Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: tikli - 06.05.14 - klo:12:54
-
Mitäs, jos välillä jakaisimme toinen toisellemme rohkaisuksi ja
kannustukseksi kaikkea sitä hyvää, mitä meille on koitunut
Jeesuksen seuraamisen myötä?
Mitä hyvää ja positiivista olemme saaneet kokea ja nähdä
omassa tai läheistemme / ystäviemme elämässä tai
seurakuntamme keskellä.
Tässä joitain ajatuksia ja kysymyksiä pohjustukseksi:
Uskotko Jumalan kaikkivaltiuteen ja siihen,
että Hänelle kaikki on mahdollista?
Onko Jumala tehnyt Sinun tai läheisesi / tuttavasi elämässäsi
jotain sellaista, minkä tiedät olleen Jumalan tekoa ja vain
Hänelle mahdollista?
Onko Jumala yllättänyt Sinut voimallaan ja ihmeillään ja miten?
Tai oletko kokenut elämässäsi joskus sellaista Jumalan
johdatusta joissain asioissa, missä tiedät, että se on
ihmiselle mahdotonta, mutta ei Jumalalle?
Uskotko niihin lupauksiin ja mahdollisuuksiin, mitä Hän
Sanassaan lupaa tai mitä lupaamaansa hyvää Jumala
on antanut Sinun elämääsi?
Haluasin siis keskustella siitä, mitä hyvää Jumala
on meille armossaan tehnyt ja antanut ja että
voisimme myöskin yhdessä iloita ja tuoda kiitoksen
Hänelle kaikesta.
-
Omassa elämässäni olen nähnyt valtavan paljon aivan selvää
ja selkeää Jumalan johdatusta ja huolenpitoa.
Jopa jo sieltä ihan lapsuuden ja nuoruuden vaiheista alkaen.
Ja vaikka uskoni oli jossain vaiheissa nuoruudessanikin vain
eräänlaista mukana "roikkumista", kuitenkin niidenkin vaiheiden
kohdalla näen Jumalan selvän johdatuksen ja kiinni pitämisen.
Olen kasvanut perheessä, missä on kaikessa luotettu ja antauduttu
Jumalan käsiin, jopa ajallisten asioiden kohdalla.
Jo lapsuudessani näin toisenkin kerran, miten vanhempieni rukouksen
kautta saimme ruuan ja vaatteet, sekä kaiken muunkin tarpeellisen,
eli uskon täysin siihen, että kun annamme elämämme ja itsemme
Hänelle, Hän lupaa pitää meistä huolen ja sen olen omassa elämässäni
nähnyt ihan konkreettisesti toteutuvan.
Muistan vieläkin eräät punaiset pakkaskengät, joissa varren suussa oli
peräti karvareunus, jotka sain vastauksena rukouksiini noin 6v. ja
henkilönkin jolta ne sain. ;D
Kallionpään Martin edesmennyt anoppi oli kuullut Jumalan puhetta ja
Jumala oli kuullut pienen tytön rukouksen. :)
Tämä on niitä ensimmäisiä rukousvastauksiani, joita muistan.
-
Tässä ihanaa sanomaa Jumalan mahdollisuuksista:
http://saarna2.1g.fi/Savonlinnan_helluntaiseurakunta/PM110207.mp3
Usein Jumalan mahdollisuudet pääsevät toimimaan vasta sitten,
kun ihmisen omat mahdollisuudet ovat täysin loppuun kulutetut
ja ihminen luovuttaa asiansa Jumalalle.
ps. Tuo laittamani linkki tuli näköjään suoraan puheeseen,
joten mainitsen vielä, että kyseinen puhe on
Pirkko Muhosen; "Jumalan mahdollisuudet".
http://www.saarna.net/saarna.php?id=796
-
Meillä on ollut kovin vähän intoa positiiviseen ja meitä jokaista rohkaisevaan ja kannustavaan keskusteluun. :)
Kuuntelin uudelleen tuon Pirkko Muhosen puheen ja toivoisin, että jokainen kuuntelisi sen.
