Kirjoittaja Aihe: Kristilliset tavat  (Luettu 9855 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #15 : 02.02.15 - klo:21:59 »
...olen ... taipuvainen lakihenkisyyteen. En jaksa lukea velvollisuudesta tiettyä määrää jonain aikana. Siksi minua ei kaikissa piireissä pidetä edes uskovana. Silti saatan miettiä yksittäisiä jakeita pitkin päivää. Eikä minulla siinä mitään "ohjelmaa" ole päällä.
Yllättävää, että sinä joka niin painokkaasti olet täällä julistanut armoa, kirjoitat nyt tuolla tavalla.

Armoa on vaikea (ellei mahdoton) ymmärtää, ellei tuosta lakihenkisyyden painajaisesta ole omia kokemuksia. Armossa elävää pidetään (joissakin ryhmittymissä) usein synnin suosijana ja löysäläisenä, joka ei ole edes vakavasti otettava. Se, että (toivottavasti) olen kulkenut lakihenkisyyden tien loppuun, on merkinnyt tavattoman paljon elämässäni. Joskus ihan itsekin alan kuvitella, ettei tämä niin helppoa voi olla, ettei enää mitään "täydy".

Mutta eiköhän jokaiselle tule joskus ajatus, että nyt on rukoiltava tai luettava Raamattua (siksi, että Kristuksen työ ei yksin riitä.) No, eihän tämmöistä ajatusta voi edes päästää tietoisuuteen, siksi siinä välissä on monia suodattimia. Yksi "suodatin" on se, että tottakai uskova haluaa lukea Raamattua. Mutta kun ei aina halua.

Oikeastaan en muista tavanneeni ketään, jolla ei olisi taipumusta lakihenkisyyteen. Mutta eivät läheskään kaikki tunnusta asiaa. 
« Viimeksi muokattu: 02.02.15 - klo:22:01 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #16 : 02.02.15 - klo:22:20 »
Itse olen melkein unohtanut, että tuontapaisia vaatimuksia todellakin asetetaan itselle ja toisille joissakin "piireissä". Jos todella niin on, että tuon takia jotkut eivät pidä sinua
uskovana, niin en ymmärrä: noinko ulkonaista joidenkin mielestä on uskonelämä?

Armo on vaarallista. Se on vaarallista siksi, ettet voi tuoda siihen mitään omaasi menettämättä sitä kokonaan. Pelastus on yksin armosta. Ei armosta ja teoista. Ihminen voi elää koko elämänsä taiteillen armon ja tekojen jännitteessä. Loppupeleissä toisen on pudottava pois. Tiedän, että tämä on ollut kova paikka mielestään ansioituneille Jumalan ihmisille.

Se, että armoa pidetään lupana elää synnissä, perustuu väärinkäsitykseen. Johannes kirjoittaa, että synti on laittomuus. Ja laittomuutta voi harjoittaa ainoastaan lain alainen. Joko elämme armossa tai lainalaisuudessa. Armon alaiselle synti on kuin kuuma hella, jota ei pidä mennä hipelöimään. Siksi todellinen armo on varmin "keino" varjeltua synniltä. Se päihittää mennen tullen omat päätöksemme pysyä erossa synnistä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #17 : 02.02.15 - klo:22:22 »
Toistan jossain toisessa ketjussa kirjoittamani ajatuksen siitä, että liiallinen Raamatun luku voi olla vahingollista.
Luonnollisenkin ruoan on hyvä antaa hetken sulaa ennen seuraavaa ateriaa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #18 : 02.02.15 - klo:22:42 »
Toistan jossain toisessa ketjussa kirjoittamani ajatuksen siitä, että liiallinen Raamatun luku voi olla vahingollista.
Luonnollisenkin ruoan on hyvä antaa hetken sulaa ennen seuraavaa ateriaa.

Kaikki muukin "hengellinen" on vaarallista, jos se menee Kristuksen edellle. Jotkut tosin ovat tästä eri mieltä, mutta se ei muuta tosiasioita.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #19 : 03.02.15 - klo:17:34 »
Pelastus on yksin armosta. Ei armosta ja teoista.
Miten sovitat tähän Jaakobin mietteet asiasta:
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon,
mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?"

"Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi"

Entäpä Matteuksen sanat:
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #20 : 03.02.15 - klo:20:26 »
Pelastus on yksin armosta. Ei armosta ja teoista.
Miten sovitat tähän Jaakobin mietteet asiasta:
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon,
mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?"

"Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi"

Entäpä Matteuksen sanat:
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

Ollaanpa rov. Matti Väisäsestä muutoin mitä mieltä tahansa, niin ainakin yhden hyvän ja suositeltavan kirjan hän on kirjoittanut ja siinä hän käsittelee juuri kysymystä Jaakobin ja Paavalin välillä olevasta jännitteestä. Kirjan nimi on Hänen tekonsa, Uusi tie 1989.

