Valtava ahdistus kalvinismista

[JPK]

Eli uudestisyntymätön ihminen on hyvinkin hengellisesti elossa? Jos ihmistä vedetään, niin ihmisen täytyy myös tuntea vetoa. Raamattu taas antaa ihmisen tilasta paljon toivottomamman kuvan. Jumalan pitää pelastaa syntinen ihminen "vastoin tämän tahtoa" juuri siksi, että ihmisen tahto on SIDOTTU syntiin. Ihminen ei halua eikä tahdo. Tämä on suurta armoa.

Onko uudestisyntymättömällä ihmisellä mitään muuta kuin syntiinlangennut luonto? Ja vetäminen & suostuttelu kohdistuu tähän?

Efe.2 luvussa, sen alussa sanotaan että ihmiset ovat kuolleet synteihinsä. Room.3 luvussa, kaikki ovat syntiä tehneet. Eli ihminen on hengellisesti kuollut, synneissään ja erossa Jumalasta.

Herääminen tapahtuu Jumalan rakkauden kautta, jossa Jumala kutsuu ihmistä luokseen. Tätä on kutsuttu "puoleensa-vetävä-armo" tai "edellä-kulkeva-armo", jossa hengellisesti kuollut saa elämäänsä selvän kutsun Jumalalta pelastukseen. Pyhä Henki vaikuttaa siinä myös, avaten synnin, tuomion ja vanhurskauden merkitystä, tuodakseen ihmisen Jeesuksen luo pelastetuksi.

Valinta on ihmisen sydämessä - Jumalan kutsun tähden, koska Jumala kohtaa ihmistä sydämen tasolla, rakkaudessa ja Sanansa totuudessa.

Ihmisen tahto on SIDOTTU syntiin, mutta Jumalan kutsussa, Jumala herättää syntiin sidotun - ja vetää häntä puoleensa. Kuten Jeesus sanoi: "Ei kukaan voi tulla minun työni, ellei Isä vedä". Jumalan rakkaus kutsuu kaikkia pelastukseen, ja herättää ihmisen syntiin sidotun tahdon, pelastaakseen ihmisen pois synnistä, iankaikkisesta kadotuksesta ja perkeleen vallasta.

[garibaldi]

Suosittelen lukemaan, että miten jae jatkuu. Tuossa tilanteessa antamasi selitys kuulostaisi hyvin omituiselta. Jeesus antaa epäuskon syyksi sen, että Isä ei vedä. Kaikki eivät voi tulla Jeesuksen luokse. Vaikka kaikkia kutsutaan. Tämä on sitä filosofisteologista selittelyä parhaimmillaan, kun ei voida pysyä selkeissä Raamatun kuollut ja elävä -kuvauksissa.

Eli Jumala siis jotenkin tilapäisesti kumoaa syntiinlankeemuksen seurauksen ja vapauttaa ihmisen tämän luonnosta? Ja seurauksena on jokin neutraali tahto? Mielestäni tällainen synnin orjuuden kumoaminen tapahtuu uudestisyntymisessä eikä sitä ennen. Kuolleet ovat kuolleita ja elävät eläviä. Ei ole puolikuolleita.

Tuon selityksen ongelmallisuus liittyy siihen, että se olettaa ihmisen ei-uudestisyntyneessä luonnossa olevan jotain vedettävää ja Jumalaa kohti suuntautuvaa, mikä tarvitsee vain oikeanlaisen ympäristön puhjetakseen kukkaan.

[JPK]

Suosittelen lukemaan, että miten jae jatkuu. Tuossa tilanteessa antamasi selitys kuulostaisi hyvin omituiselta. Jeesus antaa epäuskon syyksi sen, että Isä ei vedä. Kaikki eivät voi tulla Jeesuksen luokse. Vaikka kaikkia kutsutaan. Tämä on sitä filosofisteologista selittelyä parhaimmillaan, kun ei voida pysyä selkeissä Raamatun kuollut ja elävä -kuvauksissa.

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen osallisuuteen tullaan uskossa Jumalan evankeliumiin. Usko ja uskossa kuuleminen on aktiivista toimintaa, jossa ihmisen tahtoelämä toimii ja herää - Jumalan armon vaikutuksesta.