Ei ole muuten helluntailainen puhuja, vaan luterilaisen kirkon väkeä. :)
En kykene oikein nostamaan mitään kohtaa puheestaan esille, sillä puheessaan on monia hyviä kohtia ja aiheita.
Nostan ainoastaan tämän Raam.kohdan sieltä esille, joka puhuu Kristuksen nöyryydestä ja Hänen mielenlaadustaan:
Kirje filippiläisille 2
1. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa,
jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin
Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä
ja laupeutta,
2. niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten,
että olette samaa mieltä, että teillä on sama
rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3. ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan
kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä
pidätte toista parempana kuin itseänne
4. ja että katsotte kukin, ette vain omaanne,
vaan toistenkin parasta.
5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella
Jeesuksella oli,
6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto,
katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon,
tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin
olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen
kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
-
Tai oletko kokenut elämässäsi joskus sellaista Jumalan
johdatusta joissain asioissa, missä tiedät, että se on
ihmiselle mahdotonta, mutta ei Jumalalle?
Täytyy sanoa, että olen kokenut Jumalan johdatusta aivan lapsesta saakka. Lisäksi eräs 40 vuoden takainen profetia on osittain toteutunut kohdallani melko tarkasti. Olen saanut näistä paljon rohkaisua elämääni. Jos alkaisin kertoa elämäni vaiheita yksityiskohtaisemmin, niin moni (uskova) pitäisi joitakin merkittävimpiä kokemuksiani yksinomaan negatiivisina. Mutta se on ollut Jumalan armosta minun tieni, joka ei sellaisenaan sovi kenellekään toiselle. Mutta se, mikä ihmisestä näyttää negatiiviselta voi Jumalan silmissä olla positiivista.
-
Suurimmat uskon vahvistukset ovat syntyneet minulla sitä kautta, että lankeiltuani suuriin (ja hyvin suuriin) synteihin,
olen saanut kokea Jeesuksen ristin juurelle polvistuessani (käytännössä lattialle) Jumalan suunnattoman armon.
Asiat asettuvat silloin oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Jumala on Luoja, Kaikkivaltias, joka tietää jokaisen luomansa yksilön omat heikkoudet ja osallisuuden langenneeseen ihmiskuntaan.
Minultakaan Herra ei odota korkeatasoista suoriutumista, pyhää ja vanhurskasta elämää,
eikä missään tapauksessa synnittömyyttä.
Hän haluaa vain kunnian antamista itselleen, nöyrää ja kiitollista mieltä- ja rehellisyyttä myöntää oma saastaisuuteni armoa anoessani.
Koska en ole kokenut oikeastaan koskaan, että kukaan ihminen (ei ainakaan isä) olisi minua erityisemmin rakastanut, ainakaan pyyteettömästi, minun on myös vaikea sanoa rakastavani Jumalaa.
Minulle on täyttä hepreaa ja suahilia sellaiset sanonnat, että meidän tulee rakastua Jeesukseen yhä enemmän ja enemmän yms.
Sellaisesta tulee aina mieleeni pehmolelut.
Minulle rakkaus tarkoittaa sitä, että Jumala on uhrannut Poikansa minunkin, likaisen ja rämpivän, mustan lampaan pelastamiseksi.
Minun osuuteni on kiittää ja kunnioittaa siksi Jumalaa, vaikkakaan minulla ei ole kykyä kokea tunteenomaista, läheistä ja hellää suhdetta Jeesukseen.
Jumala on minulle Iankaikkinen ja Pyhä, ankara tuomari,
mutta samalla oikeudenmukainen Herra, jonka Pojassaan lahjoittama pelastava armo koskee aivan oikeasti minuakin, ilman ehtoja.
-
Jumalan siunaus tulee joskus oudossa puvussa, jonka kaikkein viimeisimmäksi luulisi koituvan siunaukseksi. Eräässä keskusteluryhmässä puhuttiin siitä, että me kaikki olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa. Eräs veli ryhtyi ehdottelemaan osanottajille ruumiissa olevia elimiä. Voitteko arvata, minkä elimen hän minulle valitsi? Hän oli sitä mieltä, että se olisi peräsuoli.
