Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 17.11.13 - klo:11:03

Otsikko: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 17.11.13 - klo:11:03
Radiosta tuli pari minuuttia sitten kaunis laulu, jossa sanottiin "sillä mitään ei ole suurempaa, kuin työtä tehdä ja rakastaa."
Monta kertaa olen tuon laulun kohdalla pysähtynyt ja kysynyt itseltäni, onko asia noin. Mielestäni ei ole. Armo on suurempi. Armo tulee ulkopuoleltamme - ei meistä. Kaunis melodia voi olla petollinen siksi, että se jää helposti mieleen ja samalla myös sanoma, vaikka se olisikin harhaa.

On paljon muitakin lauluja, joiden sanat johtavat vääriin ajatuksiin ja hämärtävät pääasian. Esimerkkejä löytynee monia.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Veera - 17.11.13 - klo:15:02
Suuri armo taitaa olla sen edellytys, että noin voidaan yleensä laulaa, armossa. Runot ja laulut ovat subjektiivisia, usein omien tuntojen ilmaisuja ja sellaisina otettava, mielestäni. Uskoisin, että Jumlaan valtakunnan työ koetaan hyvinkin noin, mitä lainaamissasi sanoissa kerrotaan. Siinä työssä oleva saa viedä eteenpäin Jeesuksen rakkautta ja armoa, josta on itse jo tullut osalliseksi, ja kokea Jumalan työtoveruutta.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Lydia - 17.11.13 - klo:15:05
Entäpä laulu 'Vapaana on synnistä maasta, joukko tää mi taivaltaa'...

Ollaanko vapaita?
Ollaanko Kristuksessa vapaita täällä synnin maassa?
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Veera - 17.11.13 - klo:15:18
Klassinen kysymys Lydialla. Kristuksessa ollaan vapaita synnistä ja maasta, koska Jeesuksen vanhurskaus uskon kautta luetaan uskovien hyväksi. Kristuksessa ollaan vapauduttu synnin orjuudesta, syntiä ei enää lueta syyksi. Ja koska ollaan synnytty Jumalan Hengestä, uskovat eivät ole enää tästä maailmasta, vaan katsovat ja ovat kiinnittäneet mielensä parempaan maahan, joka on uskon päämäärä.

Tästä johtuen uskova saa olla Jumalan edessä juuri sellainen kuin on. Niin syntinen, niin heikko kuin on. Jeesus näkee hänet täydellisenä, Hänessä vanhurskautettuna. Eikä ainoastaan näe, vaan kasvattaa armossa ja muuttaa uskovia vähitellen oman kuvansa kaltaisuuteen, jo täällä maan päällä.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Lydia - 17.11.13 - klo:15:30
Näin sen minäkin ymmärrän. Moni vieroksuu tuota laulua vääränlaisena.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Lydia - 17.11.13 - klo:16:29
Olen mietiskellyt laulua Vain yksin Jeesus hän mulle riittävi..tänään lauloimme sen seurakunnassakin. Kyyneleet meinasivat tulla silmiini vaikka en yleensä itke. Olisi suotavaa että Jeesus riittäisi silloinkin kun kaikki menee suhtkoht kivasti elämässä, että hän olisin elämän keskipiste ja aina se perustus. Kun tulee ajat jotka eivät miellytä, sairaudet, yksinäisyys, taloudelliset ja sosiaaliset takaiskut, joutuu hylätyksi ja petetyksi silloin ymmärtää laulun sanat monikin tosella tavalla kuin hyvinä päivinä ja tuntuu hyvälle että Jeesus jää kun muu menee.
Jeesus haluaa olla meille se ensimmäinen aina.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 17.11.13 - klo:17:37
Olisi hyväksi tuntea laulun syntyhistoria. Sanat voivat sopia juuri siihen hetkeen, mutta ei välttämättä muualle.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on vastenmielistä laulaa joitakin lauluja, kuten esim. "Hän muutti kaiken,  Hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun." Varsinkin huonoina päivinä, kun on täysin epäonnistunut, tuo laulu tuntuu irvokkaalta.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Lydia - 19.11.13 - klo:22:01
En kans pidä tuosta mainitsemastasi laulusta yhtään.  :-\
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 19.11.13 - klo:22:02
Moni muistaa lauluja monen kymmenen vuoden takaa, mutta ei muista yhtään saarnaa.