Room.4:23 Mutta ei ainoastaan hänen (Aabraham) tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
Room.4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
Room.4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Uskominen Jumalan evankeliumiin tulee Sanan kuulemisesta:

Room.10:16-17 "Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

Synteihinsä kuollut ihminen tulee etsikkoajassa Jumalan ennalta kulkevan kutsuvan armon kohteeksi, jossa Jumala Sanansa kautta kutsuu hengellisesti kuollutta ihmistä, perkeleen ja synnin vankina olevaa ihmistä pelastukseen. Pyhä Henki toimii tässä (näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion), eli julistetussa Jumalan Sanassa. Puhutaan synnintunnosta (ymmärrätkö sanan merkitystä?), jossa Jumala näyttää ihmisen kadotetun ja syntisen tilan Sanansa kautta. Pelastava usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta, jossa Jumalan armo synnyttää uskon Jeesukseen Kristukseen.

Ihmisen tahto on aktiivinen Jumalan Sanan kuulemisessa, jossa Pyhä Henki tekee työtä kutsuen ihmistä pelastukseen.

Eli Jumala siis jotenkin tilapäisesti kumoaa syntiinlankeemuksen seurauksen ja vapauttaa ihmisen tämän luonnosta? Ja seurauksena on jokin neutraali tahto? Mielestäni tällainen synnin orjuuden kumoaminen tapahtuu uudestisyntymisessä eikä sitä ennen. Kuolleet ovat kuolleita ja elävät eläviä. Ei ole puolikuolleita. Tuon selityksen ongelmallisuus liittyy siihen, että se olettaa ihmisen ei-uudestisyntyneessä luonnossa olevan jotain vedettävää ja Jumalaa kohti suuntautuvaa, mikä tarvitsee vain oikeanlaisen ympäristön puhjetakseen kukkaan.

Jumala kutsuu syntistä pelastukseen, etkö tiedä sellaisesta mitään omakohtaisesti? Room.2:4 "Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?"

Synnin orjuuden murtuminen, eli uudestisyntyminen tapahtuu Pyhän Hengen tekemänä, elävän uskon syntyessä Jeesukseen Kristukseen. Siihen kuuluu synnintunto, sekä Pyhän Hengen avaama ymmärräys Kristuksen sovitustyöstä Golgatan ristillä.

Jumalan rakkaus ja hyvyys vetää ihmistä parannukseen, eli elävän uskon syntymiseen - eli Hengestä syntymiseen. Ihminen ei voi uudestisyntyä Jumalan lapseksi, tietämättä siitä mitään. Hengestä syntyminen aina liittyy sydämen muutokseen, syntien anteeksisaamiseen Jeesuksen nimessä ja veressä, sekä parannuksen tekemiseen.

Ongelma sinulla on siinä, että et näe Jumalan rakkautta oikein. Tämä onkin kalvinismin sudenkuoppa; siinä on väärä armo-oppi (ihmisten ennalta määrääminen) ja väärä kuva Jumalan rakkaudesta (Jumala erottelee ihmiset toisistaan, ilman ihmisen valintaa).

Jumalan rakkaus ja hyvyys vetää syntistä, synnin sitomaa ja tahtoelämänsä syntiin sidottua luoksena - miksi? Koska Jumala kutsuu kaikkia pelastukseen - miksi? Koska Jumala rakastaa ihmistä, ja kutsuu kaikkia ihmisiä pelastukseen. Kalvinisti harvoin (jos koskaan) täysin ymmärtää tätä - sen sijaan hän korostaa ihmisten edeltä määräämistä vastoin omaa tahtoaan, jossa on väärä oppi Jumalasta, sekä väärä evankeliumi. Sen olen jo edellä todistanut Raamatulla tässä keskustelussa.

Joh.3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

[garibaldi]

Olihan tuossa paljon hyvää asiaa. En suoranaisesti kiellä mitään muuta kuin nuo erikoiset johtopäätökset kalvinismista, mutta pidän uskoa ja kääntymystä yksin armosta tapahtuvana Jumalan työnä. Sitä taustaa vasten, minkä Raamattu määrittelee ihmisen tilaksi. Ihmisellä ei siinä ole muuta osaa kuin olla savi, jota savenvalaja taivuttelee. Ihmisen tahto- ja kokemusmaailmassa tapahtuu asioita, mutta niiden syy on armossa. Jumala kääntää ja ihminen kääntyy.


