Ihminen on sidottu maanpäällisen elämänsä aikana fysiikan lakeihin, aikaan, tunteisiin, tunnelmiin, mielikuvitukseen ja luuloihin.
Kukaan ei voi täysin erottaa, mikä hänessä on psyykkistä, hengellistä, sairasta tai tervettä.
Kysehän on vain ihmisten laatimista määritelmistä.
Et kuitenkaan tarkoita lisäksi myös sitä, ettei Raamatussa tehtäisi eroa sielullisen ja hengellisen välille?
Muutama kohta:
"Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta." (Hes. 13:17)
"Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole." (Juud. 19)
Tarkoitin, että ihminen ei aina ole tietoinen, onko hänellä henkinen vai hengellinen ongelma.
Molemmat esiintyvät tietysti usein samanaikaisesti, mutta niiden erottaminen toisistaan voi vaatia aikaa ja paljon rukousta.
Aina erottaminen ei edes onnistu.
Jumala on luonut ihmiseen ruumiin, sielun, mielen ja hengen
ja on antanut kaikille myös hengellisen ulottuvuuden.
Hän käyttää pelastus- ja parannustyössään kaikkia ihmiselle antamiaan valmiuksia.
Hän riisuu ja pukee monenlaisilla voimavaroilla.
Ei ole tietenkään pakko selventää, mutta jos haluat, niin miten määrittelisit käsitteet sielu (ψυχή, psykhee) ja henki (πνεῦμα, pneuma). Entä mitä tarkoitat tarkalleen ottaen "mielellä"?
En pidä tässä yhteydessä tarpeellisena määritellä sielua, henkeä, mieltä, psyykeä yms.
Ne ovat usein saman asian ilmenemismuotoja eri suunnista katsottuna.
Tietysti joskus on ajateltava tarkemmin, mitä sanaa käyttää,
jotta tulee jotenkin ymmärretyksi.
Esim. sydän, tietoisuus ja tajuisuus voivat tarkoittaa esim. mieltä tai sielua,
käyttöyhteydestä riippuen.
Mutta jos puhutaan yleisesti ihmisen henkisestä osasta rinnastettuna ruumiilliseen,
on monia vaihtoehtoisia sanoja.
Hengellisyys liittyy kielenkäytössäni aina yliluonnollisiin asioihin,
kristittyjen kohdalla Pyhän Hengen vaikutuksiin.
Joku ei-uskova voi sanoa, että hänellä oli hieno hengellinen kokemus
auringonnousua katsellessaan.
Todennäköisesti kyse oli kuitenkin henkisyydestä, estetiikan tajusta, tunteista
tms.
Tosin kokemus saattoi olla myös hengellinen, jos Jumala halusi kohdata ko.
henkilöä ja kutsua häntä yhteyteensä luonnon kautta.
Siksi näiden ilmiöiden jyrkkä erottaminen määrittelyjen kautta on ns. veteen piirretty viiva, ellei ole kysymys tieteellisen tekstin laatimisesta,
jolloin käytettyjen termien merkitys ko. yhteydessä on tietenkin selitettävä.