Siksi olisi erittäin tärkeää, että sellaiset laulut jätettäisiin laulamatta, missä on asiat vinksallaan.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Taisto - 20.11.13 - klo:13:31
Moni muistaa lauluja monen kymmenen vuoden takaa, mutta ei muista yhtään saarnaa.
Siksi olisi erittäin tärkeää, että sellaiset laulut jätettäisiin laulamatta, missä on asiat vinksallaan.
Olen samaa mieltä. Ja lauluissa voi olla vinksallaan muutakin kuin sanat. Pari asiaa, jotka
kaivertavat mieltäni:

* Miksi ylipäätään musiikille annetaan niin suuri painoarvo uskovien kokoontumisissa ...
no jaa, ainakin helluntailaisten kokouksissa. Onko se osittain viihdettä, ja tunnelman
kohottamista; miksi ei enemmän opeteta Sanaa. Tekisi mieli myös sanoa: miksi ei
enemmän keskustella ja yhdessä jaeta asioita ja opita toisilta, mutta tämä taitaa
olla jo liian utopistinen toive... tarkoitushan on vain saada lauma koolle ja pitää
seurakunta ajatuksiltaan yhdenmukaisena, harrastaa indoktrinaatiota eli "oppien
syöttämistä". Ja musiikki kyllä palvelee tätä tarkoitusperää. (Ja anteeksi, taas kyllä
kärjistän asiaa, joku trauma mulla mahtaa olla. Mutta kun kärjistämiseni suodatetaan
tästä pois, niin kyllä kai jotakin asiaakin kirjoitelmani sisältää.)

* Kuvioihin on tullut mukaan uusi "tyylisuunta": ylistyslaulut. Eräs uskova sanoi,
että "tekee hyvää välillä irroitella", jotkut opettavat että ylistyslauluja laulamalla
päästään taivaan saleihin. Jotkut jopa sanovat että nyt on uskovien aika bilettää
Jeesuksen kanssa, evankeliumin julistamisen aika tulee myöhemmin. Mitähän
ekstaasia silloin tavoitellaan, mistä hengestä on kysymys?

Mutta onhan toki hyvääkin hengellistä musiikkia: sanomaa johon sielu resonoi,
Jumalan kiittämistä jossa laulajan henki voi olla mukana.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Adina - 20.11.13 - klo:19:08
Moni muistaa lauluja monen kymmenen vuoden takaa, mutta ei muista yhtään saarnaa.
Siksi olisi erittäin tärkeää, että sellaiset laulut jätettäisiin laulamatta, missä on asiat vinksallaan.
Olen samaa mieltä. Ja lauluissa voi olla vinksallaan muutakin kuin sanat. Pari asiaa, jotka
kaivertavat mieltäni:

* Miksi ylipäätään musiikille annetaan niin suuri painoarvo uskovien kokoontumisissa ...
no jaa, ainakin helluntailaisten kokouksissa. Onko se osittain viihdettä, ja tunnelman
kohottamista; miksi ei enemmän opeteta Sanaa. Tekisi mieli myös sanoa: miksi ei
enemmän keskustella ja yhdessä jaeta asioita ja opita toisilta, mutta tämä taitaa
olla jo liian utopistinen toive...

Tuo toive on varmaan monella muullakin, itse myös kaipasin enemmän keskustelua ja Raamatun opetusta kuinka uskovana Sanaa sovelletaan arjen elämään.
Ainakin vastauskoon tulleille se olisi vahvistavaa ja kasvattavaa.


Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 20.11.13 - klo:19:41
Miksi ylipäätään musiikille annetaan niin suuri painoarvo uskovien kokoontumisissa ...
no jaa, ainakin helluntailaisten kokouksissa. Onko se osittain viihdettä, ja tunnelman
kohottamista; miksi ei enemmän opeteta Sanaa. Tekisi mieli myös sanoa: miksi ei
enemmän keskustella ja yhdessä jaeta asioita ja opita toisilta, mutta tämä taitaa
olla jo liian utopistinen toive...

