Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Paulus - 01.12.16 - klo:10:31
-
Kamala otsikko. Yleensä puhutaan taivakelpoisuudesta, mutta harvemmin kadotuskelpoisuudesta. Aihetta on kyllä sivuttu monessakin yhteydessä, mutta asiasta voisi käydä ihan oman keskustelun. On sanottu, että pelastus (=taivaspaikka) tulee armosta, mutta kadotus ansaitaan. Mitä ajatuksia tästä nousee?
-
Ei taida kukaan rohjeta mukaan tähän keskusteluun. Siksi provosoin hieman kysymyksellä: Milloin ihminen saavuttaa kadotuskelpoisuuden, vai onko hänellä se jo syntymästään lähtien?
-
Ilm. 7:9. "Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin…"
Olen pohtinut tätä kohtaa. Miten on mahdollista, että niistäkin kansoista, jotka eivät ole koskaan kuulleet Evankeliumia on aivan ilmeisesti osanottajia tuossa joukossa, josta sanotaan "kaikista kansanheimoista"? Selittyisikö se sillä, että kaikki eivät ole kadotuskelpoisia?
-
Kaikki ovat kadotuskelpoisia, mutta Jumala on kykenevä synnyttämään pelastavan uskon ja armahtamaan kenet armahtaa.
Tuleehan ihmisiä uskoon niinkin, että Herra ilmestyy heille ilman että ovat kuulleet evankeliumista.
Se mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
-
Synnin tekeminen tuottaa "ansion" eli seuraamuksen. Jokainen ihminen tuomitaan Jumalan edessä tekojensa mukaan.
Ilm. 16:5-6 "Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: "Vanhurskas ole sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut. Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet."
Itse sanoisin: "Ihminen on kadotustuomion alainen, synnin tekojensa tähden - ja koska ihminen on syntinen". Jumalan vanhurskas tuomio ei koskaan ohita syntiä ohi sormien - mutta Kristuksessa synti tuomittiin, että Hänessä Jumala voisi antaa syntimme anteeksi.
Room. 8:3-4 "Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, Room. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."
Toisekseen, ihmisen tulee "olla-Kristuksessa", ollakseen Hänessä pelastettu. Eli hänen tulee täysin olla Kristuksen vanhurskauden varassa - uudestisyntyneenä Jumalan lapsena, ja näin pysyä yksin uskon kautta Hänessä.
lainaus "Kallis hunajan pisara" (korostus minun tekemä):
Jos jotain muuta kuin Kristus asettuu rinnallesi lähestyessäsi Jumalaa armon kerjäläisenä, kutsu sitä antikristukseksi ja käske sen poistua; salli vain Kristuksen vanhurskauden sinusta riemuita. Kaikki muu on Baabelia, jonka on kukistuttava, jotta Kristus jäisi, ja sinä olet riemuitseva sen kukistumisen päivänä, Jes. 1: 10, 11, 12. Kristus polki yksinään viinikuurnan, eikä kukaan ollut hänen kanssaan, Jes. 63: 3. Jos asetat jotakin Kristuksen rinnalle, on Kristus polkeva sen maahan vihassaan ja kiivaudessaan ja on tahraava vaatteensa sen verellä. Luulet, että on helppo uskoa. Onko uskoasi milloinkaan koeteltu kiusauksen hetkellä ja ratkaisevassa taistelussa syntiä vastaan. Onko sen koskaan täytynyt taistella saatanaa vastaan Jumalan vihan raskauttaessa omaatuntoa? Kun sinä olit helvetin ja kuoleman kidassa, osoittiko Jumala sinulle silloin Kristusta lunastushintana, vanhurskautena jne.? Saatoitko silloin sanoa: "Oi, minä näen Kristuksessa armoa yltäkyllin"? Jos niin on, silloin voit sanoa nuo sanat, jotka ovat korkeinta maailmassa: Minä uskon. Koettelematon usko on epävarma usko.
lähde: http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html
-
Synnin tekeminen tuottaa "ansion" eli seuraamuksen. Jokainen ihminen tuomitaan Jumalan edessä tekojensa mukaan.
Noin se menee. Synti itsessään maksaa palkan ja sen palkka on kuolema. Tätä totuutta ei ole vaikeaa löytää Raamatusta ja ihmiskunnan historia Raamatun rinnalla todistaa siitä yhtäpitävästi. "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen on kuoltava" (Hesekiel). "Jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden" (Jeremia). Vanhemmat eivät siis kanna lastensa syntien seurauksia eikä lapset vanhempiensa syntien seurauksia vaan jokainen kantaa itse oman syntivelkansa seuraukset.
Toisekseen, ihmisen tulee "olla-Kristuksessa", ollakseen Hänessä pelastettu. Eli hänen tulee täysin olla Kristuksen vanhurskauden varassa - uudestisyntyneenä Jumalan lapsena, ja näin pysyä yksin uskon kautta Hänessä.