Tuntuihan se alussa aikamoiselta loukkaukselta, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani, totesin sen olevan elin, jonka toiminnasta kaikki riippuu. Jos se ei toimi, ei toimi mikään muukaan ja seurauksena on kuolema. Niinpä koin loukkaukseksi tarkoitetun suurena siunauksena.
Opetus tässä tapauksessa oli se, ettei kannata loukkaantua niistäkään asioista, jotka on tarkoitettu loukkaukseksi. Niihin saattaa kätkeytyä arvaamaton siunaus.
-
Suurimmat uskon vahvistukset ovat syntyneet minulla sitä kautta, että lankeiltuani suuriin (ja hyvin suuriin) synteihin,
olen saanut kokea Jeesuksen ristin juurelle polvistuessani (käytännössä lattialle) Jumalan suunnattoman armon.
Asiat asettuvat silloin oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Jumala on Luoja, Kaikkivaltias, joka tietää jokaisen luomansa yksilön omat heikkoudet ja osallisuuden langenneeseen ihmiskuntaan.
Minultakaan Herra ei odota korkeatasoista suoriutumista, pyhää ja vanhurskasta elämää,
eikä missään tapauksessa synnittömyyttä.
Hän haluaa vain kunnian antamista itselleen, nöyrää ja kiitollista mieltä- ja rehellisyyttä myöntää oma saastaisuuteni armoa anoessani.
Koska en ole kokenut oikeastaan koskaan, että kukaan ihminen (ei ainakaan isä) olisi minua erityisemmin rakastanut, ainakaan pyyteettömästi, minun on myös vaikea sanoa rakastavani Jumalaa.
Minulle on täyttä hepreaa ja suahilia sellaiset sanonnat, että meidän tulee rakastua Jeesukseen yhä enemmän ja enemmän yms.
Sellaisesta tulee aina mieleeni pehmolelut.
Minulle rakkaus tarkoittaa sitä, että Jumala on uhrannut Poikansa minunkin, likaisen ja rämpivän, mustan lampaan pelastamiseksi.
Minun osuuteni on kiittää ja kunnioittaa siksi Jumalaa, vaikkakaan minulla ei ole kykyä kokea tunteenomaista, läheistä ja hellää suhdetta Jeesukseen.
Jumala on minulle Iankaikkinen ja Pyhä, ankara tuomari,
mutta samalla oikeudenmukainen Herra, jonka Pojassaan lahjoittama pelastava armo koskee aivan oikeasti minuakin, ilman ehtoja.
Valtava kiitosmieli Jumalaa kohtaan nousi sisimmässäni, lukiessani viestiäsi.
Hän ei tosiaankaan vaadi meiltä mitään sellaista, mitä meillä ei ole,
vaan Hän rakastaa jokaista just sellaisenaan, mitä me olemme ja
jos näkee meissä muutoksen tarvetta, kuten varmasti kaikella
todennäköisyydellä näkee ainakin minussa, Hän tekee ja aikaansaa
kaiken tarpeellisen meissä, kuljettaen meitä sellaisia polkuja, joissa
tuota muutosta ja taipumista elämässämme pääsee tapahtumaan.
-
Jumalan siunaus tulee joskus oudossa puvussa, jonka kaikkein viimeisimmäksi luulisi koituvan siunaukseksi. Eräässä keskusteluryhmässä puhuttiin siitä, että me kaikki olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa. Eräs veli ryhtyi ehdottelemaan osanottajille ruumiissa olevia elimiä. Voitteko arvata, minkä elimen hän minulle valitsi? Hän oli sitä mieltä, että se olisi peräsuoli.
Tuntuihan se alussa aikamoiselta loukkaukselta, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani, totesin sen olevan elin, jonka toiminnasta kaikki riippuu. Jos se ei toimi, ei toimi mikään muukaan ja seurauksena on kuolema. Niinpä koin loukkaukseksi tarkoitetun suurena siunauksena.
Opetus tässä tapauksessa oli se, ettei kannata loukkaantua niistäkään asioista, jotka on tarkoitettu loukkaukseksi. Niihin saattaa kätkeytyä arvaamaton siunaus.