Kuvioihin on tullut mukaan uusi "tyylisuunta": ylistyslaulut. Eräs uskova sanoi,
että "tekee hyvää välillä irroitella", jotkut opettavat että ylistyslauluja laulamalla
päästään taivaan saleihin. Jotkut jopa sanovat että nyt on uskovien aika bilettää
Jeesuksen kanssa, evankeliumin julistamisen aika tulee myöhemmin. Mitähän
ekstaasia silloin tavoitellaan, mistä hengestä on kysymys?

Paavali sanoisi tätä nykymenoa sielulliseksi. Watchman Neekin näki tämän jo vuonna 1930, kun kirjoitti kirjan "Sielun piilevä voima". Kirjan sanoma sopii erittäin hyvin tähän aikaan. Suosittelen.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Tosikko - 04.01.14 - klo:22:36
Olisi hyväksi tuntea laulun syntyhistoria. Sanat voivat sopia juuri siihen hetkeen, mutta ei välttämättä muualle.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on vastenmielistä laulaa joitakin lauluja, kuten esim. "Hän muutti kaiken,  Hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun." Varsinkin huonoina päivinä, kun on täysin epäonnistunut, tuo laulu tuntuu irvokkaalta.

Tuon taisi oppia lasten leirillä, enkä pidä sitä mitenkään pahana.

Siellä laulattiin kieliä odotellessa mm. hengen voimaa sitä tarvitaan sekä kiitä vaan Jeesus nimen voimaa, se tuo rauhan... 
Siinä oli teologia että kiitoksella homma alkaa pyörimään.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 31.01.14 - klo:18:53
Olisi hyväksi tuntea laulun syntyhistoria. Sanat voivat sopia juuri siihen hetkeen, mutta ei välttämättä muualle.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on vastenmielistä laulaa joitakin lauluja, kuten esim. "Hän muutti kaiken,  Hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun." Varsinkin huonoina päivinä, kun on täysin epäonnistunut, tuo laulu tuntuu irvokkaalta.

Tuon taisi oppia lasten leirillä, enkä pidä sitä mitenkään pahana.

Siellä laulattiin kieliä odotellessa mm. hengen voimaa sitä tarvitaan sekä kiitä vaan Jeesus nimen voimaa, se tuo rauhan... 
Siinä oli teologia että kiitoksella homma alkaa pyörimään.

Seurakunnan alkuaikoina oli toisinpäin. Jumala toimi ensin, sitten seurakunta kiitti ja ylisti. Nyt yritetään ylistyksellä saada Jumala toimimaan. Eräs seurakunnan johtaja sanoi nuorten ylistyssession päätteeksi, että "kyllä me tehtiin Jumala onnelliseksi taas."
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Marjatta - 31.01.14 - klo:19:36
Olisi hyväksi tuntea laulun syntyhistoria. Sanat voivat sopia juuri siihen hetkeen, mutta ei välttämättä muualle.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on vastenmielistä laulaa joitakin lauluja, kuten esim. "Hän muutti kaiken,  Hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun." Varsinkin huonoina päivinä, kun on täysin epäonnistunut, tuo laulu tuntuu irvokkaalta.

Olen jo vuosia sitten pysähtynyt  laulujen ja virsienkin sanomaan, miten monet ovat runoilijan senhetkistä kokemusta ja tunnetta. Monista on tullut suosittuja ja niistä tehty faktaa, vaikka Raamattu antaa toisenlaista viestintää. Laulut ja runot  on sihdattava Jumalan sanalla.

Nykylaulut toistoineen rehellisesti sanottuna ärsyttävät minua ja tulee turhautunut olo.  :-\
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Soltero - 31.01.14 - klo:19:45
Olen myös ihmetellyt joskus, miksi uusissa ja uudehkoissa heng. lauluissa on
saman toistamista moneen kertaan ja yhä uudelleen ja taas ja vielä kertaalleen ja
jälleen sama ja vielä ja vielä.

Olisiko niin, että kaikki on jo niin moneen kertaan sanottu, että enää ei keksitä
uutta?

