Kirjoittaja Aihe: Mistä vaikutuksesta on kyse? Pyhästä Hengestä, ihmisen omasta vai jostain muusta  (Luettu 66439 kertaa)

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494

Kuvailit kaksisuuntaitaista mielialahäiriötä sairastavan mielentiloja sanalla "kun ", eikä sanaa "jos".


Kun kirjoitin: Kun joku uskova, joka on kärsinyt kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä...

,viittasin aikaisempaan saman viestiketjun kohtaan, jossa kirjoitin: 

Tunsin uskovan, jonka "erämaakausi" oli depressiokautta, ja se kausi, jolloin hän koki omasta mielestään Pyhän Hengen läsnäoloa ja voimaa, oli hypomaaniselta vaikuttanutta kautta.

Koska en selventänyt asiaa (eli sitä, että tarkoitin aikaisemmin mainitsemaani yksittäistä henkilöä, jonka tunsin), ajatuksesi taholtani ilmaistusta mahdollisesta asian yleistämisestä tai liiallisesta varmuudesta varmaan johtui siitä, eli syy oli minussa, siinä, että en selventänyt, kehen viittasin. Tarkoitin siis vain ja ainoastaan aikaisemmin tuntemaani yksittäistä uskovaa, kun kirjoitin: kun joku...
« Viimeksi muokattu: 10.11.20 - klo:02:36 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
P.S. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on ollut monien nerojen vaiva. Jos jotakuta aiheeseen perehtymätöntä aihe kinnostaa, kannattaa lukea esim. professori Kay Redfield Jamisonin kirja Touched with Fire. Manic-Depressive Illness and the Artistic Temperament.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Uskaltaisin sanoa jopa ammattilaisena että ns. kaksisuuntainen mielialahäiriö on alkanut yleistyä räjähdysmäisellä tavalla. Suomessa psykologiharjoittelijana Hesperian Sairaalassa tapasin akuutteja tapauksia, ja on selvä, että kyse on tai ainakin oli selvästä mielisairaudesta.

Kun se nyt uuden termin saatua on lisääntynyt räjähdysmäisesti ihmisillä jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, olisi voinut olettaa että sen diagnoosikriteerien on täytynyt muuttua ratkaisevasti. Mutta ei. Tutkin asiaa, ja häiriön kuvaus on aivan sama kuin aina ennenkin.

Mikä sitten selittää että työkykyisillä ihmisillä ja kouluikäisilla lapsilla diagnoosi on moninkertaistunut??
Ilmeisestikin siitä, että sitä käytetään aivan eri tavalla kuin ennen.
Mielenterveysdiagnoosien tekeminen on paljon heppoisempaa kuin monen muun sairaustilan diagnosointi. Se jatkuvasti tukee ainoastaa KUVAILEVAAN diagnoosiin, eli henkilön käyttäytymistä ja oireilua yksinkertaisesti kuvaillaan ja sen perusteella tehdään päätöksiä.

Sen diagnoosin arvo on melko pitkälle vesittynyt, kun sitä käytetään selvästi PALJON TERVEEMPIEN IHMISEN KUVAILUUN kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Ihmiset yksinkertaisesti tuppaa olemaan melko ailahtelevia,mutta ei se tarkoita että heillä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Häiriön räjähdysmäinen diagnosoimisen lisääntyminen mielestäni johtuu lääkärien tarpeesta määritellä potilaansa ja toivon mukaan lähettää kotiin lääkkeillä varustettuna.

Kirjoitan tätä siis työkokemuksen perusteella ja olen jutellut monen ammattilaisen  mukaan lukien lääkäreiden kanssa.

Kun on se sairaus, lääkkeistä on selvä apu minkä kaikki huomaa.
Kun taas on vain se diagnoosi, kukaan ei oikein voi sanoa onko henkilö nyt tasaisempi kuin ilman lääkkeitä.

USAssa jopa skitsofreniaa ylidiagnosoidaan, mutta ei selvästikään niin paljon kuin yllä mainittua.

Tästä ei voi syyttää diagnoosikriteereitä, koska ne ovat hyvin selviä ja tarkkoja ja valtavan tutkimusaineiston kautta validoituja. Kyse on siinä miten sitä tulkitaan tai jätetään jopa sivuun diagnoosia tehdessä useissa tapauksissa.
« Viimeksi muokattu: 10.11.20 - klo:14:07 kirjoittanut sandia »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola, joka kärsi vakavasta masennuksesta, käsittelee kirjoituksessaan Masennuksen maantiede Psalmia 88, jonka hän on otsikoinut sanoilla Masentuneen rukous. Samassa kirjoituksessaan hän käsittelee myös Psalmia 30. Hän esim. sanoo, että niistä "uskoakseni ainakin syvän masennuksen läpikäynyt ihminen pystyy helposti tunnistamaan depressiivisen mielenmaiseman." (Raamattu spiritualiteetin lähteenä. Kokoelma Timo Veijolan artikkeleita. 328, 2009)

Kun itse kärsin pari vuosikymmentä sitten masennuksesta, koin esim. seuraavat Psalmin 88 kohdat omakohtaisesti sopivina:

"Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni pääni päällä" (88:8, KR 1992). Veijolan käännös samasta kohdasta: "Vihasi painaa raskaana ylläni, ja kaikilla tyrskyilläsi olet masentanut minut."

"Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua." (88:17-18, KR 1933) Veijolan käännös samasta kohdasta: "Vihan purkauksesi kulkevat ylitseni, kauhusi tekevät minut hiljaiseksi. Ne saartavat minut kuin vedet kaiken päivää, ympäröivät minut kaikkialta."

Koska eräs luterilainen pastori silloin otti esille usein keskusteluissamme seuraavan Miikan kirjan kohdan, minun ei ollut vaikea olla ajattelematta, että tietyssä mielessä masennukseni oli Jumalan vihaa, vaikka en toki ajatellut ja uskonut (niin kuin ei pastorikaan), että en olisi ollut samalla tai yhtä aikaa armahdettu. Eli olin paradoksaalisesti yhtä aikaa Jumalan vihan ja armon alla.

"Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa." (Miik. 7:9)

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Masennus on paljon yleisempää kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ne on esiteltykin aivan eri yleiskategorian alla Diagnoosiluokituksesssa.

Minullakin oli masennusta niinä kuukausina kun hengellisessä murroksessa tulossa uskoon. Tai se alkoi ahdistuksesta ja sitä kautta tuli masennus, kun en tiennyt miten päästä irti ahdistuksesta ja tuntui että olin ikäänkuin tuomittu siihen olotilaan.

Ilman sitä ahdistusta tuskin olisin tullut uskoon. Se oli kuin Jumala olisi laittanut nokkosia hevosen hännän alle. Tollainen sanonta kai on. Mulla tuo ahdistus toimi sillä tavalla. Ajoi minua etsimään Herraan ja tuntui että Hän ei anna periksi ennenkuin täysin murruin hänen edessään. Ja sitä kautta ahdistuskin lähti pois.

Tuo kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle. Yksi yö heräsin vaan hurjaan paniikkikohtaukseen 15 kesäisenä. Täytin 16 myöhemmin samana kesänä. Ei haisuakaan ahdistuksesta sitä ennen. En edes tiennyt sitä ennen, että sellainen kokemus kuin ahdistus oli olemassa!

Se oli siksi hurjan peloittavaa kun en tiennyt mistä oli kyse.
« Viimeksi muokattu: 10.11.20 - klo:17:55 kirjoittanut sandia »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Koska eräs luterilainen pastori silloin otti esille usein keskusteluissamme seuraavan Miikan kirjan kohdan, minun ei ollut vaikea olla ajattelematta, että tietyssä mielessä masennukseni oli Jumalan vihaa, vaikka en toki ajatellut ja uskonut (niin kuin ei pastorikaan), että en olisi ollut samalla tai yhtä aikaa armahdettu. Eli olin paradoksaalisesti yhtä aikaa Jumalan vihan ja armon alla.

"Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa." (Miik. 7:9)

Lainaus
Doctors treating a patient with Parkinson’s disease found that an electrode implanted into a particular part of her brain while she was fully conscious caused her to feel intensely depressed. The patient reported that she didn’t want to live any more and was ‘disgusted with life’. She had no history of depression, and her despair disappeared less than 90 seconds after the stimulation ended, but could be reproduced in a similar way on subsequent occasions. However, suggestion that the stimulation was occurring when no current was flowing produced no such effect, indicating that the depressive reaction was indeed directly caused by the electrical stimulation of the brain (Boyce 1999).

(Evolutionary Psychology, a Critical Introduction. Christopher Badcock.)

Koska masennus voi todistetusti aiheutua joskus kokonaan ei-henkisistä tekijöistä, ei ole perusteltua kristittynä kenenkään mielestäni sanoa yhdellekään toiselle ihmiselle, että tämän masennus on jollain tapaa Jumalan vihan ilmentymää siinä mielessä, että masennus olisi luonnollista seurausta jostain tietystä synnistä tai syntisestä elämästä, varsinkaan, jos sellaista väittävällä ei ole varmaa tietoa masennuksen aiheuttajasta. Ja vaikka masennus olisi seurausta tietynlaisesta syntisestä elämästä, joka on ollut ihmistä kuluttavaa, mitä hengellistä rakennusta sellainen masentunut saisi siitä ajatuksesta, että Jumala vihaa häntä ja että masennus siis kuuluu oikeutetusti ainakin ajallisena rangaistuksena hänelle?

Vaikka masennuksen voisi todeta jonkun kohdalla sataprosenttisesti ei-henkisestä syystä aiheutuneeksi, joku kristitty voisi olla sitä mieltä, ettei ole väliä sillä, vaikka masennus ei johtuisi vähäisimmässäkään määrin ihmisen ajatuksiin, tahtomiseen tai tekemisiin liittyvistä syistä, koska jokaisen ihmisen perisyntisyys on riittävä aihe sinänsä masennuksen muodossa tapahtuvaan kuritukseen. Jumala toimisi kurittaessaan tai ajallisessa mielessä syntejä rangaistessaan myös yksinomaan materiaalisiin keinoihin, jotka tulevat yksilön ajatus- ja tahtomaailman ulkopuolelta.
« Viimeksi muokattu: 10.11.20 - klo:18:17 kirjoittanut crystalvoice »

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
En minä ainakaan ajattele että masennus olisi mitenkään sinänsä Jumalan vihan ilmentymä.