Siinähän se meidän Jumalan valtasuuruus onkin, että Hän saa
kaiken palvelemaan Hänen hyviä tarkoituksiaan, omiensa kohdalla.
Sehän se juuri tuokin sitä turvallisuutta meidän elämäämme, kun
me voimme luottaa siihen, että Hän ei salli meidän elämäämme
mitään sellaista, joka ei olisi meidän parhaakseemme.
ps. Jäin vielä miettimään tuota veljen ehdotusta, että oliko hän ihan
vakavissaan, esittäessään tuollaista??
-
Tämä on minulle hyvin tärkeä lause:
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni."
(Ps. 91: 14)
-
Minunkin lempilukujani Raamatusta on tämä
Psalmi 91...... kuuntelen lähes joka ilta tämän
laulun ja joka kerta kiitän Taivaallista Isää siitä
kaikesta, mitä Hän on elämässäni ollut. :'( :'(
https://www.youtube.com/watch?v=2P6y4LH7uXk
Ps. 91 Joka korkeimman suojassa istuu....
Pekka Salminen
-
Laitanpa vielä toisenkin laulun tähän, jonka
koen läheisesti liittyvän tuohon Psalmi 91:een.
https://www.youtube.com/watch?v=Mu0j3kx2Q5k
-
ps. Jäin vielä miettimään tuota veljen ehdotusta, että oliko hän ihan
vakavissaan, esittäessään tuollaista??
Asiaan liittyi monenlaista, jota en käy tarkemmin selittelemään. Ja siitä "monenlaisesta" voin hyvin päätellä, mitä hän tarkoitti. Meni kyllä sanattomaksi, kun puhuin "elimen" välttämättömyydestä ja jopa korvaamattomuudesta. Mutta arvostuksessa tai sen puutteessa ei aina ole asiantuntevuutta mukana.
-
Ok, nämä on niitä tilanteita, joita aina silloin tällöin tulee eteen,
kun raadollisina ihmisinä tätä matkaa teemme.
Muistan omalta kohdaltani sellaisen tilanteen, jossa sanoin
jotain eräälle henkilölle rohkaistakseni häntä, mutta kuinka
ollakaan, tuo ihminen soitti minulle seuraavana aamuna hyvin
tuohtuneen ja antoi tulla todella täyslaidalta ja kertoi valvoneensa
koko yön ja pohtineensa, miksi halusin häntä sillä tavoin loukata.
Ja tänäkään päivänä en ymmärrä, miten hän kykeni näkemään
sanomani asian loukkaavana ja sen, minkä olin tarkoittanut
hänelle rohkaisuksi, hän jollain oudolla tavoin käänsi loukkaukseksi.
Mutta tuo tilanne koitui itselleni kuitenkin siunaukseksi, sillä olin tuota
henkilöä jo pitkään tukenut ja auttanut kaikin mahdollisin konstein ja kun
hän sitten tuon tapauksen myötä katkaisi välinsä minuun, silloin vasta
tajusin, että olin antanut aikaa ja voimavarojani hänen eteensä jo enempi,
kuin ehkä oli tarpeenkaan ja näin Jumala päästi minut irti tuosta tilanteesta.
Eli näinkin Jumala voi toimia kohdallamme silloin, kun Hän näkee, että nyt riittää.
-
Jumalan siunaus tulee joskus oudossa puvussa, jonka kaikkein viimeisimmäksi luulisi koituvan siunaukseksi. Eräässä keskusteluryhmässä puhuttiin siitä, että me kaikki olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa. Eräs veli ryhtyi ehdottelemaan osanottajille ruumiissa olevia elimiä. Voitteko arvata, minkä elimen hän minulle valitsi? Hän oli sitä mieltä, että se olisi peräsuoli.
Minä olen varmaan monen mielestä se liikavarvas, joka aina vaivaa.
-
Jumalan siunaus tulee joskus oudossa puvussa, jonka kaikkein viimeisimmäksi luulisi koituvan siunaukseksi. Eräässä keskusteluryhmässä puhuttiin siitä, että me kaikki olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa. Eräs veli ryhtyi ehdottelemaan osanottajille ruumiissa olevia elimiä. Voitteko arvata, minkä elimen hän minulle valitsi? Hän oli sitä mieltä, että se olisi peräsuoli.
