Minulla on ollut jo pitkään hämmästelevä ihmetys Jumalan ajatuksesta ihmiseen. Se lyö päivittäin minut hämmästelemään ilosta. Kuitenkin pidän kiinni isosta kysymysmerkistä ja sydämeni huudahtaa : Kuinka tämä on totta? Jumala tiesi millaisia me olemme, toivottomia tapauksia. Tätä kasvua olen havainnut itsessäni ja ihmettely senkuin suurenee.
Israelin kansan vaiheita lukiessani ei voi kuin todeta Jumalan olemista Jumala MINÄ OLEN.
Ne Jumalan tunteet!
Ja ihmisen kelvottomuus huolimatta Herran Jumalan hyvyydestä ihmeineen (johdatus pilven-ja tulipatsaassa sekä ruokkiminen ja juottaminen raikkaalla vedellä. Vaatteetkaan eivät kuluneet.)
Itken. Itken Jumalan suuruuden edessä.
Ihminen katkaisi yhteyden Jumalaan. Eikö tämä olisi Hänelle riittänyt. Kun yhteys rikkoutui sai sitten rikkoutua...tyystin.
Ei näin käynyt. Suunnitelma, mikä Hänellä oli, toteutui. Me ansaitsimme helvetin, kuoleman ja Jumalan iankaikkisen hylkäämisen syntiemme tähden, eikä vain tekosyntiemme tähden, vaan meissä asuva turmeltunut syntinen luonto ansaitsi kaiken tämän.
Minä ...en kykene tunteitani erittelemään, en osaa, mutta huomaan olevani suuren äärettömyyden edessä, ja sitä en voi luodata, ammentaa tyhjiin.
Kuitenkin Johannes paljastaa: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16)
Pojan teko paljastaa Isän Jumalan Rakkauden mailmaa kohtaan, josta osallinen minäkin olen.
Minussa ei ollut eikä ole mitään rakastettavaa, mutta samainen Johannes: Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. (1 Joh. 4:9)
Olen ollut Isän edessä ja rukoukseni on: Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. (Ps. 139: 23,24)
Nämä ajatukset ovat haparoivia , keskeneräisiä, mutta ehkä tästä saa jotain ymmärrystä,missä liikun nyt.
Israelin Jumala, joka on Herra, oli uskollinen kansalleen. Osoittiko kansa samoin?
Menen itseeni. Isä Jumala on uskollinen minulle ja Hän on Isäni Jeesuksen Kristuksen tähden ja uskon kautta Herraan Jeesukseen pelastuin. Minuakin Hän johdattaa ja on hyväksynyt yhteyteensä Jeesuksen veren kautta. Merkitseekö tämä minulle mitään? Pidänkö itsestään selvänä tätä kallista totuutta. Minä tarvitsen tässä asiassa Häntä. Tämä vaihe vain jatkuu. Tahdoin sen tuoda ilmi. Samalla näen ajatukseni kirjoitetussa muodossa.