Lain ja evankeliumin erottamisesta

[Paulus]

Minkäläinen ihminen on

a lainalainen ihminen

b armon alla oleva

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

[Kurjenmiekka]

Minkäläinen ihminen on

a lainalainen ihminen

b armon alla oleva

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Jos kerran ymmärrät että ero on noin hiuksen hieno ja sen erottaa vain sydämestä. Niin kuinka voit pelkän tekstin perusteella arvioida mihin kirjoittaja katsoo. Tuota kun ei näe pelkistä sanoista.

Sitä paitsi jos Raamattu sanoo, että ylistäkää Jumalaa ja kiittäkää joka tilassa niin kuinka väität koko Raamatun väkeä lakihenkiseksi?

[Kurjenmiekka]

Uskotko, että sinäkin voit saada syntisi anteeksi?

[Paulus]

Minkäläinen ihminen on

a lainalainen ihminen

b armon alla oleva

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Jos kerran ymmärrät että ero on noin hiuksen hieno ja sen erottaa vain sydämestä. Niin kuinka voit pelkän tekstin perusteella arvioida mihin kirjoittaja katsoo. Tuota kun ei näe pelkistä sanoista.

Sitä paitsi jos Raamattu sanoo, että ylistäkää Jumalaa ja kiittäkää joka tilassa niin kuinka väität koko Raamatun väkeä lakihenkiseksi?

Ero ei suinkaan ole hiuksen hieno, sillä toisessa on evankeliumin "ääni", toisessa ei. Toisessa vaaditaan, toisessa lahjoitetaan. Toisessa on Kristuksen tuoksu, toisessa ei.

Äläkä laita sanoja suuhuni. En missään väitä koko Raamatun väkeä lakihenkiseksi. Minulle aito Jumalan ylistys ei merkitse huojumista musiikin tahdissa ja samojen sanojen toistoa. Se on jotain täysin muuta. Koko pelastetun ihmisen elämä voi olla Jumalan ylistystä.

[Paulus]

Uskotko, että sinäkin voit saada syntisi anteeksi?

Minun syntini sovitettiin jo ennen syntymääni, liki 2000 vuotta sitten. Samoin Sinun. Sitä ei tarvitse uusia eikä siitä tarvitse maksaa mitään. Kaiken saa ottaa vastaan lahjana, se on ilosanoma!

[Taisto]

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Paulus, olen edelleen ymmälläni siitä mitä kirjoitat. Olemme kyllä muutamia ajatuksia vaihtaneet
tämäntapaisista asioista, mutta jotakin tässä on mitä en ymmärrä.

Mielestäni luokittelet nyt itsesi a)-kohtaan kuuluvaksi: sinähän pontevasti, tai sanoisinko antaumuksella,
pohdit sitä mitä toiset tekevät ja määrittelet heidän lain tai armon alaisuuttaan sen perusteella.
Selkeästi jaat uskovat kahteen luokkaan.

Jotenkin koen, että ajattelussasi on kehäpäättelyä tai umpikuja. Ikäänkuin olisit löytänyt jonkun hienon
ajatuksen, joka tuo sinun sisimpääsi rauhan mutta jota ei oikein voi muille perustella, ja - anteeksi
suorasanaisuuteni - jonka arvostelua et suostu sietämään.

Jotkut vaativat toisilta uskon mukaisia tekoja, sinä edellytät tietynlaista ajattelua. Onko näiden
toisiin kohdistuvien kahtalaisten odotusten välillä jokin perustavaa laatua oleva ero?

-kyselee kaikella ystävyydellä Taisto

[Paulus]

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Paulus, olen edelleen ymmälläni siitä mitä kirjoitat. Olemme kyllä muutamia ajatuksia vaihtaneet
tämäntapaisista asioista, mutta jotakin tässä on mitä en ymmärrä.

Mielestäni luokittelet nyt itsesi a)-kohtaan kuuluvaksi: sinähän pontevasti, tai sanoisinko antaumuksella,
pohdit sitä mitä toiset tekevät ja määrittelet heidän lain tai armon alaisuuttaan sen perusteella.
Selkeästi jaat uskovat kahteen luokkaan.

Jotenkin koen, että ajattelussasi on kehäpäättelyä tai umpikuja. Ikäänkuin olisit löytänyt jonkun hienon
ajatuksen, joka tuo sinun sisimpääsi rauhan mutta jota ei oikein voi muille perustella, ja - anteeksi
suorasanaisuuteni - jonka arvostelua et suostu sietämään.

Jotkut vaativat toisilta uskon mukaisia tekoja, sinä edellytät tietynlaista ajattelua. Onko näiden
toisiin kohdistuvien kahtalaisten odotusten välillä jokin perustavaa laatua oleva ero?

-kyselee kaikella ystävyydellä Taisto

Myönnän, että asia ei jostain syystä vaan valkene kaikille, vaikka kuinka yrittäisi sitä selittää. Kysymys lain ja evankeliumin erottamisesta on (jo tässäkin ajassa) elämän ja kuoleman kysymys. Sitä ei oikeastaan voi oppia teoreettisesti. Monelle asia valkenee vasta sitten, kun on lyönyt päätään seinään tarpeeksi usein.

Onneksi tämä ero valkenee monelle kuitenkin siinä vaiheessa, kun ollaan viimeisellä virstanvälillä. Silloin ei tekemisillä ole enää painoarvoa, vaan on turvauduttava ansiottomaan armoon. Mutta tässä armossa on mahdollista elää myös tätä jokapäiväistä elämää.