En ole vieläkään toipunut virsikirjauudistuksesta, joka tapahtui kai -90-luvulla.
Eräs naisrunoilija sai yhtäkkiä vallan muunnella melkein kaikki ikivanhat virret
mieleisikseen.
Kaikki lempivirteni väännettiin aivan oudoiksi.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 31.01.14 - klo:19:46

Nykylaulut toistoineen rehellisesti sanottuna ärsyttävät minua ja tulee turhautunut olo.  :-\

Samaan tapaan sanoo moni muu.
Milloinkohan laulujen valitsijat ymmärtävät laittaa pisteen tilanteelle?
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 31.01.14 - klo:20:07

Nykylaulut toistoineen rehellisesti sanottuna ärsyttävät minua ja tulee turhautunut olo.  :-\

Samaan tapaan sanoo moni muu.
Milloinkohan laulujen valitsijat ymmärtävät laittaa pisteen tilanteelle?

Onkohan niin, että laulujen "uudistaminen" olisi taloudellisesti tuottavaa? Eli äänitteitä saa kaupaksi, jos on "uutta tulkintaa" ja jos on joku julkkis esittämässä.

Olen tykönäni miettinyt sitä, millä tavoin saisi aikaan uudistuksen, jossa kaikki olisi kohdallaan ja laulut väärentämättömiä.

Muuten, torontolaisuus oli vedenjakaja tässä asiassa lähes 20 vuotta sitten. Siitä alkoi kuorojen ja vanhojen hengellisten laulujen alasajo. Ne edustivat silloin vallalle päässeen käsityksen mukaan uskonnollisuutta, josta oli päästävä eroon. Olin silloin vielä kuorossa mukana ja näin kuinka uudistuksiin hurahtaneet nuoret suorastaan pelleilivät kuorolaulujen aikana.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 29.05.14 - klo:00:59
Tässä Nuoren seurakunnan veisukirjasta* vanha tuttu reipas yhteislaulu tällä kertaa aika räväkkänä sovituksena. Tässä laulussa on aina häirinnyt se kertosäkeistön kohta, jossa lauletaan, että "anna mun tieltä joskus harhaan horjahdella". Ei kai sitä tieltä pois horjahtelua erikseen tarvitsisi pyytää? ::)
Arvelisin, että sanavalintoihin on vaikuttanut se, että sanat on vaan pitänyt saada sopimaan riimeihin. Sehän on yleensäkin noissa laulunsanoissa ongelmana, että ei voi aina valita itse asiaan sopivinta sanaa vaan on valittava sellainen sana, joka sopii riimeihin. Siinä sitten se sanoma vähän kärsii.

"Anna mun etsiä"
Sanat ja sävel Pekka Ruuska
http://www.youtube.com/watch?v=Kv_U2ceCbZY

______________________________________

* http://matteuspentti.files.wordpress.com/2012/11/nsv_web.jpg


Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 05.05.18 - klo:22:21
Mitä mieltä olette laulusta, jossa lauletaan alla olevin sanoin?:

Tule Pyhä Henki
Tule Pyhä Henki
Tule Pyhä Henki
Tahdomme enemmän Sinua.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://ylistys.net/soinnut/Sakari_Heikkila/Enemman_Sinua/&ved=2ahUKEwjOgZnXpO_aAhWDIJoKHaJrA90QFjAAegQIBRAB&usg=AOvVaw1Jr90xxPl9_YRFh8Y-3Osx


https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://m.youtube.com/watch%3Fv%3D47-JLzqDXNY&ved=0ahUKEwjOgZnXpO_aAhWDIJoKHaJrA90QwqsBCDYwBg&usg=AOvVaw2jVQcOHMkXb9r35OYZiEFD
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 06.05.18 - klo:14:10
Tuo laulu on mielestäni sekä epäuskoisten laulu että opillisesti hyvin kyseenalainen.

