Lemmikin otettua esille Paavalin neuvon nuorista leskistä tajusin, että jos minulta kysyttäisiin, että mihin perustat käsityksesi, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan ilmoitus ihmiselle, minulla ei olisi uskottavaa vastausta.
Mietin, että jos minulta kysyttäisiin mihin perustat sen, että pidät Raamattua kokonaan, sellaisenaan kuin se Jumalan sanana, en ole varma osaisinko vastata siihen toiselle ja myös itselleni vakuuttavasti.
Tuota yritin kuvata aloituksessani. Siis erilaisia vaihtoehtokriteerejä.
Siis vaikka se, että minulle ovat toiset uskovat sanoneet, että minun tulee uskoa Raamattuun Jumalan sanana.
Tai siis se ajattelu, että niin uudestisyntyvät uskovat ajattelevat, siksi minunkin kuuluu ajatella niin. Tuo ei kuitenkaan kuulosta kovin vakuuttavalta, koska näyttäisi, että minulla ei ole asia oikein hallussa, koska nojaudun toisten uskomukseen. Jos tulisi tosipaikka eteen, niin miten minun kävisi? Eli siis jos joku kysyisi minulta asiasta. Voisin ainoastaan sanoa, että niin kai kuuluu ajatella, koska olen uskova.
Näyttäisi siltä, että olisi parempi kehittää oma mielipide.
Olin tuon haasteen edessä tämän leskiteeman puitteissa.
Koin, että olin itselleni velkaa sen suhteen, että tietäisin miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Nimimerkki MARJATTA kommentoi niissä ketjuissa Apostolien kirjan kohtaa missä Jumala sanoi suoraan, että hän on valinnut Paavalin todistajakseen. Ajattelen, että tuossa on Raamatun autenttisuuden ydin.
Koin, että Pyhä Henki antoi minulle tuon. Kiitos Marjatalle, että jakoi Jumalan sanaa.
Tuosta sitten rupesin miettimään eteenpäin. Juttu on niin, että ei olemassa mitään eikä ketään auktoriteettia, joka pystyisi ikään kuin antamaan lisenssin Jumalan sanalle olla Jumalan sana. Ei ole mitään Raamatun ulkopuolella olevaa yläkäsitettä, mikä voisi julistaa Raamatun todeksi (empiria)
Eikä ihminen voi itsestään puristaa totuutta (rationalismi)Raamatun suhteen kuin ei minkään muun suhteen. Erilaiset valaistuskokemusyritykset pyrkinevät tähän. Ihminen odottaa sisältään tulevan totuuden. Ei ihme, että totuuksia on niin useita maailmassa.
Eli siis Raamattussa itsessään pitäisi olla todistusvoima Raamatusta.
Marjatan jakama jae oli yksi esimerkki siitä, että näin on.
Tästä avautuu huikeita näkymiä siihen, että Jumala opettaa ihmiselle Jumalan valtakunnasta Raamatun kautta.
Tuli mieleen Paavalin maininta jossain kirjeessä, vai olikohan sen Heprealaiskirjeessä, että koska Jumala ei voinut vannoa minkään suuremman kautta, hän vannoi itsensä kautta. Tuossa tavallaan on juuri se ajattelun mihin päädyin.
Näyttää olevan Heprealaiskirjeessä 6:3
Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
Ei haittaa jos tässä ei muiden mielestä oo mitään järkeä.