Otsikko on hiukan kökkö, mutta tarkoituksella riittävän laaja, että siinä jää tilaa kysyä 'miksi Jumala-suhdetta tarvitsee päivittää'.
Työkaverini kertoi juuri 80 vuotta täyttävästä puolisostaan, kuinka tämä pitää vaatteet loppuun ja kauankin pidossa olleet vaatteet tuntuvat miehen mielestä kuin uusilta. Kun kangas kestää, ei muulla ole väliä. Siinä kohden tunnistin itseni, nuuka kun olen, että vaatekaappini olisi monen mielestä vanhanaikainen, mutta vain minä tiedän sen.
Vaikkakaan sydämen uskossa ei ole kyse muodista tai vaihtuvista trendeistä, joutuu vuosien vieriessä joskus pysähtymään, mitä 'isien usko' tarkoittaa. Ymmärrän, vaikkakin vajavaisesti sen, että kyse on muuttumattomasta ja ikuisesta, ei itseni vaikuttamasta asiasta, mutta tiedostan myös sen, kuinka asenteet ja arvot voivat lukkiuttaa ihmismielen ja johtaa pahimmillaan vääristyneeseen lähimmäis- ja jumalakuvaan.
Mielestäni rukous on tuulettamista, kun ikkunat avataan. Ehkä voisin haaveilla asunnosta, jossa on kattoikkuna, mutta ajasta ja paikasta riippumatta lopputulos on rukouksessa sama: valkeus voittaa pimeyden!
Pietari koki Jumalan puuttumista peliin monella tavalla, ja noiden tilanteiden jälkeen hänen uskonelämänsä totisesti päivittyi.
Omalla kohdallani voisin sanoa, että uskonelämääni on suuresti vaikuttanut arkityöni työyhteisössä, jossa 'kivi on hionut kiveä'. Ihminen on tullut tutuksi. Yleensä kuunteleminen on tuonut parhaan ratkaisun, loppuun asti kuunteleminen.
Lyhyesti sanottuna, moni asia on samoin kuin 36 vuotta sitten uskoontullessani perustan pysyttyä samana. Päivitys on tapahtunut niissä asioissa, jotka ovat olleet pakonomaisia ja systeemiä kuormittavia.
