Puimatanner > Seurakunta

Takaisin yhteyteen

(1/4) > >>

Natanael:
Tuollaisella otsikolla RV14/2014 otsikoi Leevi Launonen lehden pääkirjoituksen.



--- Lainaus käyttäjältä: L.L ---Osa torontolaisuuden "uutta Hengen viiniä juoneista ei jaksanut enää uskoa oman kotiseurakuntansa hengelliseen uudistumiseen. Voimakkaina ja vaikutustahtoisina persoonina he lähtivät ja perustivat uusia seurakuntia. Suomeen syntyi niin sanotttu cityseurakuntaliike. Monilla paikkakunnilla tämä aiheutti henkilöristiriitoja ja myös yksittäisten jäsenten eroamista helluntaiseurakunnasta.

Toiveista huolimatta torontolaisuus ei tuonut suurta herätystä Suomeen. Paria poikkeusta lukuunottamatta uudet seurakunnat jäivät pieniksi paikallisiksi yhteisöiksi. Helluntaiherätykselle torontolaisuus merkitsi lähinnä liikkeen sisäisen yhteyden rakoilua.

--- Lainaus päättyy ---
Torontolaisuudesta on oma keskustelunsa täällä
http://puimatanner.net/index.php?topic=392.0

Haluaisin tässä ketjussa keskittyä tähän


--- Lainaus käyttäjältä: Leevi L. ---Nyt elämme uutta aikaa. Vuosien kuluessa näkemykset ovat ehtineet realisoitua, traumat parantua ja helluntaiseurakuntien suhteet uusiin seurakuntiin normalisoitua. Siksi on aika kysyä, voisiko meillä Suomessakin tapahtua samanlaista yhteyden löytymistä kuin Itävallassa, jossa helluntaiseurakunnat ja uudet karismaattiset seurakunnat siirtyivät joitakin vuosia sitten yhteisen sateenvarjon alle omaa identiteettiään menettämättä. Itävallassa tämä on koettu suurena kansallisena siunauksena. Voisiko tämä tapahtua myös Suomessa?

--- Lainaus päättyy ---


Uskotko, että välit helluntai- ja cityseurakuntien välillä voisivat tiivistyä?

Samassa Ristin Voiton numerossa oli myös helluntaikansalaisen puheenvuoro mielipiteet -palstalla sekä mainos Suomen Helluntaikansa ry:n kustantamasta kirjasta. Vuosia kestänyt pimento näyttää pikku hiljaa päättyvän.


Onko helluntaikirkko hakemassa aitoa yhteyttä vai onko havaittu siihen, ettei helluntaikirkkoaate enää vedä ja on tullut tarve keksiä uusia keinoja?

tikli:
Etkö ole kuullut, että epäily on tyranniuden rikoskumppani!   ;D   8)    ???

Leikki leikkinä, mutta minusta tulisi uskoa kaikista hyvää niin kauan, kunnes toisin tulee todistetuksi.

Muuten meistä tulee vainoharhaisia, jolloin oletamme peikkoja olevan sielläkin, missä niitä ei ole.

Toki sinisilmäisyydestäänkin joutuu kärsimään, mutta ennemmin kärsin sinisilmäisyydestäni,
kuin siitä, että olen leimannut jonkun syyttä omilla epäillyilläni.
Silloin saattaa joutua viaton ihminen kärsimään minun epäuskoisuuteni vuoksi ja se ei ole hyvä, se.

Kurjenmiekka:
mikäköhän se sateenvarjo on jonka alle kaikkien pitäisi yhdistyä ?

onko se se sateenkaari periaate  ???  vai ihan oma ideologiansa  ::)

emmekö mahdu saman Jeesuksen seuraajien joukkoon vai seuraavatko toiset mieluummin jotain muuta henkeä  :-\

mikä henki ei ole Jeesuksen kaltainen ? ei kai vaan sellainen joka etsii valtaa ja kunniaa, mainetta ja rahaa  * hämmästeistä ironiaa *

 >:(

Lydia:
No veit melkein hampaat suustani.. :D
Miksi pitäisi yhdistyä? Jumalalle kelpaa se että sydämen tasolla ollaan yhtä, ja siinä sitten onkin tavoittelemisen aihetta. Jos ollaan erilleen menty aika harvoin enää yhteen mennään. Olen sen huomannut paikkakunnalla jossa asun, sydänten sopu on löytynyt ainakin valtaosalla, mutta eri seurakunta varmaan pysyy.

Saldo:
Yhdentyminen on hengellinen tapahtuma. Se on jo tapahtunut, kun tulimme uskoon, koska Kristuksessa olemme yhtä.
Olen koko ikäni kaikkialla ollut helluntalainen ja olen ollut yhtä uudestisyntyneitten kanssa, siellä missä heitä on ollut ja olen kohdannut. Kokouksissa en ole ehtinyt yksinkertaisesti käymään kuin vain omassa seurakunnassani ja ollut "Minun todistajani", Apt.1:8, sen armon mukaan minkä Hän on minussa vaikuttanut, siellä missä olen liikkunut mm. työn vuoksi. Ensimmäistäkään moitetta en ole kuullut, että olen "vain" helluntalainen, en uskovien enkä uskomattomien taholta.

Olen tullut toistuvasti siihen johtopäätökseen, että yhteyden vaaliminen on merkityksellisintä omassa seurakunnassa. Monessa seurakunnassa on henkilöitä, joiden slogan on "koen yhteyttä yli kirkkokuntarajojen".  Heidän yhteytensä usein onkin parempi "kirkkokuntiin", kuin omaan paikalliseen veljes- ja sisaryhteyteen, jota edustaa mm. helluntaiseurakunta. Ollaan "etsijöitä" kuulumalla johonkin, mutta ikäänkuin "leijutaan" näkyvän yhteisön yläpuolella.

Uskova, joka pyrkii yhteyteen oman "perheensä" kanssa, saa "sivutuotteena" tuntea yhteyttä Hengessä uudestisyntyneitten kanssa yleensä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu