Kaikki ihmiset eivät muutu innokkaiksi lukutyypeiksi tullessaan uskoon.
Eivät muutu, en tarkoitakaan sitä. Kirjoitetun sanan tunteminen ja Sanan (Jeesuksen)
tunteminen ovat mielestäni jotenkin sama asia, pohjimmiltaan. Tähän tuntemiseen meidän
tulisi kuitenkin kasvaa.
Jumala puhuu minulle usein jonkin raamatunkohdan tai yksittäisen jakeen kautta,
mutta Hän puhuu myös rukouksessa, toisten ihmisten, hengellisten laulujen, elämäntapahtumien jne kautta.
Monet saavat eniten hengellistä opetusta esim. seurakunnissa opettavien miesten puheista, nauhoitetuista saarnoista jne.
Tämä on myös sitä sanan ja Sanan lihaksi tulemista, ei se ole pelkkää lukemista.
Sanan runsas aarreaitta tulee esille monella tavalla, monesta suunnasta.
(Room 11:33) "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä."
Mutta en silti vähentäisi Raamatun lukemistakaan, päinvastoin.
Tämä kohta puhuu rukoilemisesta, mutta soveltaisin sitä myös Raamatun
lukemiseen: mene kammioosi ja sulje ovesi...
Onko Raamatussa tuohon alleviivattuun kohtaan perusteluita?
Sana tuli lihaksi Jeesuksessa, siis Vanhan Testamentin Kristus Messias- ennustukset toteutuivat.
Mutta minulle on aika vieras ajatus, että meidän pitää "syödä Sanaa ja Jeesusta...".
Kun Jeesus puhui kirjoitusten tuntemisen tärkeydestä, Hän neuvoi silloin juutalaisia opiskelemaan lakia ja kansansa historiaa.
Kirjoitetut tapahtumat Jeesuksen elämästä ja opetuskirjeet tulivat tietysti paljon myöhemmin.
Uskon Jumalan Hengen ohjanneen sillä tavalla, että Raamattuun on valikoitunut oikeita tekstejä ja siinä muodossa, että Jumalan ääni kuuluu niissä niin kuin se on tarkoitettu.
Kaikki ihmisille oleellinen selviää niistä.
Jostain syytä Raamattuun on jätetty joitakin moniselitteisiä kohtia, kuten kasteeseen liittyvät tapahtumat ja opetukset, samoin opetus ehtoollisesta.
Niistä pienet ihmiset ovat laatineet äärimmäisyyksiin asti meneviä oppeja oikeista kasteista ja ehtoollisen tarkoituksesta, ehtoollisaineiden muuttumisista jne.
Näin on muodostunut puolueita, joista Paavali mainitsee.
Pelastukseen liittymättömillä kiistakysymyksillä ei varmaan ole sinänsä merkitystä, vaan sillä,
että kiistoista huolimatta kukin pysyy uskossa ja vahvistuu armossa.
Raamattu on ainoa kirjallinen ilmoitus Jumalan tahdosta ja pelastuksen tiestä.
Se ei kuitenkaan ole Jumala eikä Uusi Testamentti ole sama kuin Jeesus. Tieto Jeesuksen tehtävästä Messiaana on se Sana, joka tuli lihaksi.
Usein tätä kohtaa käytetään opetuksena siitä, miten paljon Raamattua tulee lukea:
"Ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä". (1. Piet. 2:2-3)
Jos tuon tekstin asiayhteyden lukee, siinä puhutaan Jeesukseen Kristukseen kasvamisesta, josta meille on ilmoitettu ilosanoma. Siinä ei puhuta kirjoitettujen tekstien lukemisesta.
"Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu." (1. Piet. 1: 24-25)
Me olemme uudestisyntyneet Sanan kautta- siis evankeliumin välityksellä, mutta evankeliumitekstit eivät meitä uudestisynnytä, vaan Jeesus Kristus itse tulemalla suoraan ihmisen sydämeen.
Em. tekstissä sanotaan, että olemme liha, joka kuolee ja kuihtuu, mutta vain Herran Sana pysyy ikuisesti.
Ihminen ei siis muutu iankaikkiseksi Sanaksi, vaikka kuinka lukisi ja "söisi" Raamattua,
mutta Sanasta saamme tiedon, joka synnyttää uskon Jeesukseen, joka pelastaa.