Kirjoittaja Aihe: Mitä on elämä?  (Luettu 8643 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Mitä on elämä?
« : 29.08.14 - klo:15:01 »
Mielessä on pyörinyt pari viikkoa kysymys: Mitä on elämä?

Koiramme, jonka kuvassa näette, kuoli nimittäin yht'äkkiä ja arvaamatta 14.8. Se oli minulle monessa asiassa esimerkillinen opettaja. Jokin tyhjä paikka jäi meille "asumaan", tuo otus oli lähes perheen jäsen, jonka poismenon vuoksi joutuu "tekemään" surutyötä. Se piti huolen siitä, että vuodessa tuli käveltyä lähes 2000 km. Koetan jatkaa kävelyä nyt ilman koiraa.

Koira oli siinä määrin esimerkillinen, että maailma olisi paljon parempi paikka elää, jos ihmiset käyttäytyisivät yhtä hyvin.


[ylläpito on poistanut liitteen]
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #1 : 29.08.14 - klo:18:08 »
 :'(  Tiedän tunteen..meillä on kuollut kaksi koiraa kun niiden elinikä on ollut se alle kymmenen vuotta. Kolmas otettiin ja
vaikka se on ollut vaikea tapaus luonteeltaan, ilman sitä ei olisi tullut aina lähdettyä lenkille.
Kyllä se koirankokoinen tyhjä paikka aina jää.  Jos mahdollista niin pennunhan voi ottaa uudenkin. Voimia teille!
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #2 : 29.08.14 - klo:20:46 »
Koiramme oli varmaan kokenut kovia aikaisemmissa paikoissa, joita oli ollut useita. Sitä oli luultavasti potkittu ja sen rintakehä oli jotenkin epämuodostunut, oikea etutassu oli vammautunut ja hampaita siltä tippui.

Koira oli tappotuomiolla, ja kun saimme siitä tiedon, niin se tuli meille 11.9.2010. Otin sen syliini ja silloin tuli tunne, että nyt koira ei enää lähde muualle. Kovin arka se oli ja täytyi olla tarkkana äänensävystäkin, jolla sitä puhutteli. Koiralle annettu nimi, Rietu, kuvaa sitä, että se oli jotenkin reppana.

Rietulla oli siinä vaiheessa elämää jäljellä miltei neljä vuotta ja vaikutti siltä, että ne vuodet olivat sen onnellisimmat. Pari entistä omistajaa se tapasi meillä ollessaan, toisen tulosta se oli ihastunut, mutta kummankaan mukaan se ei enää tahtonut lähteä.

Koiran tuloajassa oli tullut virhe. Vuosi oli 2010.
« Viimeksi muokattu: 28.03.16 - klo:21:35 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #3 : 30.08.14 - klo:09:30 »
Onpa hyvä että se sai viettää viimeiset vuodet teillä, missä siitä välitettiin ja pidettiin huolta  :)
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #4 : 30.08.14 - klo:10:24 »
Onpa hyvä että se sai viettää viimeiset vuodet teillä, missä siitä välitettiin ja pidettiin huolta  :)

Luulen, että koiran kanssa "höösättiin" jonkun mielestä liikaakin, mutta meille koira oli paremminkin "hän" kuin "se". Ehkä entisiä laiminlyöntejä yritettiin alitajuisesti "korjata" ja tämä otus sai siitä hyödyn.

Koira oli kääpiöpinseri ja se painoi enimmillään n. 7 kg. Rotu on niin lyhytkarvainen, ettei sellaista saisi mielestäni edes tuoda Pohjolan oloihin, missä se kärsii kylmyydestä. Jos pakkasta oli 5 astetta tai enemmän, koiraa oli puettava ja pakkasen mentyä 15-20 asteeseen, sille oli laitettava lämpimät tossut, muuten se ei pystynyt kävelemään ja jähmettyi paikoilleen. Koiralle ei laitettu kaulapantaa, vaan koko ajan käytettiin valjaita, jotka riisuttiin aina sisälle tullessa pois.

Mutta kerronpa tilanteen, missä koira oli selvästikin hyvin onnellinen.  Tossujen laittaminen oli minun tehtäväni. Ensinnäkin oli hankalaa löytää kunnon tossuja, jotka olisivat pysyneet jaloissa. Keksin sitten semmoisen systeemin, että leikkasin jostain paksuhkosta ja pehmeästä trikoosta 4x40 cm:n suikaleet jalkaräteiksi ja niiden päälle laitoin tossut, jolloin ne pysyivät jalassa. Koira nautti siitä, kun otin sen syliini, käänsin otuksen selälleen ja siinä asennossa se nukkui onnellisena tassut pystyssä niin kauan, että sain näprätyksi paikoilleen jalkarätit ja tossut joka tassuun.

