Juu tämä on ensimmäinen kerta elämässäni. Olen hyvin varovainen uusissa tilanteissa, kuten kun ensi kerran menin vankilaan. Siis töihin. Joku hätäinen voi tehdä siitä johtopäätöksen, että en osaa pitää puoliani.
Tämän henkilön kanssa riiteleminen olisi täyttä ajan hukkaa kaiken lisäksi. Se olisi todella kauheaa, koska hän pitäisi siitä varmaan paljon. Mutta ei se tarkoita, etten osaa vastata jonkun tuhoisaan, negatiiviseen käyttäytymiseen. Sehän on ammattini.
Tää tuli kauheana shokkina, siis että en jäänyt siihen uhriksi. Olen yrittänyt puolisoani olemaan samalla tavalla objektiivinen, faktoihin perustuva niissä vaikeissa tilanteissa, mihin hän on joutunut. Mitä epäkorrektimpi ja asiattomampi joku on, sitä kuivemmaksi, ja faktoihin paneutuvaksi minä tulen. MIeheni sitten sanoi, kun kysyin että miten hänen mielestään olen vastannut vaikeaan tilanteeseen: "on ollut mielekiintoista seurata, miten pikkuhiljaa olet kesyttänyt työkaverisi."
Minun pitkäaikainen työkaverini opetti minulle periaatteen jossain hankalassa työtilanteessa, missä olimme mukana ja menimme kokoukseen osavaltion viranomaisten kanssa. Se kuuluu näin:"just facts, madam"
Se on kuulumma jostain vanhasta tv rikossarjasta.
"Enivei", luettuani Raamattua, varsinkin Vanhaa Testamenttia näinä kuukausina, olen ihmeekseni todennut, miten samanlaista ihmisten elämä on ollut VTn aikoinakin.
Luin yhden psalmin alusta, että Daavid oli tehnyt sen psalmin, mikä oli rukous, tilanteessa, missä hän oli piiloutunut jonkun kansan tai heimon pariin, ja tämä ihmisryhmä johon hän oli luottanut, että voi olla turvassa, oli mennyt kertomaan Saulin miehille, että Daavid oli heidän joukossaan.
Tuo jotenkin pysäytti minut. Hän ei voinut luottaa keneenkään ulkopuoliseen siinä tilanteessa, missä oli hengenvaarassa. Yritän löytää sen psalmin.