Otan kirjasta muutaman lainauksen:

"Kun seuraavassa rohkenen nousta oppi-isä Lutheria vastaan, en aio riistää häneltä tohtorinhattua, vielä vähemmän suostua kutsumaan häntä hulluksi. On nimittäin niin, että jos Lutherilla olisi ollut käytettävissään tämän päivän tiedot Paavalin ja Jaakobin kirjeitten historiallisesta taustasta, hän olisi jättänyt ilmeisesti 'oljet' pois Jaakobin kirjeestä puhuessaan. Hän olisi varmaan myös hyväksynyt Jaakobin kirjeen Uuden testamentin kaanoniin.

Mistä Paavalin ja Jaakobin kirjeitten välisessä jännityksessä on kysymys? Onko Paavalin ja Jaakobin opetuksen välinen ero todellinen vai onko se vain näennäinen?

Ensiksi Jaakobin kirjeen oikein ymmärtämiseksi on välttämätöntä huomata, että siinä ei aseteta vastakkain uskoa ja tekoja, vaan kaksi erilaista uskoa, joista toinen on oikeaa ja toinen väärää. Oikea usko on elävää ja toimivaa; väärä usko on kuollutta ja toimetonta. Suorastaan ironisesti Jaakob osoittaa, että pelkkä 'aivousko' on sellaista, joka on pahoilla hengilläkin, ilman, että se koituisi pelastukseksi. Yhtä vähän sellainen usko voi ihmistä pelastaa.

Toiseksi ei myöskään Paavalin opettama usko ollut toimetonta eikä hedelmätöntä totena pitämistä, vaan 'rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa' uskoa (Gal. 5:6)."


Tähän pitäisi lainata kirjaa enemmän, mutta otan vain lyhyen yhteenvedon:

"Loppujen lopuksi molemmat, Paavali ja Jaakob, opettavat samaa totuutta; aito, elävä, pelastava usko johtaa poikkeuksetta hyviin tekoihin. Paavali kirjoittaa 'rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta, kun taas Jaakob kirjoittaa: 'Minä teoistani näytän sinulle uskon' (Jaak.2:18). Täten molemmat korostavat sitä, että usko ilmenee tekoina ja että teot ovat todistuksena aidosta uskosta. Historiallisen tilanteen erilaisuudesta johtuen Paavali korostaa uskoa, joka johtaa hyviin tekoihin, ja Jaakob puolestaan tekoja, jotka ovat seurauksena uskosta. Paavali ja Jaakob katselevat samaa asiaa, mutta eri näkökulmilta. Paavali puhuu lain tekoja vastaan; Jaakob puhuu uskon tekojen puolesta."
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #21 : 03.02.15 - klo:20:43 »
Ennen kuin ajaudumme kokonaan pois varsinaisesta aiheestamme, ottaisin esille kristilliset tavat kahdesta eri näkökulmasta.

Mikä tahansa jatkuva toimintaa johtaa siihen, että toistuessaan siihen tulee luonnostaan erilaisia tapoja. Kristillinen elämä ei ole mikään poikkeus tästä. Mielestäni tavat johtuvat toisaalta siitä, että pelkkä kristillisten käsitteiden sisäistäminen edellyttää opetusta mikä jo sinänsä liittyy opettajan persoonaan, itse opetukseen sekä opetettaviin. Se ei ole mahdollista ilman jonkin asian toistumista, siis tapaa toimia. Toiseksi on havaittavissa tapoja, joilla pyritään tunteisiin vaikuttamalla saamaan toiminta näyttämään hengellisemmältä kuin se todellisuudessa on. Näin "opettaja" luo itselleen auktoriteettia, jota ei ehkä muutoin saisi.

Näitä tapoja toivoisin käsiteltävän tässä yhteydessä enemmän.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #22 : 03.02.15 - klo:21:43 »
Huomaan, että jokaisella on omasta taustastaan juontuva näkökulma tapoihin.
Monesti asiaa osaa aluksi katsella vain siitä omasta vinkkelistä. Virkistävää lukea toistenkin kokemuksia kristillisistä tavoista.

Itse olen törmännyt eniten siihen, että esim. liturgia nähdään automaattisesti uskonnollisena ripulipaskana, riippumatta siitä ketkä jumalanpalvelusta "toimittavat". Siksi jonkin verran puolustan tapoja, vaikka ymmärrän, että tavat voivat olla näennäisesti "eläviä", kontrollinvälineitä.

Lopulta kyse on siitä sydämen asenteesta. Mikä on tapojen ja käytäntöjen funktio... sitä ei kai voi sanoa ennen kuin hetken aikaa itse elää niiden tapojen kanssa.
« Viimeksi muokattu: 03.02.15 - klo:21:45 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #23 : 03.02.15 - klo:21:50 »
Tapojen ääripäät ovat ainakin minulle olleet myrkkyä ja ovat tehneet sisimmässäni täysin päinvastaisen vaikutuksen, kuin mitä niillä on pyritty aikaansaamaan. Ääripäinä pidän pitkällevietyä "hartailua" ja toisaalta riehakasta tunnelmahakuisuutta. Yksinkertaisuus, aitous ja vähäeleisyys ovat ainakin omalla kohdallani toimineet parhaiten. Sen kummempaa viitekehystä en ole kaivannut.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #24 : 03.02.15 - klo:21:59 »
Onko siinä sellainen vaara, että vain omalle kohdalle sopivan yksinkertainen ja aito kelpaa, mutta toisen aitous onkin sitten liian suurieleistä tai liian hiljaista hartautta?