Pyhä Henki on jo tullut, ei häntä tarvitse maanitella enää tulemaan. Ap.t.2
Uskovissa on jo Pyhä Henki Rooma.8:9
Pyhä Henki ei tule eikä mene kaiken aikaa, vaan pysyy uskovassa. 1.Joh.2:27
Pyhä Henki ei ole tunne tai vain voimavaikutus, vaan jumaluuden Persoona, jolla on kyky tehdä ja toimia. Esim. Joh.14:26, 16:8, 23, Ef.4:30
Luuk.2:26, Ap.t.13:2

Pyhä Henki on läsnä siellä missä uskovat kokoontuvat. Matt.18:20
Ainakin kokousilmoituksissa lukee usein 'vapaa pääsy'
Miksi ihmeessä Pyhää Henkeä rukoillaan tulemaan?
Raamattu ei opeta rukoilemaan Pyhää Henkeä.

Miten persoonaa tahdotaan enemmän?
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 06.05.18 - klo:16:02
"Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän luonanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maalma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä, mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh, 14:16-18.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Taisto - 07.05.18 - klo:08:49
Tuo laulu on mielestäni sekä epäuskoisten laulu että opillisesti hyvin kyseenalainen.

Pyhä Henki on jo tullut, ei häntä tarvitse maanitella enää tulemaan. Ap.t.2
Uskovissa on jo Pyhä Henki Rooma.8:9
Pyhä Henki ei tule eikä mene kaiken aikaa, vaan pysyy uskovassa. 1.Joh.2:27
Pyhä Henki ei ole tunne tai vain voimavaikutus, vaan jumaluuden Persoona, jolla on kyky tehdä ja toimia. Esim. Joh.14:26, 16:8, 23, Ef.4:30
Luuk.2:26, Ap.t.13:2

Pyhä Henki on läsnä siellä missä uskovat kokoontuvat. Matt.18:20
Ainakin kokousilmoituksissa lukee usein 'vapaa pääsy'
Miksi ihmeessä Pyhää Henkeä rukoillaan tulemaan?
Raamattu ei opeta rukoilemaan Pyhää Henkeä.

Miten persoonaa tahdotaan enemmän?
En tiedä mikä srk tuo on, mutta ainakin hellarit etsivät henkeä. Eli tavoittelevat tunnekokemuksia. Viime vuonna yhdessä hellarien kokouksessa, jossa olin, oli aivan asiallinen ja hyvä puhe ja muukin meininki oli ok.

Yksi kuulija kommentoi, että "oli kuiva kokous". Hyvä kiteytys perusongelmasta.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 07.05.18 - klo:09:09
Tuo laulu on mielestäni sekä epäuskoisten laulu että opillisesti hyvin kyseenalainen.

Pyhä Henki on jo tullut, ei häntä tarvitse maanitella enää tulemaan. Ap.t.2
Uskovissa on jo Pyhä Henki Rooma.8:9
Pyhä Henki ei tule eikä mene kaiken aikaa, vaan pysyy uskovassa. 1.Joh.2:27
Pyhä Henki ei ole tunne tai vain voimavaikutus, vaan jumaluuden Persoona, jolla on kyky tehdä ja toimia. Esim. Joh.14:26, 16:8, 23, Ef.4:30
Luuk.2:26, Ap.t.13:2

Pyhä Henki on läsnä siellä missä uskovat kokoontuvat. Matt.18:20
Ainakin kokousilmoituksissa lukee usein 'vapaa pääsy'
Miksi ihmeessä Pyhää Henkeä rukoillaan tulemaan?
Raamattu ei opeta rukoilemaan Pyhää Henkeä.

Miten persoonaa tahdotaan enemmän?
En tiedä mikä srk tuo on, mutta ainakin hellarit etsivät henkeä. Eli tavoittelevat tunnekokemuksia. Viime vuonna yhdessä hellarien kokouksessa, jossa olin, oli aivan asiallinen ja hyvä puhe ja muukin meininki oli ok.

Yksi kuulija kommentoi, että "oli kuiva kokous". Hyvä kiteytys perusongelmasta.

Ei ollut hellarien srk.

Myös hellarit ja muut karismaattiset pitävät Pyhää Henkeä jumaluuden kolmantena persoonana.
Toisaalta uskotaan ihan pyhäkoulusta lähtien, että Jeesus tulee Pyhän Henkensä kautta ihmisen sydämeen asumaan.