Varmasti kirjoitat tuossa oikein. Tässä saattaa kuitenkin käydä niin hassusti, (kun korostetaan pysymistä täysin ja yksinomaa uskon kautta Kristuksen vanhurskauden varassa), että alamme tarkastella ja tutkia itseämme ja "pian kaikin voimin yritämme päästä ja pysyä Kristuksessa". Mutta mehän olemme Kristuksessa. Jumala on lunastuksessa jo asettanut meidät Kristukseen. Se oli Hänen valtava ihme- ja lunastustekonsa. Jeesus ei kehotta meitä pyrkimään Häneen vaan sanoo: "Pysykää minussa!" Ristillä nimittäin tapahtui se, mistä Jeesus puhui kansalle: "Kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
[Korjasin hiukan kielioppivirheitä 23:36 / Oloneuvos]
-
Eihän synti ihmiseen tekemisten kautta tule, vaan synnin teot tulevat geneettisessä perimässämme OLEVAN synnin kautta.
-
Eihän synti ihmiseen tekemisten kautta tule, vaan synnin teot tulevat geneettisessä perimässämme OLEVAN synnin kautta.
Oletko todella sitä mieltä, että geeneissä, siis deoksiribonukleiinihapossa, siirtyy meihin synti vanhemmistamme? Eikö olekaan kyse hengellisestä ulottuvuudesta, siis siitä että ihmiskuntaa on kohdannut hengellinen kuolema?
-
Minä sinun hapoistasi tiedä, geneettinen syntiturmelus periytyy jokaiseen ihmiseen Aadamista ja Eevasta.
Kuinka joku voi edes kuvitella kahdesta 100% syuntisestä ihmisestä syntyvän mitään muuta, kuin 100% syntisiä jälkeläisiä. - Kaikkia se leipä elättää!
Koska synti asuu ihmisessä jo hedelmöittymishetkellä, niin synninTEKOJEN tekeminen alkaa heti, kun kyky tehdä yleensäkin jotakin, alkaa kehittymään.
Omavanhurskaus paholainen, (siis saatana ehkelin haamussa), on syöttänyt ihmisille valheen jonka nimi on pinnallinen syntikäsitys.
Tämän valheen nojalla on helppo jatkossa harjoittaa oman vanhurskauden rakentamista. = "Kun en tee sitä ja vältän tätä ja tuota teen, niin minä pysyn oikealla tiellä." Ei se mene näin, ihmisellä ei ole mitään antaa pelastuksensa lunnaiksi. Ellei Jumalan armo joka meille Kristuksen uhrin tähden lahjaksi tarjotaan, kelpaa syntiselle, niin ilman jää.
-
Minä sinun hapoistasi tiedä, geneettinen syntiturmelus periytyy jokaiseen ihmiseen Aadamista ja Eevasta.
Kuinka joku voi edes kuvitella kahdesta 100% syuntisestä ihmisestä syntyvän mitään muuta, kuin 100% syntisiä jälkeläisiä. - Kaikkia se leipä elättää!
Koska synti asuu ihmisessä jo hedelmöittymishetkellä, niin synninTEKOJEN tekeminen alkaa heti, kun kyky tehdä yleensäkin jotakin, alkaa kehittymään.
Omavanhurskaus paholainen, (siis saatana ehkelin haamussa), on syöttänyt ihmisille valheen jonka nimi on pinnallinen syntikäsitys.
Tämän valheen nojalla on helppo jatkossa harjoittaa oman vanhurskauden rakentamista. = "Kun en tee sitä ja vältän tätä ja tuota teen, niin minä pysyn oikealla tiellä." Ei se mene näin, ihmisellä ei ole mitään antaa pelastuksensa lunnaiksi. Ellei Jumalan armo joka meille Kristuksen uhrin tähden lahjaksi tarjotaan, kelpaa syntiselle, niin ilman jää.
Aika pitkälle meneviä päätelmiä teet, vaikket tunne minua.
Mutta onneksi sinulla on noin vankka tietämys genetiikasta :)
-
Juuri kerroin, etten tiedä genetiikastasi mitään, sen kuitenkin tiedän että 100%:sesti olet syntinen, kuten me muutkin Aadamin ja Eevan jälkeläiset.
Oudolta kuulostaa, ellei tuo vielä ole kirkastunut sinulle? Omavanhurskaus kantaa vielä vahvasti jos tämä, että rikot lain 1000 kertaa päivässä, on sinulle outo asia.
-
Juuri kerroin, etten tiedä genetiikastasi mitään, sen kuitenkin tiedän että 100%:sesti olet syntinen, kuten me muutkin Aadamin ja Eevan jälkeläiset.
Kiitos.
(muokattu)
-
Älä kirjoittele ja lainaile pitkiä juttuja Taisto. En ole johdateltavissa. Äläkä tulkitse, vaan kuuntele.
Tämä asia ei muutu. Joko sinä suostut syntisenä (alistut Jumalan armon alle) armosta palasteuksi, - tai sitten et.
Välimuotoja ei kristinuskossa ole. Sankareita olis joka lähtöön jos sellainen olisi ihmiselle mahdollista. ;)
On vain yksi Mestari Jeesus.