Minä olen varmaan monen mielestä se liikavarvas, joka aina vaivaa.
Sinä olet siis tarpeeton. Toisin kuin Minä.
"Liikavarpaat ovat jalkateriin muodostuvia kovettumia, jotka saattavat olla erittäin kivuliaita. Liikavarpaita voidaan hoitaa leikkaus- tai lääkehoidolla. Känsä on samankaltainen ilmiö muualla elimistössä. Nimestään huolimatta liikavarpailla ei ole mitään tekemistä ylimääräisten varpaiden eli polydaktylian kanssa." Wikipedia
-
Jumalan siunaus tulee joskus oudossa puvussa, jonka kaikkein viimeisimmäksi luulisi koituvan siunaukseksi. Eräässä keskusteluryhmässä puhuttiin siitä, että me kaikki olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa. Eräs veli ryhtyi ehdottelemaan osanottajille ruumiissa olevia elimiä. Voitteko arvata, minkä elimen hän minulle valitsi? Hän oli sitä mieltä, että se olisi peräsuoli.
Minä olen varmaan monen mielestä se liikavarvas, joka aina vaivaa.
Sinä olet siis tarpeeton. Toisin kuin Minä.
"Liikavarpaat ovat jalkateriin muodostuvia kovettumia, jotka saattavat olla erittäin kivuliaita. Liikavarpaita voidaan hoitaa leikkaus- tai lääkehoidolla. Känsä on samankaltainen ilmiö muualla elimistössä. Nimestään huolimatta liikavarpailla ei ole mitään tekemistä ylimääräisten varpaiden eli polydaktylian kanssa." Wikipedia
Ne kuitenkin kuuluvat ruumiiseen ja ovat varoittamassa vääränlaisista elintavoista.
-
Ne kuitenkin kuuluvat ruumiiseen ja ovat varoittamassa vääränlaisista elintavoista.
Jos seurakunnassa on tällaisia "liikavarvasuskovia", niin helpoin tapa päästä niistä eroon, on leikata ne irti. Ja homma on helppo naamioida näyttämään raamatulliselta.
Positiivista ja kannustavaa tässä on se, että mätänevästä ruumiista irtautuminen mahdollistaa "suolenpätkän" elämän jossain muualla.
-
Jumalan siunaus tulee joskus oudossa puvussa, jonka kaikkein viimeisimmäksi luulisi koituvan siunaukseksi. Eräässä keskusteluryhmässä puhuttiin siitä, että me kaikki olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa. Eräs veli ryhtyi ehdottelemaan osanottajille ruumiissa olevia elimiä. Voitteko arvata, minkä elimen hän minulle valitsi? Hän oli sitä mieltä, että se olisi peräsuoli.
Minä olen varmaan monen mielestä se liikavarvas, joka aina vaivaa.
Et sinä liikavarvas ole, vaan läpivalaisija. Kumpikin kyllä saattaa tuntua yhtä epämukavalta.
Arvostan sitä, että läpivalaiset toisten mielipiteitä. Se ottaa kipeää vain silloin kun
on jotakin mitä ei ole vielä tarpeeksi läpivalaistu - mutta sehän on vain hyvää tekevää kipua!
-
Vaikeiden kysymysten esittäjille annetaan usein jokin mitättömän leima, mutta kysymyksiin ei vastata.
Samaa strategiaa käyttää mm. Dawkins, kun sanoo, että tehokkain keino uskovia vastaan on heidän pilkkaaminen ja nolaaminen.
Eli kysymys unohtuu sen pilkkaamisen alle.
-
Näin suuri ja ihmeellinen Jumala meillä on:
2 Piet. 1
2. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja
meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
3. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut
meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät
kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
4. joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä
suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte
jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä
turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella
osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne
hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä
rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne
eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Hän on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan!!
Otetaan siis uskossa vastaan Hänen lahjansa ja kiitetään meidän Taivaallista Isäämme Hänen hyvyydestään.
Siirretään katseemme pois ihmisten raadollisuudesta Kristuksen täydellisyyteen ja
muistetaan, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä ihmiset meistä sanovat tai ajattelevat, vain sillä on iakaikkisuuden kannalta merkitystä, mitä Jumala meistä ajattelee ja minkä lausunnon Hän meistä antaa, kun olemme kerran Hänen tuomioistuimensa edessä.
Saammeko kuulla nämä ihanat sanat;
"Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Matt. 25
-
Kuulkaapa veljet ja siskot eikö olekin elämä ihanaa ja onnellista kun tietää olevansa matkalla kohti taivasta. Ei paina matka jalkaa eikä ole koskaan suru puserossa. On niin surullista etteivät ihmiset maailmassa tajua sitä miten koko arkielämäkin voi muuttua kertaheitolla kun tekee selvän ja kertakaikkisen ratkaisun ja totisen parannuksen elämässä. Kun jättää kerralla taakseen entisen syntielämän voi laulaa täysin palkein "vapaana synnistä ja maasta, joukko tää mi taivaltaa" tai "olen onnellinen ylionnellinen, kun Jeesuksen oma mä oon.."Se on niin kummallista että jotkut tahtovat hakea synnistä lyhytaikaista nautintoa eivät tajua kulkevansa kohti helvettiä. Kyllä meidänkin täällä uskovina pitäisi enemmän tuoda esille kiitosmieltä vaikka joskus nurku olisikin puserossa koska kiittäähän pitäisi joka tilassa. Miten ne muuten maailman ihmiset käsittäisivät ja ymmärtäisivät miten uskovan elämä voi olla valtavaa ja siunauksissa ja voitelussa kulkemista kun meitä voittosaatossa kuljetetaan kohti sitä mitä on luvattu.
-
Kuulkaapa veljet ja siskot eikö olekin elämä ihanaa ja onnellista kun tietää olevansa matkalla kohti taivasta. Ei paina matka jalkaa eikä ole koskaan suru puserossa. On niin surullista etteivät ihmiset maailmassa tajua sitä miten koko arkielämäkin voi muuttua kertaheitolla kun tekee selvän ja kertakaikkisen ratkaisun ja totisen parannuksen elämässä. Kun jättää kerralla taakseen entisen syntielämän voi laulaa täysin palkein "vapaana synnistä ja maasta, joukko tää mi taivaltaa" tai "olen onnellinen ylionnellinen, kun Jeesuksen oma mä oon.."Se on niin kummallista että jotkut tahtovat hakea synnistä lyhytaikaista nautintoa eivät tajua kulkevansa kohti helvettiä. Kyllä meidänkin täällä uskovina pitäisi enemmän tuoda esille kiitosmieltä vaikka joskus nurku olisikin puserossa koska kiittäähän pitäisi joka tilassa. Miten ne muuten maailman ihmiset käsittäisivät ja ymmärtäisivät miten uskovan elämä voi olla valtavaa ja siunauksissa ja voitelussa kulkemista kun meitä voittosaatossa kuljetetaan kohti sitä mitä on luvattu.
Mutta näkeväthän se sentään, kuinka uskovat rakastavat toisiaan!
-
Siirretään katseemme pois ihmisten raadollisuudesta Kristuksen täydellisyyteen ja
muistetaan, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä ihmiset meistä sanovat tai ajattelevat, vain sillä on iakaikkisuuden kannalta merkitystä, mitä Jumala meistä ajattelee ja minkä lausunnon Hän meistä antaa, kun olemme kerran Hänen tuomioistuimensa edessä.
Jos ei piittaa siitä, mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat, vaan tuo esille juuri sen, minkä ymmärtää oikeaksi (niinkuin pitäisi aina tehdä), niin onhan siitä seurauksia. Ainakin ajallisesti.
-
Näinhän se on.
Mutta kun kuljemme Jumalan kanssa, hän on luvannut
pitää meistä huolen jopa ajallisissakin asioissa, eli
niissäkin saamme luottaa ja turvautua Hänen huolenpitoonsa.
Kuten laulu sanoo:
"Luottamuksen Jeesukseen voi asettaa,
koko elämänsä Hälle luovuttaa....."