En silti pidä henkilöä, joka ei edes halua tutustua kalvinistiseen ajatteluun sen alkulähteillä soveliaana kertomaan mitä kalvinismi on ja sen jälkeen kumoamaan sitä. Varsinkin, kun lähteenä on Petri Paavola. Ei kalvinistin elämä pyöri TULIP:n ja ennaltamääräämisopin ympärillä.

[Natanael]

Ymmärtääkseni Tampereen perinteiset baptistit ovat yhden lajin kalvinisteja.
Tässä linkissä näkyy kootusti mitä he uskovat.

http://www.perinteinen-baptistiseurakunta.org/bel.htm


-

Edellä linkittämieni puheiden ja erinäisten netissä olleiden keskustelujen tuloksena tulin sellaiseen johtopäätökseen, että Raamattu puhuu seurakunta on kallellaan kalvinismiin, mutta tekee eroa John McArthurin ja Justin Petersin edustaman kalvinismin kanssa.

Jos olen väärässä, toivon, että joku tulee oikaisemaan nämä käsitykseni.

[Plektra]

En ole aivan varma onko seuraava Raamatun kohta, jota useasti siteerataan tukemaan oppia "harvoista valituista", jo tullut esille tässä kalvinismi-keskustelussa. Mutta otan sen nyt esiin kuitenkin.

Matt. 22:14 "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

En ole itse kalvinisti, mutta nopeasti lukien tuosta saan sen käsityksen, että tuo Raamatun kohta tukee kalvinistista predestinaatio-oppia, koska siinä ei lue että "... kaikki ovat kutsutut ...". Kyseinen Raamatun kohta liittyy Jeesuksen vertaukseen kuninkaasta, joka lähettää palvelijat hakemaan hääjuhlaan kutsuvieraita eli edeltäkäsin valittuja henkilöitä (tämäkin siis tukee kalvinismia).

Mutta ! Eikö seuraava kohta samassa vertauksessa tyrmää oppia "edeltäkäsin valittujen"-porukasta.

Matt. 22:
8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

Mitä mieltä em. Raamatun kohdan tulkinnasta olette ?
 

[garibaldi]

11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.

Näkisin häävaatteen lahjavanhurskautena.

[Paulus]

Olen hiljattain uskon asioista kiinnostunut nuori ihminen. Viime yönä rukoillessani mieleeni tuli selviä ajatuksia siitä, etten saa syntejäni anteeksi ja minun on turha rukoilla ja roikkua Jeesuksessa. Tuntui siltä, ettei minua ole alkujaan kirjattu "elämän kirjaan" ja minulla ei ole mitään mahdollisuuksia pelastumiseen. Ahdistuin välittömästi. Mietin ensin, ovatko ajatukseni peräisin pahasta, jonka yrityksenä on erottaa minut uskosta. Tänään olen kuitenkin tutustunut kalvinismiin, jonka mukaan osa ihmisistä ovat todellakin valittuja. Näkemyksen mukaan valinnan ulkopuolelle jäävät henkilöt eivät saa osakseen pelastusta, uskoivat tai eivät. Olen ollut ahdistunut viime aikoina ja tämä "löydös" on järkyttävä. Mietin, että ateisteilla on varmaankin helpompaa tältä osin: kuolema on heidän silmissään tasavertainen. Onko kukaan kohdannut vastaavaa ahdistusta tai miettinyt kalvinismiin liittyviä asioita?

Mielestäni aloitus kertoo asiasta sen, että oppi, jota kalvinismiksi kutsutaan, on äärimmäisen vaarallinen juuri siksi, että se vie joitakin ihmisiä epätoivoon. Ei pidä missään tapauksessa vähätellä aloittajan kokemusta.

"Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!" (Ap.t. 2:21)

[Pökkelö]

Raamattu puhuu; ettei usko ole joka miehen. Kaikki eivät tule uskoon, vaikka kuulevat evankeliumin.
Ja on ihmisiä, jotka eivät elämänsä aikana saa kuulla evankeliumia.

