkin pari kuukautta ennen kuolemaansa hän sai
ensimmäisen kohtauksen, jonka kautta pääsi myöskin
katkaisemaan siteet alkoholiin ja teki parannusta
elämässään  ja seuraavaan kohtaukseen hän sitten
menehtyikin.

Näin ihmeellisellä tavalla Jumala antoi hänelle aikaa
parannukseen ja antoi myöskin lohdutuksen sanat
meille sureville.

En voinut mitään muuta kirjoitta tuon jälkeen
kukkalaitteeseen, kuin seuraavat sanat:

"Ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta,
sillä Jumala on rakkaus ja rakkaus ei koskaan katoa."
(raukene tai häviä?)

Meillä on todella ihmeellinen ja suuri Jumala armossaan
ja rakkaudessaan.

[Soltero]

Mutta mitenkähän sitten vain osa uskovista pelastuu ikään kuin tulen kautta, ja osa "suoraan"?
Jos erityisen pahoja tekoja tehneet uskovat pelastuvat tulen kautta, silloinhan kysymys on kiirastulesta.
Onkohan opetus kiirastulesta Raamatun mukainen?

[tikli]

Kyllä minä näkisin niin, että jokainen pelastuu tulen läpi,
eli jokaisen kohdalla tuli koettelee, mikä on kestävää.

Tuo kertomani tapaus saattoi antaa väärän kuvan asiasta.

Eli tarkoitin sitä, että Jumala muistutti minulle siitä hänenkin
kohdallaan, että koska hän on kaikesta huolimatta asettanut
toivonsa Jumalaan, hänen käy samoin kuin meidän kaikkien
muidenkin, "eli ikään kuin tulen läpi".
Eli tällaisessa tapauksessa voidaan nähdä myöskin siunauksena,
että se kaikki "huono" palaa siinä viimeisessä tulikokeessa
tuhkaksi, mutta usko, joka on siellä sydämessä, kestää tulen
koettelun, koska se on Jumalan työtä ja aikaansaannosta.

Eli ainut lopullinen ero on tässä:
"Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.
 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon."

Uskon ja oletan tuossa tilanteessa tulevan meille
monelle jopa yllätyksiäkin, sillä siinä palaa varmasti
monen kohdalla sellaistakin, minkä joko itse tai ns.
sivustakatsojat ovat mieltäneen suuriksi Jumalan
teoiksi, mutta ne ovat saattaneetkin olla vain sitä
oman sädekehän kiillotusta, tai jopa itsetehostusta.
Kuin myös toki toisinkin päin tulevia yllätyksiä.

Uskon, että monelle "palkan" saavalle tulee yllätyksenä
heidän palkkansa, sillä he ovat halunneet vain vilpittömin
mielin seurata Kristusta ja pitäneet itsestään selvinä tai
jopa merkityksettöminä joitan tekoja, jotka ovat kuitenkin
olleet Jumalan silmissä suuria ja merkityksellisiä.

[Lydia]

Juttelin Raamatun opettajan kanssa asiasta ja hän sanoi että on aivan helppo selitys jakeelle.
Kun ihminen tulee uskoon hänessä pitäisi alkaa näkyä Kristuksen kaltaisuutta pikkuhiljaa, rakkautta ja tekoja joita Jumala vaikuttaa, mutta on ihmisiä jotka uskoontulemisen jälkeen eivät kasva Kristukseen vaan elävät kuin muutkin. Teot jotka voisi tehdä ja jotka jää siis tekemättä joista tulisi myös perillä palkka. Sielu pelastuu Jeesuksen uhrityön perusteella kyllä.

[otav otah]

Niin, koko tämä raamatunpaikka rakentuu jakeen 11 päälle: "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus".

Me voimme elää tämän elämän Jeesuksen varassa siten, että uskomme häneen, joka on pelastuksen perustus. Mutta emme kuitenkaan rakenna käytännön elämäämme ainoastaan hänen varaansa, vaan monella tavalla oman onnistumisemme ja omien haaveittemme varaan. Tässä ei siis puhuta varsinaisesti synnistä, vaan Kristuksen mieleen suostumisesta omassa elämässämme: ristinsä ottamisesta, vähään tyytymisestä jne. Kiirastulioppi taas polttaa poroksi synnit. Mutta nehän on jo sovitettu etukäteen ja valkaistu Karitsan veressä!

Totta on, että kukaan ei pelastu "suoraan", sillä kaikki me olemme eläneet enemmän tai vähemmän itsekkäästi. Mutta se osa elämäämme, jota Kristus on saanut  elää meissä, kestää tulen ja sillä on merkitystä jopa taivaassa.