Jos jossakin ihmiselämässä näkyy Jumalan tuomio niin ehkä paremminkin siinä, että ihmisellä menee tosi lujaa eikä Jumalasta ole tietoakaan omassa elämässään.Viittaan Room. 1. lukuun.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Se on paha juttu jos jossain tilanteessa olemme haavoittuvassa tunnetilassa ja joltain pääsee jotain epäviisasta siinä tilanteessa. Minulla on onneksi sellaisissa tilanteissa sen verran pelannut oma sisu, että kykenen arvioimaan henkilön "viisauden lähteen." Ja siis itsekseni sanon itselleni, että toi kaveri ei oikein nyt tiedä mitä sanoo.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Kirjoitin nuo edelliset viestit ajatellen ennen kaikkea luterilaista sielunhoitajaani vuosien takaa. Luterilaisuuden piirissä on myös laajemmalti ollut nähdäkseni tapana peilata kristityn elämää tiettyjen ahdistavilta vaikuttavien Vanhan testamentin kohtien valossa. Esim. Paavo Ruotsalaiselle oli keskeinen raamatunkohta aikaisemmin laittamani Miikan kirjan kohta, jossa puhutaan siitä, että uskova haluaa kantaa Herran vihaa. Roomalaiskatolisessa opissa puhtaan syntien ajallisista rangaistuksista, joista uskovakaan ei ole vapaa.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Siihen voi sekoittua myös suomalaiselle kulttuurille ominainen melankolia, missä masennus nähdään jollain tapaa jalona tunteena ja siinä lähes piehtaroidaan. Jos uskaltaisi tuota hieman kärjistettyä ilmaisua käyttää. Eli Raamattuun projisoidaan jotain mitä siellä ei ole.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
..peilata kristityn elämää tiettyjen ahdistavilta vaikuttavien Vanhan testamentin kohtien valossa...

Mielestäni koko Vanhan testamentin ahdistavin kuvaus Herran ja hänen oman välisestä suhteesta löytyy Valitusvirsien luvusta 3. Uskoisin, että aika moni vakavasta ahdistuksesta tai masennuksesta kärsinyt uskova on voinut samaistua alla näkyvään kuvaukseen monessa suhteessa.

Lainaus
Lainaus
Val. 3:1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Mielestani tuo on ihmisen subjektiivinen kokemus.

En itse koe tuota uhkaavana. Koska koen tuntevani Herran henkilokohtaisesti. Ja tiedan hanen rakkautensa.


Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Oletan, että tuo on Jeremian valitusta sen kaiken edessä mitä hän koki. Herra oli näyttänyt hänelle kansansa surkean tilan, ja hän oli tietoinen siis miten Jumala näki senhetkisen tilanteen kutsun parannukseen. Hän oli samalla kokenut valtavan paljon vihaa ja vastustusta ihmisiltä.

On lunnollista, jos hän valittaa.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
..peilata kristityn elämää tiettyjen ahdistavilta vaikuttavien Vanhan testamentin kohtien valossa...

Mielestäni koko Vanhan testamentin ahdistavin kuvaus Herran ja hänen oman välisestä suhteesta löytyy Valitusvirsien luvusta 3. Uskoisin, että aika moni vakavasta ahdistuksesta tai masennuksesta kärsinyt uskova on voinut samaistua alla näkyvään kuvaukseen monessa suhteessa.

Lainaus
Lainaus
Val. 3:1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

Valitusvirsien kolmannen luvun jakeista 1-33 käy ilmi, että "vihastuksen" tai "kurituksen" kohde on kuitenkin samalla Herran mielisuosiossa tai armon alainen. Uuden testamentin puolelta löytyy vastaavankaltainen kohta: "Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?" (Hepr. 12:6-7)

Jos kohdan Val. 3:1-33 muuttaisi kokonaan ihmisten välisiin suhteisiin, niin että kyseessä olisi vaikkapa kaksi ihmistä, joista toinen on toisen ihmisen aiheuttaman vaivaamisen alainen, niin ei voisi mielestäni olla ajattelematta, että ihminen, joka kohtelisi sillä tavalla toista ihmistä, on sadisti. Vaikuttaa siltä kuin luvun kirjoittaja olisi tietänyt tai aavistanut, että se seikka, että kidutuksen aikaansaaja ei ole ihminen, ei estä lukijaa saamasta Herrasta toisen tuskasta nauttijan vaikutelmaa, ja kirjoittaja olisi sen tähden loppuun lisännyt sanat: "Ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Toisen tuskasta nauttiva tai sadistinen ihminen nimenomaan "sydämensä" halusta vaivaa ihmistä.