Raamatun Sana on monivivahteista, enkä osaa sanoa miten tarkasti tuo valinta sana on kulloinkin käännetty. Löytyykö siihen parempaa ilmaisua kielestämme ?
Kuten esimerkiksi "parannus" sana. Monille siitä tulee väistämättä mieleen oman elämänsä parantelu kelvatakseen Jumalalle.

Sanan puhuessa meille Jumalan valinnasta. Mitä me olemme väittämään vastaan ?
Mielestäni näissä kohdin tarkoitetaan esim. Jeesuksen vierailusta Simonin luona. Simon oli omasta mielestään hurskas, ja kavahti kun syntinen nainen sai kokea Jeesuksen hyväksynnän ja rakkauden.
Mitä me olemme siis tuomitsemaan ihmistä, jonka Jumala armahtaa ?

Tämä myös tulee esiin esim. Pietarin näyssä. Ja Jeesuksen kohdatessa Samarialaisen naisen kaivolla.
Evankeliumi oli tarkoitettu myös meille pakanoille, eikä yksin Jumalan kansalle.
Meillä on ennakkoluuloja. Ja valitsisimme ehkä toisin kuin Jumala kenet hän voisi armahtaa.

Jos me rajaamme pelastuksen yksin ennalta valittuihin, niin silloin Raamatun Sana ei pidä paikkaansa.

Jeesus Kristus ei olekaan sovittanut  koko maailman syntejä, ja Jumala on valehtelija sanoessaan; ettei halua kenenkään joutuvan kadotukseen ?
Joka on valmistettu saatanalle ja langenneille enkeleille.

Onko Jumala valehtelija ? Sanansa mukaan ei, mutta sielunvihollinen on kaiken valheen isä, jota me luonnostamme mielellämme kuuntelemme.

Evankeliumi kuuluu kaikille. Kaikki sitä eivät ota vastaan.
Se, ettemme ymmärrä miksi toinen ottaa evankeliumin vastaan, ja toinen ei. Se jää meidän ymmärryksemme ulkopuolelle tässä ajassa.

[garibaldi]

Olen hiljattain uskon asioista kiinnostunut nuori ihminen. Viime yönä rukoillessani mieleeni tuli selviä ajatuksia siitä, etten saa syntejäni anteeksi ja minun on turha rukoilla ja roikkua Jeesuksessa. Tuntui siltä, ettei minua ole alkujaan kirjattu "elämän kirjaan" ja minulla ei ole mitään mahdollisuuksia pelastumiseen. Ahdistuin välittömästi. Mietin ensin, ovatko ajatukseni peräisin pahasta, jonka yrityksenä on erottaa minut uskosta. Tänään olen kuitenkin tutustunut kalvinismiin, jonka mukaan osa ihmisistä ovat todellakin valittuja. Näkemyksen mukaan valinnan ulkopuolelle jäävät henkilöt eivät saa osakseen pelastusta, uskoivat tai eivät. Olen ollut ahdistunut viime aikoina ja tämä "löydös" on järkyttävä. Mietin, että ateisteilla on varmaankin helpompaa tältä osin: kuolema on heidän silmissään tasavertainen. Onko kukaan kohdannut vastaavaa ahdistusta tai miettinyt kalvinismiin liittyviä asioita?

Mielestäni aloitus kertoo asiasta sen, että oppi, jota kalvinismiksi kutsutaan, on äärimmäisen vaarallinen juuri siksi, että se vie joitakin ihmisiä epätoivoon. Ei pidä missään tapauksessa vähätellä aloittajan kokemusta.

"Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!" (Ap.t. 2:21)

Kun kalvinistisia oppeja aletaan soveltaa Raamatulle vieraalla tavalla, niin ahdistus ei ole mikään yllätys. Raamattu käsittelee Jumalan suvereenisuutta ja valintaa tietyllä alueella ja vastauksina tiettyihin kysymyksiin. Näihin kysymyksiin ei kuulu se, että  voiko Jeesuksen luo tulla ja saada synnit anteeksi, jos haluaa tulla. Ristiinnaulitseminen oli julkinen tapahtuma ja evankeliumi on kaikille.

