Mutta olin sitten kristitty tai en, 100% armo on mielestäni ainoa järkevä lähtökohta ko. uskontoon. Jos on olemassa hyvä luoja-Jumala, hänen on mielestäni oltava hyvin armollinen, vähintään yhtä armollinen ja hyvä kuin mikään luomansa olento.
Raamatussa korostetaan VT:n monien esikuvien kautta sekä lakia että armoa.
Esimerkiksi kokonainen kansa kulki erämaassa raahaten kymmeniä vuosia 'laatikkoa', jota sanotaan Herran arkiksi...ja vuosisatoja sen jälkeen se oli kunniapaikalla.
Tuosta Herran arkista kerrotaan näin:
"...Ja pane arkkiin laki, jonka minä sinulle annan. Tee myös armoistuin puhtaasta kullasta, ..."
"...Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta.."
"Ja aseta armoistuin arkin päälle ja pane arkkiin laki, jonka minä sinulle annan. Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta,.."
ja Room.3:
"saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä"
Mielestäni tuossa tuodaan korostetusti esille sitä, että Jumala ilmestyy nimenomaan siellä, missä laki on läsnä, mutta armolla peitettynä.
Mielestäni samasta syystä Jumala ei ilmesty siellä missä vain soditaan uskonnollisen tunnetilan vallitessa mitä kummallisempia sotia. Kokemuksieni mukaan niissä touhuissa ei ole ollut laki läsnä, vaan laittomuus eli on unohdettu monet selvät raamatun opetukset.
Toisaalta, myös oman kokemukseni perusteella, siellä missä ollaan hyvin lakihenkisiä, aina putkahtaa kuitenkin esille joku tunne-elämään vetoava ilmiö, jolla yritetään saadaan kiikkulautaa tasapainoon.