En epäile, etteikö tästä aiheesta olisi sukeutunut jo aiemmin keskustelua, mutta hakuni ei tuottanut toivottua tulosta.
Mielessäni on pyörineet niin opetuslasten sanat 'tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla' kuin Jeesuksen toteamus 'kaikki te loukkaannutte (minuun)'. Asiayhteydet löytyvät evankeliumeista.
Hiljakkoin kuuntelin (hengellistä) opetusta, josta erityisesti jäi mieleeni lause 'haavan tilalle tulee voitelu'. Haavanhoitokoulutuksessa painotetaan, ettei parantumisvaiheen lopussa haavaa enää peitetä, ainoastaan rasvataan ja seurataan, ettei uusi, ohut iho vaurioidu. Liiallinen suojaaminen hauduttaa ja siten hidastaa paranemisprosessia niin, ettei rupi irtoakaan toivotusti, vaan sen alle voi kehittyä tulehdus ja haava alkaa erittää.
En ehkä saa sanotuksi, mitä haen, mutta aihepiiri on useinkin puhutellut, myös omakohtaisesti. Sanat, jotka ovat tarkoitettu hoitamaan, voivat toimia päinvastoin. Viesti muuttuu matkalla, kun hyvä sanoma muuttuu ikeeksi tai taakaksi.
Silloin kun ei tietoisesti loukata, mutta loukkaantuminen tapahtuu viestin vastaanottajassa, ei toinen osapuoli ole tietoinen tapahtuneesta. Tällaiset haavat ovat hautuneina arkoja, mutta parannettavissa. Keskustelu ja anteeksianto avaavat ja puhdistavat niiltä osin, että prosessi voi alkaa.