Edelliseen tuli jatkoajatusta kuunnellessani radiojumalanpalvelusta. Käsitykseni mukaan monet harhaopit tulevat seurakuntiin musiikin välityksellä. Musiikin ajatellaan olevan hengellisempää ja Jumalalle mieluisampaa, jos sitä esitetään totutusta radikaalisti muutettuna. Tämä ajatus perustunee siihen, että perinteinen musiikki olisi jotenkin uskonnollisempaa ja siksi alempiarvoista.
Perinteistä kuorolauluakin on pidetty vain uskonnollisena jäänteenä. Tämä kehitys voimistui erityisesti torontolaisuuden jälkimainingeissa. Selvimmin asian ilmaisi Michael Howard: "Vain uskonnolliset piruparat laulavat kuorossa."
Seurakuntiin muodossa ja toisessa pesiytyneet harhat ovat mielestäni seurausta siitä, että sielunvihollinen on huolissaan erityisesti niistä yhteisöistä, joissa enemmän tai vähemmän pidetään Jumalan Sanaa esillä. Niistä, jotka ovat selkeästi sen omia, ei sen tarvitse juurikaan huolta kantaa.
Ihan noin en ajattele, että harhat tulisivat tai olisivat tulleet musiikin mukana. Harhat käsittääkseni kyllä vaikuttavat musiikkiinkin muuttavasti, näin ajattelisin. On vaikka minkälaisia erikoisuuksia, manifestaatioita, kaatuilua, hyppelyä ja vapinaa, ääntelyä ja jopa juoksentelua. Tai vaikka menestysteologiaa ja D. Herzogin edustamaa kvanttijuttuja ja luomisoppia. Oma havaintoni on, että näitä kun esiintyy, myös musiikki on toisenlaista (lähinnä kovaäänistä ja riehakasta, samaa sanoitusta toistavaa) kuin perinteistä ja rauhallista toimintaa ylläpitävissä seurakunnissa. Voi kyllä olla niinkin, että kun joku seurakunta avaa ovensa edellä kuvaamalleni yltiökarismaattisuudelle, ensimmäinen muutuva asia on musiikki.
Herzogin sanoma Suomessa käydessään ja suomennetuissa kirjoissaan on kyllä mielestäni harhaa. Samoin menestysteologia. Kyseisiä ilmiöitäkään en pidä Jumalan vaikuttamina, enkä voi jäädä sellaiseen tilaisuuteen, jossa niitä esiintyy. Enkä liioin käy seurakunnissa, joissa kaikki musiikki on ns. ylistysmusiikkia bändin johtamana.