Jos vaikuttaa siltä, että jaan uskovat kahteen eri luokkaan, niin se ei johdu minusta, vaan Raamatusta. Paavali kirjoitti kirjeen galatalaisillekin juuri tämän asian vuoksi.

Ehdoton armo synnyttää aina vastaväitteitä ja vastakkain asettelua. Se saa oikeastaan kaikki helvetin voimat irti. Mutta Jumalan armo ei ole mikään tekojen-jatke-armo.

Ehkä vaikuttaa siltä, että asetan itseni a-luokkaan. Mutta ei se ole itsestään selvää. Olen kulkenut varsin pitkän taipaleen lainalaisessa kristillisyydessä ja luulen tietäväni asiasta jotain. Näiden kahden "luokan" välillä käydään jatkuvaa kamppailua jokaisen kristityn sydämessä, enkä itsekään ole siitä täysin vapaa. Mielestäni tämä on juuri sitä, mistä käytetään sanaa uskonkilvoitus.

[Kurjenmiekka]

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Paulus, olen edelleen ymmälläni siitä mitä kirjoitat. Olemme kyllä muutamia ajatuksia vaihtaneet
tämäntapaisista asioista, mutta jotakin tässä on mitä en ymmärrä.

Mielestäni luokittelet nyt itsesi a)-kohtaan kuuluvaksi: sinähän pontevasti, tai sanoisinko antaumuksella,
pohdit sitä mitä toiset tekevät ja määrittelet heidän lain tai armon alaisuuttaan sen perusteella.
Selkeästi jaat uskovat kahteen luokkaan.

Jotenkin koen, että ajattelussasi on kehäpäättelyä tai umpikuja. Ikäänkuin olisit löytänyt jonkun hienon
ajatuksen, joka tuo sinun sisimpääsi rauhan mutta jota ei oikein voi muille perustella, ja - anteeksi
suorasanaisuuteni - jonka arvostelua et suostu sietämään.

Jotkut vaativat toisilta uskon mukaisia tekoja, sinä edellytät tietynlaista ajattelua. Onko näiden
toisiin kohdistuvien kahtalaisten odotusten välillä jokin perustavaa laatua oleva ero?

-kyselee kaikella ystävyydellä Taisto

Minun käsitykseni alkaa kallistua siihen että nämä armon luokittelijat ovat äärimmäisen armottomia enkä halua sellaisten kanssa olla tekemissä, joten omalta osaltani jätän loputtoman väittelyn tähän.

[Lydia]

En myös oikein ymmärrä mikä tässä keskustelussa oikein mättää.  Armon kokeminen on tehty monimutkaiseksi tai keskustelu on sitä.

[Taisto]

Myönnän, että asia ei jostain syystä vaan valkene kaikille, vaikka kuinka yrittäisi sitä selittää.

Enpä muista, että olisin koskaan keskusteluissa viitannut Lutheriin, mutta nyt teen sen.

Tarkoitan tätä: jos jokin kohta menee yli ymmärryksen, niin Luther antaa meille luvan
nostaa hattua siinä kohdassa ja mennä ohitse.

Viisaasti sanottu. Myönnän siis, että en ymmärrä, ja jatkan vaellustani.

[Tosikko]

Minkäläinen ihminen on

a lainalainen ihminen

b armon alla oleva

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Oikein hieno vastaus.

[Paulus]

Minkäläinen ihminen on

a lainalainen ihminen

b armon alla oleva

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Oikein hieno vastaus.

Tämä sopii mielestäni myös siihen, että "koetelkaa itseänne, oletteko uskossa".

[Marjatta]

Minkäläinen ihminen on

a lainalainen ihminen

b armon alla oleva

a)
Lain alainen ihminen katselee ihmisen tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni siinä, mitä hän tai joku muu tekee tai mitä heidän pitäisi tehdä.

b)
Armon alainen ihminen katselee Jumalan tekoja. Hänen ajatuksensa ovat jatkuvasti kiinni Kristuksen täytetyssä työssä ja se on hänelle kokoaikainen ilon aihe.

Jos pitäisi määritellä, mikä heille on yhteistä, niin yksi asia nousee yli muiden. Molemmat tekevät yhtä ja toista "Jumalan valtakunnan hyväksi". Suhtautuminen tekemiseen on kuitenkin erilainen.

Ilahduin tästä Pauluksen tekstistä.

Armon alainen ihminen heikkoutensa tähden on riippuvainen Kristuksesta. Hän lepää jo tehdyn  Lunastustyön varassa. Ei tarvitse itse ponnistella, vaan suostua siihen, että Jumalan teot ovat valmistetut meille jo ajat sitten. Niissä saamme, armosta, vaeltaa. Mikä Jumala meillä onkaan Kristuksen tähden!

[Paulus]

Armon alainen ihminen heikkoutensa tähden on riippuvainen Kristuksesta. Hän lepää jo tehdyn  Lunastustyön varassa. Ei tarvitse itse ponnistella, vaan suostua siihen, että Jumalan teot ovat valmistetut meille jo ajat sitten. Niissä saamme, armosta, vaeltaa. Mikä Jumala meillä onkaan Kristuksen tähden!

Jumalan armoon mieltyneitä syytetään usein synnin suosimisesta. Mutta asia on kokonaan päivastoin, synnin suosiminen merkitsee paluuta lain alaisuuteen. Suotta Raamattu ei puhu yhä enenevästä armosta.

[Tosikko]

Lainalaisuuteen opettaminen on myös vallankäytön yksi muoto.