Itselläni on sellainen kokemus, että juuri vapaan tahdon ei-kalvinistiset opit toivat ahdistuksen. Kun enhän voinut olla varma, että minulla on tahtoa ja parannusta loppuun asti. Itsestään ei voi koskaan olla varma. Jaksankohan loppuun asti?

Pystyykö Jumala pelastamaan syntisen ihmisen?

Onko olemassa armo, joka kestää minusta riippumatta?

Tähän kysymykseen synnin ja epävarmuuden hädässä olevalle uskovalle on vain yksi lyhyt vastaus. Kyllä. Mielestäni tässä ollaan sellaisissa kirkkaissa ytimissä, että niiden selittelemisellä pois kalvinismikauhun takia on vakavat seuraukset.

Jos pelastus riippuu edes vähänkään ihmisestä, niin silloin pelastuksen toivo ei ole täysin Jumalassa, vaan ihmisen osuus on ratkaiseva. Vaikka se olisi edes uskon säilyttäminen. Ihminen on syntinen ja heikko.

[Paulus]

Näissä keskusteluissa sekoitetaan jatkuvasti toisiinsa kaksi eri asiaa. Ne ovat pelastus ja pelastuminen, samoin armo ja armon henkilökohtainen vastaanottaminen ja omistaminen. Pelastus on varmistettu 2000 vuotta sitten. Se on kokonaan ulkopuolellani, joten siihen en voi mitenkään vaikuttaa. Pelastuminen taas on sitä, että omistan sen uskon kautta itselleni henkilökohtaisesti. Samoin on armon laita. Armo ei ole automaatti, joka takaisi pelastumiseni täysin riippumatta siitä, kuinka siihen suhtaudun. Voin siis hyljätä armon. Hylkääminen tapahtuu silloin minun sydämessäni, ei Jumalan sydämessä.

Paavali kirjoittaa mm. näin (1. Kor. 15. luku):
"1. Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet."

Raamattu julistaa tätä tosiasiaa vähän väliä, koska ei ole olemassa mitään automaattia, joka mahdollistaisi kaikki edut täysin riippumatta minusta ja minun elämästäni. Raamattu puhuu paljolti uskonkilvoituksesta, joka tarkoittaa armossa pysymistä.

[JPK]

Kalvinismi esittää, että Jumala on tuominnut joitakin ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle jo ennen maailman perustamista. Tätä on ehdollinen valinta, jonka Jumala yksin tekee. Tätä kalvinismi perustelee sillä, että ihminen ei kykene itse valitsemaan pelastusta, siksi Jumalan on täytynyt tehdä ehdollinen valinta jo ennen ihmistä.
 
Raamattu kumoaa tämän valheellisen opin, koska Jumala loi alussa ihmisen siunatuksi - rakkautensa yhteyteen, eikä tuomittavaksi. Syntiinlankeemuksessa synti tuli ihmiseen, ja sen mukaan siitä johtunut tuomio. Jumala ei siis ole ketään tuominnut kadotukseen ennen syntiinlankeemusta, eikä siksi ole edeltä määrännyt ketään kadotukseen (vastoin ihmisen tahtoa).

1Moos.1:27-28 "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

Syntiinlankeemus oli ihmisen valinta, jonka käärme/saatana sai aikaan. Kuoleman osallisuus, myös/juuri hengellisesti tuli ihmiseen vasta syntiinlankeemuksessa. Tämä kumoaa kalvinistisen valheen ihmisen kadotukseen ennalta määräämisestä.

(1) Jumala rakastaa ihmistä syntiinlankeemuksen jälkeenkin.
(2) Jumala kutsuu Aadamia ja Eevaa luoksensa.
(3) Jumala osoittaa heille lupauksen pelastajasta, vaimon siemen joka murskaa käärmeen pään; Hän on Herra Jeesus.
(4) Jumala pukee ihmisen alastomuuden Hänen tekemällään vaatteella.

Herran Jeesuksen tekemä käärmeen pään murskaaminen, on koko maailman synnin sovittaminen Hänen kuolemassaan Golgatan ristillä:

Joh.1:29 "Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

1Joh.2:2 "Ja hän [Herra Jeesus] on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien."