Allaolevassa kuvassa koiralla on täysi talvivarustus, johon kuuluu, jalkarätit, tossut (eri paria!), takki, kudotut säärystimet, kauluri ja valjaat. Tuolla tavalla mentiin, jos pakkasta oli yli 20 astetta. Kaulurin sai vedetyksi korvien päälle, etteivät korvat aivan jäätyneet.

Rodun yksi ärsyttävä piirre on varsin yleisesti se, että ne ovat kovia haukkujia. Mutta tämä yksilö oli siitä ominaisuudesta vapaa. Se haukkui silloin, jos joku oli tulossa ja varsinkin, jos ovikello soi. Mutta heti, kun vieras oli sisällä, se muuttui äärimmäisen ystävälliseksi vieraallekin. Jos istuin vieraan kanssa johonkin keskustelemaan, se asettui yleensä siihen jalkojen juureen nukkumaan, usein minun ja vieraan väliin.

Ei voi mitään, mutta minulla on ikävä sitä rääpälettä.
« Viimeksi muokattu: 30.08.14 - klo:11:56 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #5 : 30.08.14 - klo:12:07 »
Harvinaisen ihania muistoja on jäänyt teille Rietusta...se on ollut luonteeltaan täysi kymppi. Meillä oli yksi koirista myös sellainen
jolla oli sydän kultaa ja sen kanssa oli helppo liikkua missä tahansa ongelmitta. Kun se kuoli ikävä oli valtava. Herra antoi sydämelleni
lohdutukseksi silloin tämän virren; https://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #6 : 30.08.14 - klo:12:27 »
Harvinaisen ihania muistoja on jäänyt teille Rietusta...se on ollut luonteeltaan täysi kymppi. Meillä oli yksi koirista myös sellainen
jolla oli sydän kultaa ja sen kanssa oli helppo liikkua missä tahansa ongelmitta. Kun se kuoli ikävä oli valtava. Herra antoi sydämelleni
lohdutukseksi silloin tämän virren; https://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU

Oli Rietulla yksi huonokin ominaisuus. Sillä oli aina nälkä ja se osasi kerjäämisen taidon. Kun oltiin ruokapöydässä, se tuli lähelle ja katsoi niin hellyttävästi kuin osasi ja alkoi itkeä. Vesi tosiaan vuoti sen silmistä. Naisväki yleensä heltyi, minun ei kuitenkaan tarvinnut sanoa muuta kuin aivan hiljaa kurkkuäänellä "mrrr", niin se poistui sohvalle ja yleensä pysyi siellä. Kerjäämisen taidon vuoksi se oli hieman ylipainoinen, mikä saattoi nopeuttaa sen loppua. Myös tyttökoirat sekoittivat joskus sen pienen pään, muutoin se saattoi pysyä omassa pihassa tuntikausia ilman että se oli kiinni.

Muuten, Rietu oli kylän lemmikki ja sen avulla saatiin lukuisia ystäviä, joihin ei muutoin olisi tullut tutustuttua. Ja vahva itsetunto Rietulla oli, se ei perääntynyt isonkaan koiran edessä, vaan meni nuuhkaisemaan, miltä vieraan koiran nenänpää tuoksuu.

Alla vielä yksi kuva Rietun parhaiden päivien ajalta. Tuossa kuvassa ollaan kylässä, mutta istuin siinä koiran lähellä, joten sillä ei ollut juuri sillä helkellä mitään rasittavia velvollisuuksia.


[ylläpito on poistanut liitteen]
« Viimeksi muokattu: 30.08.14 - klo:12:43 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #7 : 30.08.14 - klo:13:06 »
 :) Osaa ottaa rennosti kylässäkin.
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #8 : 30.08.14 - klo:13:32 »
Merkittävintä Rietun kanssa olivat saamani opetukset. Se piti minua "jumalanaan", eikä oikeastaan tehnyt mitään ilman hyväksymistäni. Jos se oli tekemässä jotain sopimatonta, niin lyhyt EI oli riittävä ohje. Jos olin paikalla, niin se katsoi minuun ennenkuin toimi. Vaikka sille annettiin herkkupala, niin se usein odotti lupaa, että sen sai syödä. Tällaisia lempiherkkuja olivat koirankeksit ja koiran hammastikut. Saattoi olla, että näitä asioita oli opetettu sille "entisessä elämässä", minä en niitä opettanut. Opetin ainoastaan sen, että ruokaan kupissa ei saanut koskea ennen lupaa.

