Ylenpalttiset nauruhymiöt kohdissa, joissa ei ole mitään naurattavaa, heittäytyminen ymmärtämättömäksi, väitteet vääristelystä ja olkiukoista sekä kun ei enää muuta keksi, yritys saada toinen vaikuttamaan ei-vakavastiotettavan huvittavalta (Tämmöinen tappaus on tämä meijän vappauvessa elävä Pauluksemme! Olet Sinä erimoinen heppu.),
vaikuttavat väistelyltä ja torjunnalta. Kuinka vahva onkaan omaksuttu aina yltiöpäisen ikionnellisen uskovaisen teennäinen rooli. - Tällaisia ajatuksia minussa herää.
Minulla on lähi-ihminen, joka menettelee juuri noin, kun olisi vaikka epäsuorastikin myönnettävä jokin epäkohta, miten lievä ja vähäinen tahansa, hänessä itsessään. Sitä ei voi mitenkään tehdä, kaipa se merkitsisi olemisen perustan romahtamista. Kyseessä oleva henkilö on oikeasti uskova, uskovien upotuskasteella kastettu, vain tosiuskovista koostuvaan srk:aan kuuluva ja kielilläpuhuva, mutta joka on täydellisen sokea oman luonteensa suhteen.