Hengen kansaa oli kauwan ennustettu, wuosisatoja walmistettu, nyt se wiimein syntyi. Halleluja! Se oli Jeesuksen suuren sovintotyön tuolos. Kiwisydän oli poistettu ihmisestä, uusi pehmeä sydän oli annettu sijaan, johon Hengen laki woitiin wuodattaa. Sydän oli puhdistettu uskolla ja siihen puhdistettuun wuodatettiin Pyhä Henki."
Brofeldt kirjoittaa tuossa siis, että Jeesuksen opetuslapset tulivat uskoon helluntaina.
Tämä on aivan eri oppia kuin mitä olen kuullut helluntailaisuudessa.
Nykyisin opetuslasten sanotaan tulleen uskoon silloin, kun Jeesus puhalsi heidän päälleen. Joh. 20:22
Juuri kun olen huomannut, että olen loitonnut aika kauas helluntailaisuudesta, huomaankin, että ajatukseni ovat monessa kohdin yhteneneväiset wanhan helluntailaisuuden kanssa.
Kaikenlaista tekstiä löytyy kun haluaa löytää. Kuitenkaan tässä ei ole sitä mitä sanot siinä lukevan. Siinä lukee vain se mitä siihen on kirjoitettu. Pidän hyvin arvelluttavana tämän tyylisiä "tulkintojasi".
Miksi jätit lainauksesta pois tämän?
Kaikkein suurin mullistus opetuslasten elämässä oli helluntaipäiwä. Se oli heidän kruunauspäiwänsä, jolloin Hengen laki wuodatetiin heidän sydämeensä. Silloin täytettiin profeetallinen ennustus. "Minä annan lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan sen heidän mieleensä, ja Minä olen olewa heidän Jumalansa ja heidän tulee olla minun oma kansani, ja kaikki tuntewat Minun." Jer. 31: 31, 34.
Miksi tuntuu niin vaikealta myöntää, että nykyinen helluntailaisuus on paitsi poikennut pois Raamatusta, myös alkuajan helluntailaisuudesta? Asioiden kieltäminen ja silmien sulkeminen on tietysti helppo ratkaisu, koska totuuden kohtaaminen on vaikeaa. Voi olla tuskallista myöntää itselle, että on vuosikaudet uskonut vain ihmisoppeja.
Kuitenkin jo entinen presidenttimmekin totesi näin: "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku"
Olen huomannut, että myös Barratin saarnoista pikakirjoituksella muistiinpannuissa saarnoissa ei ole nykyhelluntailaisuuden painotusta. Esimerkiksi saarnoissaan/kirjassa 'Jeesus ensimmäinen ja viimeinen' ei ole ollenkaan nykyisenkaltaista helluntailaista Pyhän Hengen kaste oppia.
Edelleenkään Brofeldt ei muotoile tuota "kruunauspäivää", niin että tulivat uskoon, siis uudestisyntyivät helluntaina.
Mielestäni sinun pettymyksesi helluntaiherätykseen saattaa käynnistää yrityksiä ajaa koko helluntalaisuus "parannuksen paikalle". Perustan tämän kantani jatkuvaan helluntalaisten jahtaukseesi tällä palstalla.
Ko. helluntaipäivä on ollut helluntaiherätyksen syntypäivä. Sinä päivänä ihmisiä tuli uskoon ja uskovat kokivat kasteen Pyhässä Hengessä.
Tuolloin tapahtui paljon yhden päivän aikana, mutta järjestys ei järkkynyt.
Uskovat, siis opetuslapaset, olivat koolla ylisalissa rukoilemassa ja odottamassa että heidät puetaan voimalla korkeudesta (Apt.1:4). Ei tuolloin eikä tänään kukaan uudestisyntymätön odota Pyhän Hengen kastetta. Se helluntaipäivänä tapahtunut oli profeetta Jooelin ennustus Pyhän Hengen vuodatuksesta niille, jotka olivat uudestisyntyneet. Se oli, ei pelkästään helluntalaisten kruunauspäivä, vaan kaikkien, jotka ensin vastaanottivat pelastuksen, tekivät parannuksen. Pietari kehoitti myös saarnassaan (Apt.2:38) ottamaan kasteen parannuksen teon jälkeen, jotta "reitti" Pyhän Hengen kasteelle olisi mahdollisimman avoin.
On tapauksia, että kun ihminen tekee parannuksen ja tulee uskoon, niin samassa "mylläkässä" on saatu Pyhän Hengen kastekin. Pyhän Hengen kaste ei kuitenkaan ole ollut eikä ole sama asia kuin uudestisyntyminen
Siis:
sinä kirjoitat, että Brofeldt kirjoittaa tuossa, että Jeesuksen opetuslapset tulivat uskoon helluntaina.
Uskon, että luulosi, että helluntalaiset olisivat jotenkin parempia tai erehtymättömämpiä kuin "vain" uudestisyntyneet, ei pidä paikkaansa. Joku nk. helluntalainen saattaa näin olla mieltä jonkin aikaa, mutta ne luulot taatusti karisevat. Älä sinäkään viljele tällaista väärää nk. helluntalaisten "itseymmärrystä", etenkään kun olet "heidän" seurassaan matkaa tehnyt. Yleensä ihmisillä on vääriä luuloja itsestään, kellä enemmän kellä vähemmän.
Toisaalta on monta erehdystä tehty "helluntalaisuudessa" sitten vuoden 33. Niitä on riittävästi kirjattukin, mutta vain osoituksena, että vaikka valvomattomuuttaan harhaudutaan, niin väärästä voi tehdä parannuksen. Tätä parannusta on pökätty aina meidän päiviimme asti. Varmaan Brofeldt kuin Barratkin erehtyivät, mutta erehdys ei jää voimaan, ei etenkään Jumalan edessä.