Parhainkin ystävä voi olle petollinen ihminen,
mutta Jumallan ystävyys on todellista armoa
ja rakkautta, mikä ei koskaan, eikä missään
kohdin petä, eikä jätä.
-
Mutta kun kuljemme Jumalan kanssa, hän on luvannut
pitää meistä huolen jopa ajallisissakin asioissa, eli
niissäkin saamme luottaa ja turvautua Hänen huolenpitoonsa.
Kuten laulu sanoo:
"Luottamuksen Jeesukseen voi asettaa,
koko elämänsä Hälle luovuttaa....."
Parhainkin ystävä voi olle petollinen ihminen,
mutta Jumallan ystävyys on todellista armoa
ja rakkautta, mikä ei koskaan, eikä missään
kohdin petä, eikä jätä.
Joskus meitä ehkä täällä koetellaan meidän parhaaksemme, mutta kyllä sen kestää ja voi olla riemumielellä, kun kiiruhdamme kohti voittopalkintoa. Aivan hetkisen kestävän ahdistuksen jälkeen saamme heilutella palmunoksilla siellä lasisella merellä ja käyskennellä kultakaupungin kaduilla.
-
"Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan.
Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat."
(Matt. 7: 28-29)
Tämä kohtaa todistaa siitä, miten paljon tärkeämpää on lukea ja kuunnella Jeesuksen opetusta ruokouksessa ja Raamatusta, eikä yrittää omaksua Hänestä kirjoja kirjoittaneiden oppineiden selityksiä.
Uusia näkökulmia ja ajatuksia voi saada kirjanoppineiden opetuksista, mutta niillä ei ole mitään todellista merkitystä Jeesuksen opetuksen rinnalla,
koska Hänelle on annettu kaikki valta Taivaassa ja Maan päällä.
-
Tässä ajassa totisia kirjanoppineita ovat ne, jotka kertovat silmät loistaen lukevansa vain mitä on kirjoitettu ja tietysti ilman tulkintaa. Sellainen ihminen on kirjan äärellä erehtymätön, eli varmasti kirjanoppinut.
-
Minusta täällä on monta hyvää keskustelua käynnissä. Siitä positiiviset pisteet jokaiselle foorumille kirjoittavalle.
-
Tässä ajassa totisia kirjanoppineita ovat ne, jotka kertovat silmät loistaen lukevansa vain mitä on kirjoitettu ja tietysti ilman tulkintaa. Sellainen ihminen on kirjan äärellä erehtymätön, eli varmasti kirjanoppinut.
Semmoinen heppu olisi kultaakin arvokkaampi jossakin Raamatun käännöskomiteassa. Ei tarvitsisi turhaan pähkäillä alkukielen merkitysten kanssa.
-
"Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan.
Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat."
(Matt. 7: 28-29)
Tämä kohtaa todistaa siitä, miten paljon tärkeämpää on lukea ja kuunnella Jeesuksen opetusta ruokouksessa ja Raamatusta, eikä yrittää omaksua Hänestä kirjoja kirjoittaneiden oppineiden selityksiä.
Uusia näkökulmia ja ajatuksia voi saada kirjanoppineiden opetuksista, mutta niillä ei ole mitään todellista merkitystä Jeesuksen opetuksen rinnalla,
koska Hänelle on annettu kaikki valta Taivaassa ja Maan päällä.
Ei näitä voi asettaa vastakkaisiksi ja toisensa poissulkeviksi. Jeesus opetti monessa kohden pelkästään lakia. Miksiköhän? Eiköhän siksi, että ihminen näkisi todellisen tilansa ja täydellisen kelvottomuutensa ja siksi, että armo jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi.
Muutamat ovat historian saatossa saaneet siinä määrin ymmärrystä, että voivat jakaa opetusta myös eteenpäin kirjoitustensa välityksellä satoja - jopa tuhansia vuosia. Tietenkin harhaopit leviävät samoin, mutta on mahdollista harjaantua erottamaan hyvä pahasta (Hepr. 5:14). Jo sen tiedostaminen, että juuri minä voin eksyä, on hyvä pohja harjaantua oikean ja väärän erottamisessa.