Pohdiskelin viime yönä tätä vaatimatonta ja ajoittain hiljaista foorumiamme. Tuli mieleen sellainen ajatus, että voisimme itsekukin muistaa rukouksessa täällä olevia veljiä ja sisaria aina silloin, kun tunnemme siihen vaikutusta. Ei haittaisi, vaikka siitä tulisi pysyvä ja jokapäiväinen tapa. Ei niitä huokauksia tarvitse tänne kirjoittaa, mutta nyt koen, että muistamme Wakania, joka on meidät jättämässä. Olkoon Jumalan siunaus wakanin ja hänen läheistensä elämässä.
Samoin voimme muistaa myös niitä monia, jotka lukevat näitä tekstejä rekisteröitymättä ja kirjautumatta. Rukoillaan, että mahdollisimman moni saa täältä apua elämänsä eri tilanteisiin.