Mutta minkä tahansa elämän arvoa on vaikea ymmärtää, ennen sen menettämistä. Tämä näyttää koskevan niin eläimiä kuin ihmisiäkin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #9 : 30.08.14 - klo:22:30 »
Ompa mielenkiintoinen kertomus koirastasi...

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #10 : 31.08.14 - klo:11:08 »
Meillä (nykyisin eikä lapsuuskodissani) ei ole koskaan ollut, astma- ym. syistä, kotieläimiä, joten minulla on hyvin vähän kokemuksia eläinkavereista ja niiden menettämisestä. Mummolassani oli jonkun aikaa Manta-niminen kissa. Leikin sen kanssa ja kuulemma vedin sitä hännästä. Mummola oli keskellä mäntymetsikköä ja tykkäsin katsella puissa liikkuvia oravia. Elämän todellisuus iski lujasti eräänä päivänä, kun Manta tappoi oravan. En voinut käsittää miksi se teki sellaista. Muistan sen pettymyksen tunteen jotenkin vieläkin, vaikka tapahtumasta on kohta viisikymmentä vuotta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #11 : 31.08.14 - klo:11:46 »
Minun koirainnostukseni juontaa varhaislapsuudesta. Meille ei koskaan otettu koiraa, mutta naapurissa oli saksanpaimenkoira, Vekku, joka oli kaikkialla mukana, missä minä ja naapurin lapset milloinkin olimme. Silloin ei maalla tarvinnut koiria pitää kytkettyinä. Sitten tapahtui äärimmäisen surullinen asia, Vekku aiottiin lopettaa. Minä olisin halunnut ottaa Vekun meille, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet ja niin tuo paras kaverimme katosi jonnekin.

Kun minulla oli sittemmin oma perhe, niin halusin meille koiran. Tietenkin se oli saksanpaimenkoira. Se elikin 11-vuotiaaksi. Pari muutakin koiraa meillä ehti sen jälkeen olla ennen Rietua. Olimme kuitenkin jo kymmeniä vuosia olleet ilman koiraa, emmekä olleet edes ajatelleet koiran ottamista. Parasta tai pahinta koirassa voi olla siihen kiintyminen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #12 : 31.08.14 - klo:11:58 »
Minä olisin halunnut ottaa Vekun meille, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet ja niin tuo paras kaverimme katosi jonnekin.
Minäpä kerron minne se katosi. Se vietiin Merikarvialle niin kuin Manta-kissakin. Niin minulle Mantan katoamisesta kerrottiin. En tiedä oliko tuo sanonta laajemmalti tuttu vai käytettiinkö sitä ainoastaan siinä pikkukylässä, missä mummolani oli.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #13 : 31.08.14 - klo:12:34 »
Minä olisin halunnut ottaa Vekun meille, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet ja niin tuo paras kaverimme katosi jonnekin.
Minäpä kerron minne se katosi. Se vietiin Merikarvialle niin kuin Manta-kissakin. Niin minulle Mantan katoamisesta kerrottiin. En tiedä oliko tuo sanonta laajemmalti tuttu vai käytettiinkö sitä ainoastaan siinä pikkukylässä, missä mummolani oli.
Täälläpäin esim. ylimääräiset kissan- tai koiranpennut "laitetaan maitoautoon" (ainakin ennen tehtiin niin),
eli lapsille kerrotaan että maitoauton kuljettaja jakelee reittinsä varrella ne pennut niille jotka haluavat ottaa uuden lemmikin.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä on elämä?
« Vastaus #14 : 24.01.15 - klo:22:58 »
Meillä on par'aikaa kolme nuorinta lapsenlasta yökylässä. Olin juuri saunassa 9-vuotiaan Rasmus-pojan kanssa. Rietu, josta kerroin, oli ollut muutaman kuukauden Rasmuksenkin kotona, kun sille etsittiin oikeaa kotia. Niinpä lapsetkin olivat koiraan kovasti kiintyneitä. Rasmus kysyi saunassa, että onko Rietu taivaassa. Sanoin, että ehkä siellä ei eläimiä ole tai meillä ei ainakaan ole semmoista tietoa.

Rasmus kertoi sitten, että hänen kaverinsa mummo kuoli, ja että mummo oli hetkeä ennen kuolemaa nähnyt kultakaupungin. Kysyin, että onko koulussa puhuttu taivaasta. Sanoi, että on. Ilmeisesti on uskova opettaja, jollaisia ei saisi joittenkin mielestä olla.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell