Itse olen myös äänestänyt, jos mahdollista, konservatiivista puoluetta tai ehdokasta.
Presidentin vaaleissa olen äänestänyt vähemmän huonoa vaihtoehtoa eli ääneni on mennyt joskus kokoomukselle, joskus keskustalle tai demareille (Ahtisaarta tietenkin, eikä Elisabethiä).
Kunnallisvaaleissa olen äänestänyt enemmän henkilöä kuin puoluetta.
Tänä keväänä tässä vaalipiirissä on sellainen asetelma, että joutuu tarkkaan miettimään ketä äänestäisi, ettei ääni mene 'hukkaan'
-
Pökkelön mainitsemaa yksityisyrittäjää kokoomuksen äänestäjänä hieman kummastelen.
Olen itse pienyrittäjä eikä ko. puolue mielestäni ajaa meikäläisten etua mitenkään.
Ehkä toisella seudulla kokemus on toisenlainen ja se ehkä liittyy paikalliseen politiikkaan.
-
Aloitukseni taustalla on sellainen huomio, että poliittinen ajattelu ystävä- ja tuttavapiirissäni näyttää vaikuttavan kaikenlaiseen ajatteluun, suhtautumistapoihin ja jonkun verran myös arvoihin.
Uskon asiat eivät ole irti siitä.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kun keskustellaan esimerkiksi käytännön kysymyksistä seurakuntaelämässä, ajattelun takana ei ole niinkään se, mitä Raamattu jostakin asiasta sanoo, vaan se miten on opittu suhtautumaan erilaisiin ihmisryhmiin.
Itse olen tottunut siihen, että ihminen tekee omat ratkaisunsa, ajaa omia tavoitteitaan ja vastaa niistä. Se mitä joku porukka jossakin tai vallankäyttäjä tekee, on hänen asiansa. Ei kuulu mulle, jos en ole samaa mieltä. Tai jos kuuluu, ainahan voi asian tilan pyrkiä muuttamaan.
Toisaalta sitten hyvin mielelläni otan osaa yhteiseen tekemiseen ja otan vastuuta siinä porukassa missä milloinkin olen ja pyrin ajamaan sitten sen porukan ajatuksia.
Minulle on ollut tosi kummallista sellaiset vastaantulleet kommentit, joissa sanotaan, että seurakunnissakin on joku erityinen herraluokka tai ainakin, että ollaan mukana jotenkin sellaisella toimintamallilla kuin isossa tehtaassa (johto, toimihenkilöt, työnjohtajat ja duunarit). Suoraan sanottuna välillä ärsyttää, kun joku vetää jotain yhtäsuuruusmerkkejä minun tai jonkun muun maallisen homman ja hengellisen elämän välille.
Kun olen tuota herätyksen historiaa tutkinut, olen huomannut aika monella paikkakunnalla asioiden menneen niin, että joku kansankynttilä, kauppias tai kaupungininsinööri tms. on tullut uskoon ja hän on sitten alkanut edistää herätyksen asioita.
Aivan kuin hänellä olisi joku erityinen oikeus toimia - ja muu porukka on antanut hänelle siihen luvan.
Mitä ihmeen tekemistä jollain yhteiskunnallisella asemalla on esimerkiksi hengelliseen näkökykyyn?
Toinen esimerkki on se, että joku tiukka kommunisti on tullut uskoon ja hän on sitten alkanut toimia evankelistan roolissa tai muuten vaan enemmän todistellut tai muuten uskosta ääntä pitänyt.
Se mitä olen useammaltakin kuullut, on ollut kyseisen taustan sävyttämää. Vaihtoehtoisesti olen saanut joskus kuulla uskonnollisen puheen joukossa joko sellaista ihmesurkuttelua kohtaloista tai sitten jonkinlaista uhoa maallisia vallanpitäjiä vastaan.
Mitä tekemistä yhteiskuntaluokalla (voiko Suomessa sellaisesta puhua?) on sen kanssa mikä on asema Jumalan edessä tai seurakunnassa?