Sitten kuitenkin jostain kummasta syystä rukoillaan hänen tulemistaan.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Paulus - 07.05.18 - klo:17:04
Sitten kuitenkin jostain kummasta syystä rukoillaan hänen tulemistaan.

Joskus pitäis rohkaista mielensä ja ihan pokkana kysyä, että eikö täällä ole yhtään uskovaista. Sitten vois viitata vaikka tuohon Room. 8:9.  ;D
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: peneriktus16 - 07.05.18 - klo:18:15
Tuo laulu on mielestäni sekä epäuskoisten laulu että opillisesti hyvin kyseenalainen.

Pyhä Henki on jo tullut, ei häntä tarvitse maanitella enää tulemaan. Ap.t.2
Uskovissa on jo Pyhä Henki Rooma.8:9
Pyhä Henki ei tule eikä mene kaiken aikaa, vaan pysyy uskovassa. 1.Joh.2:27
Pyhä Henki ei ole tunne tai vain voimavaikutus, vaan jumaluuden Persoona, jolla on kyky tehdä ja toimia. Esim. Joh.14:26, 16:8, 23, Ef.4:30
Luuk.2:26, Ap.t.13:2

Pyhä Henki on läsnä siellä missä uskovat kokoontuvat. Matt.18:20
Ainakin kokousilmoituksissa lukee usein 'vapaa pääsy'
Miksi ihmeessä Pyhää Henkeä rukoillaan tulemaan?
Raamattu ei opeta rukoilemaan Pyhää Henkeä.

Miten persoonaa tahdotaan enemmän?

En ole ns. uuden ylistys kannattaja todellakaan, se ahdistaa minua monesti, tai riippuu vähän. Minua ei häiritsisi tämmöiset laulun sanat. Siinähän varmasti tarkoitetaan vain lopulta, että pyhähenki vaikuttaisi voimallisesti meissä ja voisi vaikuttaa vaikka armonlahjojen kautta.
Sinulle Natanael tuskin löytyy seurakuntaa kun olet liian oikeaoppinen vaikka ymmärrän tuskasi kyllä. Minuakin häiritsee jotkut asiat mutta eipä parempaakaan ole ja riitelemään ei kannata ruveta...paitsi että en käy ollenkaan tällä hetkellä missään.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 07.05.18 - klo:19:43
Miten Pyhä Henki voisi vaikuttaa voimallisesti, jos ei edes uskota häneen persoonana?
No, tietenkin Jumala voi.

Oikeasti noissa laulujen teksteissä ja piireissä muutenkin haetaan tunnekokemuksia.

Entäpä jos Jumala tahtoo, että uskova ei nimenomaan saa sellaisia tunnekokemuksia, vaan löytää tukevampaa pohjaa elämälle?

Minä olen elänyt oman karismaattisen kauteni, vaikka kaatumiset eivät ole olleet minun lajini, olen nähnyt sitä maailmaa jostain muulta kantilta ihan liikaa.

Tilanne on nyt vähän sellainen, että näkee monen kulkevan kuin pillipiiparin perässä heikoille jäille.
Mikä on paras ratkaisu?
-huutaa ja varoittaa
-mennä etsimään pelastusrenkaita
-vaihtaa itse maisemaa ja ajatella, ettei vastuu ole minun

Aika usein käy niin, että myöhemmin tapaa muitakin, jotka ovat häippäisseet samankaltaisista syistä.
En koe tehtäväkseni perustaa uutta seurakuntaa kyydistä pudonneille.

Olen nähnyt liian monta ylistelijää toisenlaisessa maisemissa, suurissa ongelmissa, muutaman jopa itsemurhan partaalla.
Väitän, että minäkeskeinen uskonnollisten tunnelmien hakeminen on "erittäin hyvä" pohja sellaiselle.

Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: peneriktus16 - 07.05.18 - klo:20:53
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Mutta missä tavallisissa seurakunnissa ei uskota persoonalliseen Pyhään Henkeen? Näitä ylistyslauluja olemme joitain laulaneet osa on ihan hyviäkin. Mielestäni ongelmat joskus näissä on siinä että viedään turhan paljon aikaa sanalta ja rukoukselta. Kerrankin eräs vetäjä sanoi, että otetaan tää sana pois alta nopeasti, että päästään ylistelemään. Kyllähän suututti vaikken ollutkaan uskossa ollit hirveän kauaa.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Natanael - 07.05.18 - klo:21:07
Niissä paikoissa ei uskota, joissa lauletaan em. laulua.

Tai tätä:

SATEET LÄHETÄ, VUODATA HENKESI
TULI LANGETKOON, KANSAS PARANNA,   VUODA YLLENI.


Tai tätä:

Kasta mua Hengellä helluntain (HL129)
Oi, tullos Henki helluntain (HL137)
Oi, vuodata Henkesi sydämeeni (HL139)
Suo, Herra, Sun Henkesi tulla (HL143)
Suo Hengen tulla päällemme kuin ennen (HL144)


Voihan joku tietysti ajatella, että Pyhä Henki tulee ja menee, mutta sekin on vastoin Raamatussa ilmoitettua.


Olen kyllä jo tottunut siis, että ihmiset uskovat kahteen vastakkaiseen käsitykseen yhtä aikaa.
Toisin sanottuna, asiaa ei ajatella. Riittää, että se tuntuu hyvältä tai että saadaan joku kokemus.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Pökkelö - 08.05.18 - klo:21:11
Kuten Paulus jo viittasikin. Jokaisella uudestisyntyneellä uskovalla on Pyhä Henki.
Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta Kristusta, eikä toisinpäin.

Aikamme karismaattiisuus menee "Elämys/kokemus/fiilis" pohjalta.

Fiilisten sijaan tarvitsisimme pikemminkin alttiutta palvella. Tarvitsijoita olisi, jos vain löytäisimme lahjan palvella.

Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Taisto - 08.05.18 - klo:22:38
Kuten Paulus jo viittasikin. Jokaisella uudestisyntyneellä uskovalla on Pyhä Henki.
Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta Kristusta, eikä toisinpäin.

Aikamme karismaattiisuus menee "Elämys/kokemus/fiilis" pohjalta.

Fiilisten sijaan tarvitsisimme pikemminkin alttiutta palvella. Tarvitsijoita olisi, jos vain löytäisimme lahjan palvella.
Sanoisin, että hyvin sanottu. Juuri näin se on. Omat kokousfiilikset ovat kovin hatara pohja uskovan elämälle.
Otsikko: Vs: Laulujen teologia
Kirjoitti: Mice - 09.05.18 - klo:07:05
Se kokousfiilistely lauluineen ja huojumisineen on samanlaista "pierunkuorta" kuin kaikki muukin viihde. Sielun pyyntöä. Ja osalla ihmisistä sielu saakin siitä nautintoa. Se koetaan sitten voidelluksi kokoukseksi, mistä kuivuus on kaukana.

Harmi vaan että sellainen kokemusperäinen hyvä fiilis ei kestä juuri srk:n ulko-ovea kauemmin. Sitten sitä on jo pian saatava lisää. Kokoukset venyvät kun ei malttaisi kotiin lähteä hyvästä tunnelmasta, tulee epävirallisia jälkikokouksia missä tunnelmointia jatketaan ja arkisen tylsät kotiasiat joutavat odottaa.

Kaava on saman kaltainen kuin vaikka päihdekierteissä. Se alkaa hyvillä kokemuksilla ja rentoutuneella ololla. Sitten sitä alkaa kaipaamaan lisää. Homma karkaa käsistä kun se eskapismi - todellisuuspakoisuus -  maistuu paremmalta kuin oikea elämä. Lopulta ihminen on koukussa ja todella kiukkuinen ja pois tolaltaan jos ei saa päivittäistä annostaan. Ja vika on aina muissa ja varsinkin niissä jotka varoittavat ja ovat huolissaan.

Olen tavannut monia ns. karismaattisia joiden leveän hymyn alta huokuu vimmainen uskonnollisuus ja aggressiivisuus. Heidän rakkaaseen kokemusharrastukseensa ei saa koskea, eikä sitä saa arvostella.