[Natanael]

17 Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja.18 Näitä toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut mitään väentungosta tai meteliä;

Miksiköhän Paavali kävi uhraamassa pyhäkössä?

[Soltero]

"Niinkuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan.
 Eivät he ole tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla,
 eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät.

 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
 Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.
 Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja."  (Ap.t. 24: 11-17)

Olen käsittänyt, että Paavali, joka oli alunperin juutalainen fariseus,
toimi tuolla tavalla juuri siksi, että "hänellä olisi loukkaamaton omatunto ihmisten edessä".
Hän sanoi "uskovansa kaiken, mitä laissa ja profeetoissa on kirjoitettu", ja halusi näyttää juutalaisille, että uhrauskin kuuluu lakiin, eikä lakia ole kumottu.

Paavalihan oli saanut tehtäväkseen opettaa Kristuksesta nimenomaan ei-juutalaisille.
Siksi hän ei väitellyt juutalaisten kanssa eikä halunnut aiheuttaa levottomuutta (jae 12),
vaan oli juutalaisille kuin juutalainen.
Siksi hän tuossa tilanteessa uhrasi temppelissä lain mukaisen uhrin.

[Natanael]

Olen käsittänyt, että Paavali, joka oli alunperin juutalainen fariseus,
toimi tuolla tavalla juuri siksi, että "hänellä olisi loukkaamaton omatunto ihmisten edessä".
Hän sanoi "uskovansa kaiken, mitä laissa ja profeetoissa on kirjoitettu", ja halusi näyttää juutalaisille, että uhrauskin kuuluu lakiin, eikä lakia ole kumottu.

Tulisiko juutalaisten uhrata edelleenkin?

Paavalihan oli saanut tehtäväkseen opettaa Kristuksesta nimenomaan ei-juutalaisille.
Siksi hän ei väitellyt juutalaisten kanssa eikä halunnut aiheuttaa levottomuutta (jae 12),
vaan oli juutalaisille kuin juutalainen.
Siksi hän tuossa tilanteessa uhrasi temppelissä lain mukaisen uhrin.

Tuollainen ajatus herättää lukuisia muita kysymyksiä. Onko millään niillä tavoilla, jotka olivat voimassa juutalaisen alkuseurakunnan keskuudessa mitään merkitystä pakanoiden seurakunnissa?

[Soltero]

Olen käsittänyt, että Paavali, joka oli alunperin juutalainen fariseus,
toimi tuolla tavalla juuri siksi, että "hänellä olisi loukkaamaton omatunto ihmisten edessä".
Hän sanoi "uskovansa kaiken, mitä laissa ja profeetoissa on kirjoitettu", ja halusi näyttää juutalaisille, että uhrauskin kuuluu lakiin, eikä lakia ole kumottu.

Tulisiko juutalaisten uhrata edelleenkin?

Paavalihan oli saanut tehtäväkseen opettaa Kristuksesta nimenomaan ei-juutalaisille.
Siksi hän ei väitellyt juutalaisten kanssa eikä halunnut aiheuttaa levottomuutta (jae 12),
vaan oli juutalaisille kuin juutalainen.
Siksi hän tuossa tilanteessa uhrasi temppelissä lain mukaisen uhrin.

Tuollainen ajatus herättää lukuisia muita kysymyksiä. Onko millään niillä tavoilla, jotka olivat voimassa juutalaisen alkuseurakunnan keskuudessa mitään merkitystä pakanoiden seurakunnissa?

Uhraaminenhan tapahtui Jerusalemin temppelissä ja loppui, kun temppeli tuhottiin.
Synagoogissa on tietääkseni uhrit korvattu rukouksilla.

Eihän uhraaminen tietenkään kuulunut alkukristittyjen käytäntöihin.
Edellä puhuttu Paavalin uhraaminen temppelissä on erillinen tapaus.
Muista alkuseurakunnan tavoista mainitaan Raamatussa esim. tässä kohdassa:

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,
 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen."
(Ap.t. 2: 41-47)

Paavalihan opetti ei-juutalaisperäisille Jeesukseen uskoville, miten seurakunnat muodostetaan ja toimivat.
Varmaan paikallisia eroja käytännöissä oli alusta alkaen, mutta oletettavasti alkuseurakunnan periaatteet ja tietysti Paavalin kirjeet olivat seurakuntien toimintaa ohjaamassa.

[Natanael]

Olen käsittänyt, että Paavali, joka oli alunperin juutalainen fariseus,
toimi tuolla tavalla juuri siksi, että "hänellä olisi loukkaamaton omatunto ihmisten edessä".
Hän sanoi "uskovansa kaiken, mitä laissa ja profeetoissa on kirjoitettu", ja halusi näyttää juutalaisille, että uhrauskin kuuluu lakiin, eikä lakia ole kumottu.

Tulisiko juutalaisten uhrata edelleenkin?

Paavalihan oli saanut tehtäväkseen opettaa Kristuksesta nimenomaan ei-juutalaisille.
Siksi hän ei väitellyt juutalaisten kanssa eikä halunnut aiheuttaa levottomuutta (jae 12),
vaan oli juutalaisille kuin juutalainen.
Siksi hän tuossa tilanteessa uhrasi temppelissä lain mukaisen uhrin.

Tuollainen ajatus herättää lukuisia muita kysymyksiä. Onko millään niillä tavoilla, jotka olivat voimassa juutalaisen alkuseurakunnan keskuudessa mitään merkitystä pakanoiden seurakunnissa?

Uhraaminenhan tapahtui Jerusalemin temppelissä ja loppui, kun temppeli tuhottiin.
Synagoogissa on tietääkseni uhrit korvattu rukouksilla.

Eihän uhraaminen tietenkään kuulunut alkukristittyjen käytäntöihin.
Edellä puhuttu Paavalin uhraaminen temppelissä on erillinen tapaus.
Muista alkuseurakunnan tavoista mainitaan Raamatussa esim. tässä kohdassa:

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,
 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen."
(Ap.t. 2: 41-47)

Paavali totesikin, ettei häntä ole lähetetty kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan.

Paavalihan opetti ei-juutalaisperäisille Jeesukseen uskoville, miten seurakunnat muodostetaan ja toimivat.
Varmaan paikallisia eroja käytännöissä oli alusta alkaen, mutta oletettavasti alkuseurakunnan periaatteet ja tietysti Paavalin kirjeet olivat seurakuntien toimintaa ohjaamassa.

Luukkaan kirjoitukset painottavat Pyhän Hengen toimintaa ja sitä usein juutalaisten keskuudessa. Paavalin pakanoille osoittamissaan kirjoituksissa painopiste on Kristuksessa ja pelastuksessa. Luukas kertoo mitä tapahtui, Paavali opettaa. Olivatko kaikki tapahtuneet asiat sellaisia, joista tulisi ottaa oppia/matkia? Vai pitäisikö painopiste olla opetuksessa, jonka avulla myös alkusrk:n historiaa voi ymmärtää?

[Soltero]

Raamattu on kokonaisuus, sekä Vanha että Uusi Testamentti yhdessä.
Se on pyhää Jumalan Sanaa, eikä mitään yksittäistä asiaa pidä ottaa erikseen ja alkaa sitä älyllisten pohdintojen perusteella painottaa.

Eri tapahtumat ja opetukset painottuvat tietysti eri tavoin Raamattua rukoillen lukevan kohdalla eri elämänvaiheissa, kun Pyhä Henki avaa uskovan silmiä.
Joskus historialliset tapahtumat puhuttelevat enemmän, joskus Jeesuksen opetukset, joskus apostolien kirjeet jne.

[Natanael]

Raamattu on kokonaisuus, sekä Vanha että Uusi Testamentti yhdessä.
Se on pyhää Jumalan Sanaa, eikä mitään yksittäistä asiaa pidä ottaa erikseen ja alkaa sitä älyllisten pohdintojen perusteella painottaa.

Eri tapahtumat ja opetukset painottuvat tietysti eri tavoin Raamattua rukoillen lukevan kohdalla eri elämänvaiheissa, kun Pyhä Henki avaa uskovan silmiä.
Joskus historialliset tapahtumat puhuttelevat enemmän, joskus Jeesuksen opetukset, joskus apostolien kirjeet jne.

Ei VT:n kirjoitusten kirjaimellisella kerronnalla ole samanlaista merkitystä kristityille kuin mitä ne olivat ja ovat juutalaisille. Esimerkiksi voisi ottaa eläinuhrit. Miksi sinä kerta toisensa jälkeen otat esille tuon älyllisen pohdinnan negatiivisessa valossa? Eikö Jumala ole luonut järjen käytettäväksi? Sekö olisi jotenkin hengellisempää, että uskova voisi jotenkin intuitiivisesti paremmin tietää Raamatun tekstien tarkoituksen kuin esimerkiksi tutkimalla niitä niiden periaatteiden mukaisesti kuin mitä Raamattu itse opettaa?