Olen samaa mieltä, että moni ihminen haluaa nähdä itsensä hyvänä.
Se seikka, että moni ihminen haluaa nähdä itsensä hyvänä, ei sinänsä vielä tarkoita, että hänen itsearvionsa olisi uskottava tai ehdottomasti oikea. Moni rikollinenkin haluaa nähdä itsensä hyvänä (monia eri selityksiä, joita käsitelty toisessa viestiketjussa viime vuoden loppupuolella), kun tekee "hyvien" tai "oikeamielisten" selitysten varjolla pahaa tai kärsimystä aiheuttavaa muille ja pyrkii lisäksi säilyttämään "oikeamielisen" aseman ainakin oman rikollisyhteisönsä silmissä. Moni kansanmurhiin osallistunut on tehnyt tuhoisaa jälkeä nimenomaan siinä uskossa, että on toiminut oikeamielisesti.
Moni ihminen ei ole huolissaan ainoastaan hyvästä maineesta tai käsityksestä itsestään muiden edessä, vaan pyrkii omissa silmissäänkin pitämään hyvän tai oikeamielisen käsityksen itsestään. Sellaiset ihmiset, joilla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta ja huolta säilyttää itsestään hyvää moraalista käsitystä itsestään, ovat usein joutuneet syrjityiksi tai tapetuiksi muiden toimesta jo varhaisissa ihmisyhteisöissä, koska heillä ei ole ollut sisäistä "säätäjää", joka olisi estänyt heitä toimimasta sosiaalisesti epäkorrektilla tavalla.
Nykyajan maailma on täynnä hyveiden signalointia. Se on keino stimuloida serotoniinia, joka liittyy ajatukseen oman sosiaalisen statuksen kohoamisesta muiden silmissä. Yhteisöjä, joilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikea tai hyvä tai hyveellinen suhtautuminen asioihin, on lukuisia. Jos jollakulla nykyään elävällä ei olisi mitään tarvetta olla minkään pienenkään yhteisön silmissä millään tavalla arvostettava tietynlaisen hyvänä pidetyn ajatusmaailman, käyttäytymisen tai näkemysten johdosta, tai jos hän ei kokisi mitään tarvetta olla hyväksytty minkään yhteisön silmissä eikä kokisi mistään, mitä sattuu haluamaan, vaikka se olisi yhteisöllisesti kiellettyä tai tuomittavaa, minkäänlaista pahaa oloa, hän voisi varmaan helposti joutua syrjityksi ja eristetyksi muusta maailmasta, tai tapetuksi.