Meillä lähti viimeinen lapsi pois kotoa lokakuussa 20-vuotiaana. Totesimme miehen kanssa, että ihan loppuun asti he olivat jatkuvan huolehtimisen aihe. Kesällä vielä valvoimme usein yhteen, jopa kahteen aamuyöllä odottaessamme tyttöä töistä kotiin. Joskus oli jäänyt juttelemaan vielä töiden jälkeen parkkipaikalle puolenyön jälkeen. Se seutu ei ole kaikkein turvallisinta ja siellä voi helposti kimppautua huumetyyppien kanssa.
Joskus kävin tytön FB ystävälistan läpi ja löysin sieltä tyyppejä joiden tiesin olevan rikollisia.
En voinut kertoa tytölle koska tietoni oli luottamuksellista, mutta tunnen ne kujat melko hyvin työni takia.
Tajusin, että oli jatkuva huoli siitä, että saavatko lapsen vastuullisen aikuisen elämän reunasta kiinni, jotta voivat kasvaa itsenäisiksi aikuisiksi.
Meidän lapset olivat tyyppillisiä milleniaaneja, ikävä kyllä.
Eivät samastuneet mm.meidän tapaamme jatkuvasti kouluttaa itseämme, että puolestamme olemme tässä melko armottomassa yhteiskunnassa pinnan yläpuolella. Ja nautimme opiskelusta.
Nyt kaksi nuorinta ovat tilanteessa mistä tykkäävät ja missä kehittyvät. Tietty nyt pitää pelätä, että lähettavät heidät johonkin vaaralliseen maailmankolkkaan. Mutta se on melko pieni riski. Täällä kuolee nuoria liikenteessä ja huumeiden takia surullisen usein. Tyttö kesällä sai 300 taalaan sakot kun ajoi jonkun kaverin urheilu Subarua 85 mailia tunnissa. Halusi näyttää käsivaihteisen auton ajotaitojaan tälle kaverille, jota en edes tunne.
Olen niin kiitollinen, että poliisi pysäytti sen autoshown!
Nyt hän haluaisi ostaa oman auton siellä Texasissa koulutuksessaan. Lähetti mahdollisia autoja Car Gurun sivuilta meille. Onneksi ei saa tehtyä sitä ilman apuamme. Molemmat pojat saivat auton koulutuksensa jälkeen ei sen aikana.
Ei saa tyttökään. Sen olemme päättäneet. Aika laittaa lusikka oikeaan käteen ja lukea ja opiskella kiltisti.
Vanhin poika on jo hyvässä ammatissa, ja asuu omassa asunnossaan.