Joo, parannus haureudesta tarkoittaa että hylkää tämän uuden puolison kun edellinen on elossa. Vain siten selviää kuiville.
Olen kuunnellut tämän Pawsonin pitkän opetuksen aiheesta. En todellakaan ole löytänyt mitään siihen viittaavaa, että hän opettaisi että jonkun pitäisi sovittaa syntinsä olemalla menemättä uudelleen vaimonsa kanssa naimisiin.
https://youtu.be/Noqlkx4mUFQ
Olen kuunnellut tämän Pawsonin pitkän opetuksen aiheesta. En todellakaan ole löytänyt mitään siihen viittaavaa, että hän opettaisi että jonkun pitäisi sovittaa syntinsä olemalla menemättä uudelleen vaimonsa kanssa naimisiin.
https://youtu.be/Noqlkx4mUFQ
Siis pitää purkaa uusi avioliitto ja näin tehdä parannus että synti pyyhittäisiin pois eli haureus, näin ymmärsin, ei kai puhunut mitään siitä että pitäisi mennä ekan kanssa yhteen.
Jos tätä mallia ajatellaan niin siinä mahdollisesti aikoinaan hylätty on löytänyt uuden puolison, ehkä saanut lapsia ja kun kuulee tällaisen opetuksen ja tekisi ohjeen mukaan, hylkäisi puolison ja lapset kasvaisivat ilman molempien vanhempien läsnäoloa, taas hylkäämistä ja ehkä henkinen romahdus. Tuntuu hurjalle.Ei ole yksioikoinen mielestäni tämä avioero ja uudelleenavioitumis-asia. Ajattelen myös niin, ettei uudesta puolisosta pidä mennä eroa ottamaan esim tilanteessa, kun tulee uskoon ja edellinen puoliso on elossa. Ei todellakaan. Eikä pääsääntöisesti muutenkaan. Mielestäni tässä ketjussa on valotettu vain yhtä kapeaa näkökulmaa, joka puoltaa eroa uudesta puolisosta, ja/tai vastustaa uudelleenavioitumista. Pawsonia en ole kuunnellut vuosikausiin, siksi en osaa ottaa kantaa niihin puheisiin.
Avioero itsessään on uskomattoman rankka kokemus vaikka siihen päätökseen itse olisi tullut, vielä monin verroin karseampi jos ei halua eroa ja joutuu hylätyksi. Näiden kokemusten jälkeen ihminen on tosi heikoilla, ei tapahdu hokkuspokkus ihmettä että tuska otetaan pois vaan ihmisenä käydään kaikki läpi.
Kiitos viisaasta palautteesta. Hyvin ilmaistu.
En ole ikinä kuullut sanaa "selättää" :D
Mutta kuvaa hyvin sitä mihin käytit sanaa.
Kai se siis tarkoittaa samaa kuin jättää selän taakse? Jos noin en ole, en ymmärrä sanaa.
Esimerkki:
Ihminen on eronnut puolisostaan väärin perustein. Avioitunut uudelleen ja tässä kriisisotkussa tullut uskoon, täyttynyt Pyhällä Hengellä ja saanut armolahjoja ja alkanut elää kristityn elämää. Onko hän helvetin oma tässä tilassa?
Saanut lapsia uuden miehen kanssa.
Kysymykseksi sitten jää, mihin tämä laajempikatseinen näkemys perustuu. Missä on sen rajat. Jos nykyinen yleinen käytäntö nähdään normina, niin on jo nähty että laajempikatseinen näkökanta jatkaa laajenemista.Laajakatseisemmalla näkökulmalla tarkoitan sitä, että tämän Pawsoninkin toivoisin huomioivan ihmisten eri elämäntilanteet. Ei ole niin, että jokainen eronnut on itse halunnut erota, ja niin edelleen.
Homot eivät ymmärrä miksi sitten heiltä kielletään rakkaus ja
seurauksena näkökantaa yhä laajennetaan, ettei ketään loukattaisi.
No juu, kyllä tuo on nyt päivänselvä juttu ettei seurakunnan sisällä julistustyössä oleva voi tehdä tuollaista, tai jos tekee on sivussa kaikesta hengellisestä työstä ja vakava nuhtelu paikallaan.
Nyt alun perin kysymys voiko armon saada vain hylkäämällä uusi puoliso kuten Pawson opettaa.
Uskovaisia koskien, niin missä kohtaa parannuksenteko on tarpeen?
Näen kauniin naisen - Tässäkö?
Varomattomuuttani herätän seksuaalisen halun - Tässäkö?
Mielessäni kuvittelen seksuaalisen teon - Tässäkö?
Lähestyn naista tässä mielentilassa ja flirttailen - Tässäkö?
Saan vastakaikua ja kehot koskettaa - Tässäkö?
Aloitan viestittelyn ja salatapaamiset - Tässäkö?