Mietin vain, että missä on se "kultainen keskitie".
Itse en ole esim. liturgiaan jumissa, mutta se ei myöskään ole este.
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #25 : 03.02.15 - klo:22:42 »
Onko siinä sellainen vaara, että vain omalle kohdalle sopivan yksinkertainen ja aito kelpaa, mutta toisen aitous onkin sitten liian suurieleistä tai liian hiljaista hartautta?

Mietin vain, että missä on se "kultainen keskitie".
Itse en ole esim. liturgiaan jumissa, mutta se ei myöskään ole este.

Tottakai on olemassa subjektiivisia eroja. Arvelen, että moni pitäisi täysin hengettöminä tilaisuuksia, jotka minulle ovat sitä "oikeaa". Aitous on mielestäni oleellista, teennäisyys paistaa läpi.

Jokaisella seurakunnalla on liturgiansa. Jumalanpalveluksissa näyttää liturgian suhteen olevan vaihtoehtoja riippuen tilaisuuden luonteesta. Liturgia, olkoon sitten millaista tahansa, ei saisi peittää varsinaista sanomaa. Tietenkin liturgiaan voi jäädä "koukkuun", jos ei ole ollut vaihtoehtoja. Se taas saattaa viedä ajatukset muualle kuin itse pääasiaan.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #26 : 03.02.15 - klo:22:50 »
Onko siinä sellainen vaara, että vain omalle kohdalle sopivan yksinkertainen ja aito kelpaa, mutta toisen aitous onkin sitten liian suurieleistä tai liian hiljaista hartautta?

Mietin vain, että missä on se "kultainen keskitie".
Itse en ole esim. liturgiaan jumissa, mutta se ei myöskään ole este.

Tottakai on olemassa subjektiivisia eroja. Arvelen, että moni pitäisi täysin hengettöminä tilaisuuksia, jotka minulle ovat sitä "oikeaa". Aitous on mielestäni oleellista, teennäisyys paistaa läpi.

Jokaisella seurakunnalla on liturgiansa. Jumalanpalveluksissa näyttää liturgian suhteen olevan vaihtoehtoja riippuen tilaisuuden luonteesta. Liturgia, olkoon sitten millaista tahansa, ei saisi peittää varsinaista sanomaa. Tietenkin liturgiaan voi jäädä "koukkuun", jos ei ole ollut vaihtoehtoja. Se taas saattaa viedä ajatukset muualle kuin itse pääasiaan.

Juu, tässä ollaan nyt siinä vaiheessa, että toisaalta ja toisaalta, mutta konkretiaa ei oikein vielä ole saavutettu.
En tiedä voiko tässä aiheessa saavuttakaan. Tarkoitan konkretiaa "oikean" suhteen.

 Itselleni olennaisinta on se evankeliumin selkeä julistus. Ensiksi olen kristitty ja sitten vasta luterilainen. Siitä tavasta en halua luopua, että evankeliumin selkeä sanoma on esillä joka kerta. Muuten olen joustavaa mallia.
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #27 : 03.02.15 - klo:23:00 »
Juu, tässä ollaan nyt siinä vaiheessa, että toisaalta ja toisaalta, mutta konkretiaa ei oikein vielä ole saavutettu.
En tiedä voiko tässä aiheessa saavuttakaan. Tarkoitan konkretiaa "oikean" suhteen.

Se nähtäneen jälleen Kristus-juhlilla (jHs). Se liturgia saakoon riittää meikäläiselle. Enempää en kaipaa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #28 : 03.02.15 - klo:23:09 »
Juu, tässä ollaan nyt siinä vaiheessa, että toisaalta ja toisaalta, mutta konkretiaa ei oikein vielä ole saavutettu.
En tiedä voiko tässä aiheessa saavuttakaan. Tarkoitan konkretiaa "oikean" suhteen.

Se nähtäneen jälleen Kristus-juhlilla (jHs). Se liturgia saakoon riittää meikäläiselle. Enempää en kaipaa.

Minullekin se riittää! En kaipaa mitään enempää (ehtoollisen kaipaisin kyllä, mutta lienee mahdoton siellä).
Mutta toisaalta en koe esteeksi liturgiaa. Ymmärrän, että osalle se on sellainen este minkä yli ei pääse.
Ihmisroska

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Kristilliset tavat
« Vastaus #29 : 04.02.15 - klo:09:09 »
Aktiivisuuden ja passiivisuuden välinen jännite Kristinuskossa: "etsikää, niin te löydätte". Kuitenkin pelastus on kokonaan Jumalan työ. Paljon kontrasteja, "ristiriitoja" jotka eivät kuitenkaan ole ristiriitoja. Entisajan pietistit puhuivat armonjärjestyksestä, ensin tulee elävä usko joka tuo mukanaan teon.