Niidenhän kuuluisi olla rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)
En yleensä onnistu noissa vaatimuksissa.
Tällaista ajatusta olen usein ihmetellyt ja tänään viimeksi kohtasin uskovan joka oli tästä lannistunut. Kun nähdään Hengen hedelmä vaatimuksena. Vaikka kaikki varmasti ymmärtää, ettei puutarhuri saa puusta hedelmää vaatimalla, ja vielä vähemmän puu itse.
Toki tietynlainen itsetutkiskelu voi olla tervettä. Tai pikemmin oman elämän tarkastelu. Ja jos ei ole yllämainittua hedelmää, voi olla tervettä todeta että kaikki ei ole kunnossa. Mutta tervettä ei ole asettaa itselleen vaatimuksia, ja kuvitella että sitä kautta syntyisi hedelmää. Hedelmän puute osoittaa meille vain sen, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan elämässämme tarpeeksi. Ja se ei todellakaan korjaannu yhdelläkään vaatimuksella.
Päinvastoin, kuten tässä on hienosti erilaisin tavoin tuotu ilmi vaatimusten asettamisella on vain päinvastainen vaikutus. Ainoa todellinen tapa alkaa kantamaan hedelmää, on ottaa vastaan näitä asioita - rakkautta, iloa, rauhaa jne.. Ne ovat kaikki Jumalan olemuksen ydintä, ja Hän tahtoo osoittaa niitä meille. Kukaan ei voi antaa mitään, mitä ei ole itse ensin saanut. Ja kun näitä saa osakseen, ei niiden edelleen välittäminen ole minkäänlainen suoritus yhtään sen enempää kuin hedelmän antaminen puulle. Se on luontainen reaktio, joka vain tapahtuu.
Kirjoitat, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan tarpeeksi sellaisen elämässä,
jolla ei ole saanut Hengen hedelmiä eli rakkautta, iloa, rauhaa,
pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä.
Jos niitä ei ole, kaikki ei ole kunnossa, eli uskova on siis viallinen.
Kehoitat saamaan itselleen näitä ilmiöitä, jotta niitä voi osoittaa toisillekin.
Em. ominaisuudet ovat tietysti Pyhän Hengen ilmenemistä uskovassa.
Ilmeisesti minun lisäkseni moni muukin uskova tietää usein olevansa rakkaudeton, iloton, rauhaton, epäystävällinen, äksy jne.
Voiko silloin sanoa, että Pyhä Henki ei toimi riittävästi omassa elämässä,
eli uskonelämä on viallinen?
Olen sitä mieltä, että koko eläminen uskoontulon jälkeen on toipumista, eheytymistä ja paranemista, usein hyvin hidasta.
Jokainen etenee oman taustansa ja oman persoonallisuutensa rajoissa.
Jumalahan tietää nämä asiat aivan tarkkaan,
eikä suinkaan mitätöi niitä.
Se on juuri Herran laupeutta, että Hän ei vaadi yksilöltä sellaisia hedelmiä, luonteenpiirteitä, kykyjä eikä menestymisiä, joihin tämä ei ole valmis.
Ja kaikki eivät tule koskaan valmiiksi niin kauan kuin ovat ruumiin ja sielun kahleissa, eli siis elossa.
Joku uskova voi tuottaa pontevasti Hengen hedelmiä ja levittää jatkuvasti ympärilleen Kristuksen tuoksua. (Ef. 5:2)
Hänellä on kutsumus ja valmiudet uhrata itsensä toisten edestä niin kuin Kristus teki
(em. jae).
Aika moni muu saa tyytyä paljon vaatimattomampaan.
Hän joutuu huutamaan toistuvasti elämän tiellä kompuroidessaan: "Herra, ole minulle syntiselle armollinen."
En usko, että Herra jakaa Henkeään mitalla, antaen täysille lisää täyteyttä ja tyhjentämällä tyhjiltä loputkin.
Hän ei jätä ketään kärsimään ilottomuuteen ja rakkaudettomuuteen siksi,
että tämä ei ole ottanut riittävästi vastaan Henkeä
ja kykyä hedelmien tuottamiseen.
Herra huolehtii laupeutensa perusteella myös kitukasvuisista.
Olen itse saanut Häneltä valtavasti armoa, huolenpitoa ja rakkautta.
Se että en kykene osoittamaan sellaista kovin paljon toisia kohtaan,
ei siis johdu saamieni lahjojen vähäisyydestä,
vaan hitaasta kasvustani ja jo aivan elämän alkutaipaleella tapahtuneista vioittumisista.
Herra korjaa ja luo uutta.
Mutta kaikki ei tapahdu kaavojen, oppien eikä tahtomistemme mukaan.
Herra on kärsivällinen ja antaa ihmisellekin aikaa.
Hän tekee poikkeuksia ja paimentaa lampaitaan
paitsi laumoissa myös yksilöllisesti.