Minua ihmetyttää joskus tämä ilmaisutapa, että Jumala ohjaa meitä hyviin tekoihin nuhtelemalla, jotta suostuisimme oikein kilvoittelemaan.
Miksi meitä rakastava Herra, joka on luvannut meille elämän ja yltäkylläisyyden, keveän kuorman ja soveliaan ikeen, kuitenkin koko ajan moittisi, toruisi ja yrittäisi saada meitä kiinni huonoista teoista ja liian heikosta kilvoittelusta?
Eikä Hän siis kuitenkaan oikeasti rakasta, armahda ja halua meille hyvää?
Emmekö saa aivan käytännössä ottaa vastaan sitä iloa, rauhaa ja rohkeutta, jota Pyhän Hengen täyteys merkitsee, vaan meidän täytyy ensin riittävästi kuolettautua, pyhittäytyä, punnertautua ja pusertautua oikeaan uskovaisuuden muottiin?
Jumala ei toru, ei moiti eikä osoita saaneensa uskovia kiinni huonoista teoista eikä huonosta kilvoittelusta.
Kirjoitin siitä, mitä Jumalan sana saa aikaan ihmisissä. Vai ajatteletko, että meissä ihmisissä ei ole korjattavaa tai poispantavaa sanan valossa? Se että sana tuomitsee sydämen ajatuksia ja aivoituksia, on Jumalan armon kautta tapahtuvaa kasvattamista, jotta Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä voisi olla todellista ja tulla yhä syvemmin todelliseksi. Jeesus sanoi, että ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, niin te löydätte levon sielullenne. Jeesuksen ies ei ole lain vaatimusten ies eikä sormellaosoittelun ies, vaan se on Kristuksen orjuutta siinä vapaudessa, josta Hän sanoi, että te tulette todellisesti vapaiksi. Jotta uskovat muun muassa tulisivat valmiiksi kaikkiin hyviin tekoihin, jotka ovat jo edeltäkäsin valmistetut Hänessä.
Sama päämäärä on sillä, kun Raamatussa sanotaan, että Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, jotta muuttuisimme Jeesusta katselemalla ja Häntä seuraamalla. Jeesuksen seuraaminen on vaeltamista totuudessa, Jeesuksen askelissa. Aivan niinkuin Hän sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä. Ei mitään masentavia eikä hampaat irvessä koettavia asioita.
Tässä näkyy lähtökohtaeromme: sanot että Sana tuomitsee ihmisen ajatukset, tekee meidät Kristuksen orjiksi ja valmistaa sitten vähitellen tekemään hyviä tekoja.
Minulla on paljon positiivisempi kokemus Raamatusta.
Uudestisyntynyt ja Pyhän Hengen lahjaksi saanut uskova on lunastettu ja vanhurskautettu Jeesuksen kertakaikkisella uhrilla, joka on jo annettu edestämme.
Ei meidän tarvitse auttaa Jeesusta tekemään meitä vanhurskaiksi kokemalla olevamme tuomittuja ja orjia, joiden pitää kilvoitella oppiaksemme ehkä joskus vaeltamaan kelvollisesti.
Aralla tunnolla Herran edessä eläminen on jättäytymistä aivan kokonaan puhdistettavaksi, hoidettavaksi ja parannettavaksi- uudestaan ja uudestaan.
Armon ja rakkauden kokeminen opettaa haluamaan entistä parempaa elämää, entistä enemmän rakkautta Herraan ja toisiin ihmisiin.
Oma inhimillinen kelvottomuutemme on loppuun asti aivan kokonaisvaltaista.
Ei se vähene eikä parane, vaikka kuinka yritämme tehdä hyviä tekoja ja sillä tavalla osoittaa itsellemme ja toisille, että olemme taas hieman pyhittyneempiä kuin esim. puoli vuotta sitten.
Yksi syntinen ajatus tahraa taas puhtaat vaatteemme perusteellisesti, ja kaikki
kelvollisuussuoritteemme mitätöityvät täysin.
Vain Jeesuksen ristin juurelle aivan tyhjänä yhä uudelleen meneminen on sitä parannuksen tekoa ja pyhitystä, johon meitä kehotetaan Raamatussa.
Jeesus antaa meille lahjaksi mahdollisuuden parantua ja vain Hänessä Jumala näkee meidät pyhinä, kokonaan pyhittyneinä-
riippumatta omista hyviin tekoihin pohjautuvista pyhittäytymispunneruksistamme.
