Yhdentyminen on hengellinen tapahtuma. Se on jo tapahtunut, kun tulimme uskoon, koska Kristuksessa olemme yhtä.
Olen koko ikäni kaikkialla ollut helluntalainen ja olen ollut yhtä uudestisyntyneitten kanssa, siellä missä heitä on ollut ja olen kohdannut. Kokouksissa en ole ehtinyt yksinkertaisesti käymään kuin vain omassa seurakunnassani ja ollut "Minun todistajani", Apt.1:8, sen armon mukaan minkä Hän on minussa vaikuttanut, siellä missä olen liikkunut mm. työn vuoksi. Ensimmäistäkään moitetta en ole kuullut, että olen "vain" helluntalainen, en uskovien enkä uskomattomien taholta.
Olen tullut toistuvasti siihen johtopäätökseen, että yhteyden vaaliminen on merkityksellisintä omassa seurakunnassa. Monessa seurakunnassa on henkilöitä, joiden slogan on "koen yhteyttä yli kirkkokuntarajojen". Heidän yhteytensä usein onkin parempi "kirkkokuntiin", kuin omaan paikalliseen veljes- ja sisaryhteyteen, jota edustaa mm. helluntaiseurakunta. Ollaan "etsijöitä" kuulumalla johonkin, mutta ikäänkuin "leijutaan" näkyvän yhteisön yläpuolella.
Uskova, joka pyrkii yhteyteen oman "perheensä" kanssa, saa "sivutuotteena" tuntea yhteyttä Hengessä uudestisyntyneitten kanssa yleensä.