Monet ihmiset saavat itselleen hartaan mielentilan jonkin musiikkityylin
avulla, joko musiikkia kuuntelemalla tai itse soittamalla ja laulamalla.
Syntyy syvällisiä tunteita ja alitajunnassa olevat muistijäljet antavat säväreitä.
Jotkut kokevat jopa hengellisiä ja jumalallisia elämyksiä,
vaikka olisivat jumalankieltäjiä.
Jumala voi kutsua ihmistä luokseen monella tavalla.
Musiikkikin voi olla yksi väline.
Jotkut ovat päässeet aikuisena uskon tien alkuun kuullessaan jossain tilanteessa lapsuuden ajan hengellistä laulua, tempautessaan johonkin urkuesitykseen, vaikuttuessaan jostakin klassisesta sävellyksestä tms.
Jumala voi puhua myös maallisen musiikin kautta.
Musiikki voi siis vaikuttaa vain ihmisen psyykeen, kuten tunteisiin ja mielialaan,
mutta se voi olla myös hengellisesti herättelevää.
Tarkoitan silloin hengellisyydellä elävän Taivaan Jumalan lähelle päästämistä,
enkä uskonnollisia sielunkokemuksia.
Kun uskova osallistuu hengelliseen musiikkiin kuuntelemalla tai laulamalla,
hän on rukousyhteydessä Jumalan kanssa. Tietysti musiikki vaikuttaa silloin myös tunnetasolla,
mutta se on kuitenkin vain seurausta Jumalan läsnäolosta.
Jos rukousta ei ole mukana, kyseessä on vain aisti- ja tunnekokemus, eikä osa hengellistä elämää.
Kun uskova musiikkiin osallistumalla ylistää Jumalaa, oleellista on tietoinen kiittäminen ja Herran palvonta.
Musiikki voi avartaa mieltä tajuamaan, miten valtavasta asiasta on kysymys,
kun saa lähestyä Jeesuksen uhrityön kautta Pyhää Jumalaa ja odottaa lunastettuna pelastusta viimeisen tuomion jälkeen.
Ns. ylistysmusiikkikin voi jonkun kohdalla olla todellista ja tietoista Herran kiittämistä.
Mutta silloin ollaan turhuuksien tiellä, jos ylistys on oman sielun kiihottamista pääsemään jonkinalaiseen tunnelmaan, liikuttavaan elämykseen uppoutumista.
Sielulliset toiminnot ovat eri asia kuin Jumalan Hengen lahjoittama hengellinen todellisuus.