------------------

Jumala ei siis missään kohden ole - ennen ihmisen luomista - tuominnut joitakin ihmisiä kadotukseen, vastoin heidän tahtoansa. Synnintuomio tulee vasta syntiinlankeemuksen keskellä - mutta sitäkin seuraa Jumalan rakkaus, eli lupaus pelastajasta, Herrasta Jeesuksesta.

> Kalvinismi on valhe ja petos, ja vastoin Raamatun ilmoitusta. Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen eikä sitä ennen ole ennalta määrännyt ketään kadotukseen.
> Kalvinismi vääristelee Raamatun ilmoituksen Jumalan rakkaudesta, Jumalan tekemästä ihmisen luomisesta, ja syntiinlankeemuksesta sekä sitä seuranneesta pelastuksen lupauksesta.
> Kalvinismi luo väärän kuvan Jumalasta, joka määrää ihmisiä pelastukseen ja kadotukseen, ennen syntiinlankeemusta, ja tämä on petollinen ja väärä tulkinta, joka johtaa väärän evankeliumin piiriin.

[garibaldi]

Eikö Jumala yhtälailla määrää ihmisiä kadotukseen, jos tietää ennalta, että jotkin luodut ihmiset eivät ota evankeliumia vastaan? Ja silti antaa heille ikuisen sielun. Ei tämä selitystapa mitenkään ongelmaton ole. Vai oppiiko Jumala uutta? Ei Jumalalle ole aikaa ennen ja jälkeen syntiinlankeemuksen. Jumala on ajan ulkopuolella.

[JPK]

Eikö Jumala yhtälailla määrää ihmisiä kadotukseen, jos tietää ennalta, että jotkin luodut ihmiset eivät ota evankeliumia vastaan? Ja silti antaa heille ikuisen sielun. Ei tämä selitystapa mitenkään ongelmaton ole. Vai oppiiko Jumala uutta? Ei Jumalalle ole aikaa ennen ja jälkeen syntiinlankeemuksen. Jumala on ajan ulkopuolella.

Ei yli sen mitä on kirjoitettu. Terve ja oikea usko tulee Jumalan Sanasta. Raamattu selvästi opettaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja siunasi ihmistä. Synti ja sen mukainen tuomio tulee vasta syntiinlankeemuksessa.

Jumalan edeltä tunteminen ja tietäminen ei ole ihmisten edeltä määräämistä kadotukseen, vaan Hänen rakkauttaan kaikkia ihmisiä kohtaan, joka ilmenee kun Hän antaa lupauksen pelastuksesta. Tämä seuraa syntiinlankeemusta, ei edellä sitä.

Pelastus koskee Jeesuksessa kaikkia ihmisiä. Pelastus itsessään oli määrätty ennen maailman perustamista (Jumalassa oleva rakkaus, ja sen ilmentyminen ihmisen luomisessa ja lunastamisessa), mutta se ei tarkoita - ennen maailman perustamista - jo kadotukseen/pelastukseen eroteltuja ihmisiä.

Kalvinismi menee siis ennalta määrämisopissaan yli Kirjoitusten, ja luo väärän kuvan Jumalasta.

John Calvin selvästi opetti kirjassaan, että jos toisia määrätään edeltä pelastukseen, toiset silloin määrätään kadotukseen. Kalvinismi perustuu täten ennalta määräämisoppiin, joka on epäraamatullinen.

[Taisto]

Eikö Jumala yhtälailla määrää ihmisiä kadotukseen, jos tietää ennalta, että jotkin luodut ihmiset eivät ota evankeliumia vastaan? Ja silti antaa heille ikuisen sielun. Ei tämä selitystapa mitenkään ongelmaton ole. Vai oppiiko Jumala uutta? Ei Jumalalle ole aikaa ennen ja jälkeen syntiinlankeemuksen. Jumala on ajan ulkopuolella.

Millä perustelet sitä, että Jumala on ajan ulkopuolella?
Entäpä jos Jumala on luonut ajan ja tavallaan asettanut myös itsensä tästä ajasta riippuvaiseksi?
Siis että Jumala on riipuvainen ajasta niin kauan kuin tämä ihmisten ajallinen elämä tällä planeetalla
jatkuu. Jossakin vaiheessa sitten aikakin loppuu (Ilm. 10:6).