Ensimmäinen yhdyntä - Tässäkö?
Oman avioliiton työntäminen syrjään - Tässäkö?
Avoliitonkaltainen yhteiselo - Tässäkö?
Avioeroprosessin käynnistäminen - Tässäkö?
Avoliitto - Tässäkö?
Uusi avioliitto, jumalien siunaukset ja keskinäiset lupaukset - Tässäkö?
Ensimmäiset lapset syntyvät - Tässäkö?
Uusi ihastus ja prosessin käynnistys alusta - Tässäkö?
Mikäli olen sentimentin ymmäränyt, niin parannusta joko ei odoteta missään vaiheessa koska kaikki on samanlaisia syntejä ja syntisiä ihmisiä tai sitten hyväksytään tuohon alkupäähän joitain parannuksia.
Mikäli tosissaan siis haluat vaihtaa puolison niin on syytä toimia niin nopeasti kuin mahdollista ja edetä loppupään synteihin niin kukaan ei enää edellytä parannuksentekoa.
Armoa sitten vedellään isolla pensselillä laskelmoitujen syntien peitoksi. Koska siksihän Jeesus ristiinnaulittiin. Ja ristiinnaulitaan yhä uudestaan mahdollistamaan rakkaudeksi kutsutun himon.
Kuulostaa hyvin loogiselta jos eletään ihminen-ihmiselle maailmankuvassa jossa Jumala on etäinen, tuonpuoleinen käsite joka ei oikeasti sekaannu asioihin ja jolla ei ole varmaa mielipidettä. Vain taipumus tehdä loppusiloittelut, pakkeloinnit, hionnat ja päällemaalaukset.
| Yleensä kun synti on aika iso ongelma elämässämme joudumme sitä käsittelemään Jumalan kanssa, riippuu monesta asiasta miten asia menee, onko ihminen paaduttanut sydämensä ajan mittaan niin ettei Pyhä Henki saa puhua ja herättää synnintuntoa. Onnellinen se joka on aralla tunnolla Jumalan edessä silloin Pyhä Henki saa sijaa elämässämme. Itse elän vaihetta elämässäni jossa tutkiskelen itseäni hyvinkin paljon, elettyä elämää tulee mietittyä ja rukous kuin publikaanilla temppelissä muinoin. Mulla on runokirja jossa runoilija kirjoittaa kun hän kaatui ja makasi rähmällään maassa ja nosti katseensa siinä oli oli Hän joka on uskollinen ja haluaa kaatuneet nostaa. Ajatus runossa tämä. Koskettava. |
Koko ihmissuku on samassa jamassa. Se on kaikille meille perinnöllinen tämäkin tauti.
Jeesuksen takia ei kannata kuralätäkköön enää vilkuilla. Miksi katsoa taaksepäin, kun edessä odottaa uusi elämä, jolle vanha kalpenee. Meillä vaan on kova veto saada edes muistella ja päivitellä kuinka kamalia siinä vanhassa elämässä olimme.
Kun nyt olemme kuninkaalliseen sukuun liitetyt, mitä enää sitä ryysyläisen ajastaan edes haluaa muistaa?
Itsessään kokee suurta vajavuutta, silti Jumala näkee meidät puhtaina. ❤️Näinhän se on. On oikein tiedostaa syntinen vajavaisuutensa ja vaikkapa teräväkielisyydestään parannusta tehden, kuten sandia, ponnistella eteenpäin.
Aika hurjaa kun erotetaan jos avioituu ei-uskovan kanssa, siinä asetetaan ihminen vaaraan menettää usko. Usko on kuitenkin henkilökohtainen asia avioliitossakin. Olin ei-uskovan kanssa avioliitossa eikä ongelmia tullut minun uskostani, lopulta hänkin kertoi rukoilevansa itsekseen vaikka oli ollut agnostikko.On hurjaa minustakin. Samoin erot ja uudelleenavioitumiset pitäisi käsitellä tapauskohtaisesti. Tähän suuntaan olen kuullutkin käytäntöjen menneen siellä.
Kuuntelin Pawsonin pitkän puheen uudelleen avioitumisesta. Raamatussa on tiukka linja asiaan tiedän kyllä sen ja nykyään voisi sanoa että on turhia eroja kun löytyy joku muka parempi.
Oudoksun hänen mielipidettään siitä että tämän jo tapahtuneen uudelleen avioituminen saa anteeksi sovittamalla asia niin että lähtee uudesta avioliitosta, se on hänen mielestään anteeksiantoon johtava parannuksen tekeminen.
Olen elänyt hyvin synnillisen elämän ja mm. olen eronnut. Katson kuitenkin olevani uskossa ja toivon ja armon varassa minun on elettävä, että selviäisin eteenpäin. Edelleen poltan tupakkaa enkä siitä varmasti omin voimin
pääse irti.