Kirjoittaja Aihe: Merkkien merkitys uskonelämässä  (Luettu 5780 kertaa)

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #45 : 08.09.18 - klo:21:36 »
Penekritus16:lle voimia hämmennyksen keskelle. Ja luottamusta Jumalaan sen suhteen, että kaikki on tässäkin tapauksessa Hänen käsissään.

Merkkien hakeminen hämmentää. Ehkä ei sille tiellä ole viisasta lähteä ja rakentaa mitään. Lisää vain hämmennystä entisestään. Itseäni hämmentää "mätsäävän merkin" saamisen ohella liuta oheiskysymyksiä:
-oliko merkki sittenkin sattumaa?
-salliiko Jumala sattumaa? Onko sattumaa edes olemassa?
-salliiko Jumala sattuman tapahtuvan varsikin silloin, jos merkkiä rukoilee sydämestään ja Jeesuksen nimessä?
-haenko vertaistuella vahvistusta merkin kumoamiselle? Eli sille, ettei tarvitsisi toimia merkin mukaisesti?
-onko vihtahousulla mitään sallittua toimintavaltaa jos pyyntö merkistä
on suunnattu  Jumalalle?

Eli kyllä näillä jutuilla saa päänsä pyörälle.

Poissa peneriktus16

  • Viestejä: 236
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #46 : 08.09.18 - klo:23:26 »
En hakenut mitään mitään merkkejä. Luulin tämän olevan rukousvastaus.
Eikä merkkejä todellakaan pidä etsiä.

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #47 : 26.10.18 - klo:15:15 »
Viime yönä myöhään päädyin jostain syystä Jeesukselle osoitettuun samaan huokaukseen: "jos minun ei tule harrastaa valokuvausta, lapseni sanoo jossain vaiheessa tämän tietyn sanan unissaan". Ja näin sitten kävi. En ole varma, mikä tämä kuvio oikein on.

Voisikohan olla, että Herra haluaa koetella ja tietää, onko Hän ensimmäisellä sijalla elämässän ja harrastuksesta luopuminen taas tietynlainen uhraus? Onko tämä ajatuksena Raamatullinen vai lakihenkinen?

Sanoin olevani neuroottinen. Ja hävetäkseni täytyy sanoa, että vältän tiettyjä numeroita, sanoja, musiikkia ja joitain muitakin asioita. Tämä on raskasta, mutta monesti korostetaan sitäkin, ettei omaa omaatuntoa vastaan saa toimia. Asioiden välttely ei siis ainakaan pahenna ahdistusta. Mutta en osaa varmaksi sanoa, milloin kyse on omasta ahtaasta ajatusmaailmasta ja mikä pistetty minulle koetinkiveksi.

Toisaalta tämä "merkin saaminen" on ulkoinen, eikä minun neuroottisen mieleni tuotetta. Siinä on taustalla jotain ihan muuta.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #48 : 26.10.18 - klo:17:04 »
Yritin vähän rukoilla asian puolesta että mitä Herra ajattelee tilanteestasi.
Tuli mieleen se Jeesuksen sana että "te siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin". Jotenkin noin se meni

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #49 : 27.10.18 - klo:20:52 »
Kiitos Sandia. Puhutteleva kohta tämä mihin viittasit. Olisihan tämä eräänlaista hyttysen siivilöintiä, jos tämä olisi omasta mielestä lähtöisin. Mutta en uskalla päästää irti jos tämä onkin Jumalan tahto, että vältän tiettyjä asioita.



Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 364
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #50 : 28.10.18 - klo:04:24 »
Paljon on ketjussa hyviä asioita mutta yksi ihmetyttää.
Miksi uskovat ei koskaan puhu anteeksi pyytämisestä ja saamisesta?
Kun joku tekee meille pahaa ja vääryyttä niin silloin muistetaan toistaa pahanteon kohteelle että "anna anteeksi". Mutta jos jollakulla on huono omatunto tai tehnyt oikeastikin syntiä niin kukaan ei sano "pyydä anteeksi".
Kun olemme tehneet väärin tai muuten vain epäilemme tehneemme väärin niin yleensä puhutaan ihminen ympäri uskomaan mitä milloinkin. Kun voisimme huonon omantunnon kanssa vain sanoa "Jeesus auta ja armahda ja anna synnit anteeksi. Kun Hän antaa anteeksi niin omatunto puhdistuu oli se sitten oikeasti syyllinen tai ei.

Sitten kun on uskossaan vahvistunut niin voi oppia tuetämään mikä on oikeasti väärin ja mikä ei.

Etsivä sanoi jotain ideoista / ideologioista että kumpi lienee oikein. Ja että vaikea ymmärtää.
Suhde Jumalaan ei ole ideologia vaan suhde eli tunteminen. Kun tunnet vaimosi/miehesi niin se ei ole ideologia vaan suhde. Kun ihminen tulee uskoon niin hän syntyy uudesti Jumalan Hengestä ja se Henki tulee sydämeen. Silloin tuntee Jumalan sydämen ja hengen tasolla. Ei ymmärryksellä.

Ei tarvitse niin paljon ymmärtää. Itsekin olin nuorena neuroottinen ja luulin että jos en koko ajan ajattele Jumalaa niin menetän pelastuksen. Siksi jäi opiskelukin kesken ja nyt melkein suutun kun saarnaajat teoretisoi vaatimuksia herkkien ihmisten taakaksi vaikka eivät itse niitä edes noudata.
Vain Jumala ymmärtää kaiken.