On vain yksi tie Jeesus.
On vain yksi sovitus. Jeesuksen Kristuksen uhri.
Ei ole sankareita. On vain syntisiä ihmisiä.
Toiset armahdettuja syntisiä ja toiset sellaisia joille Jumalan armo ei kelpaa, syystä taikka toisesta. Monilla on syynä se että heistä on tullut omasta mielestään hyviä ihmisiä.
Jumala suokoon että meistä tulisi syntisiä, Jumalan armon ja rakkauden varassa eläviä. Armahdettuja syntisiä.
-
On väärin sanoa opin epäloogisuuksia uskoksi.
Ne isojen kirkkojen opinmuotoilijat ovat olleet ihan tavallisia ihmisiä. Sellaisia, joiden ymmärrys on ollut vajavaista. He ovat tehneet tulkintojaan Raamatusta ja johtaneet niillä miljoonat ihmiset ajattelussa väärille poluille.
Useimmat ihmiset eivät taida oikeasti edes ajatella - ottavat vain annettuina muka-totuudet vastaan.
Hmm...
Puu kaatuu, jos siitä otetaan (moottorisahalla) sitä pystyssä pitävä puru pois.
Raaka peruna muuttuu paremmin syötäväksi, jos siitä saadaan tavalla tai toisella kylmä pois.
Jos halkoihin laitetaan tulta, niistä saadaan savu pois. Kun savu menee pois, se vie mennessään kylmän esimerkiksi kiukaasta.
Kun kiukaasta ja kiuaskivistä saadaan kylmä pois, ne muttuvat kuumiksi.
Nämä 'perisynti ja kastevedessä saatu pelastus' -keskustelut ovat sellaisia, että niissä on jotain oikeaa tai ainakin joitakin oikeita sanoja, mutta koko ajatusrakennelma on täysin nurinkurinen. Ja se nurinkurisuus pitäisi vain kuitata uskomisella.
-
Missähän kristilisissä yhteisöissä se oma ajattelu on nykyisin eniten työnnetty syrjään?
Missähän kristillisissä yhteisöissä suut yritetään tukkia ja yhden tai muutaman tavallisen ihmisen "näyt" ohjaavat kaikkea toimintaa?
-
Missähän kristilisissä yhteisöissä se oma ajattelu on nykyisin eniten työnnetty syrjään?
Ja missä vähiten?
-
Pitäisköhän tehdä lista näistä "eniten" ja "vähiten" -piireistä?
Luulisin, että useimmilla meistä olisi selvä näkemys, miten piirit pitää luokitella...
... ja saataisiin hyvät uskonsodat aikaan.
Mutta ei tämä sitä tarkoita, ettei luokittelua voisi tehdä myös oikein.
-
Missähän kristilisissä yhteisöissä se oma ajattelu on nykyisin eniten työnnetty syrjään?
Missähän kristillisissä yhteisöissä suut yritetään tukkia ja yhden tai muutaman tavallisen ihmisen "näyt" ohjaavat kaikkea toimintaa?
Taitaa riippua käsiteltävästä asiasta.
Veikkaisin, että eniten ajattelua kahlitaan hyvin pienissä suljetuissa yhteisöissä.
Sellaisia voi olla myös isojen yhteisöjen reunamilla.
Täältä voi jokainen poimia oman ehdokkaansa:
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/
En löytänyt luettelosta paria hyvää ehdokasta. Muutaman perheen muodostamia ne.
En silti usko, että ko. yhteisöt erityisesti tuottaisivat kadotuskelpoisia. Hyvässä tai pahassa mielessä.
-
Eipä niitä tarvitse erikseen tuottaa. Sehän se just on koko kupletin juoni.
-
Olen tykönäni pohtinut lapsen pelastusta. Asiaa on täälläkin käsitelty useammassakin yhteydessä, eikä ehkä ole tarvetta palata niihin. Koska tämä keskustelu osui kohdalle, niin ajattelin ottaa asian uudelleen esille. Joittenkin mielestä pienikin lapsi on kadotuskelpoinen. Mikä sitten tekee ihmisen kadotuskelpoiseksi? Joidenkin mielestä se on perisynti, lääkkeenä tähän on kautta aikojen pidetty kastetta ja jopa hätäkastetta.
En kuitenkaan jaksa millään käsittää, että lapsen iankaikkinen kohtalo olisi sen varassa, mitä lapsen vanhemmat (tai jotkut muut) tekevät hänelle tai jättävät tekemättä. Toisekseen olen sitä mieltä, että ihminen ei voi toisesta ihmisestä tehdä Jumalan lasta missään tilanteessa.
Mielestäni kadotuskelpoisuuden mahdollistaa ainoastaan epäusko. Se puuttuu lapselta johonkin ikään asti.
-
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."
Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."
Jeesus laittaa meidät lujille siinä mikä on luonnollisen ihmisen tila suhteessa taivasten valtakuntaan. Meidän luonnollinen järkemme taistelee vastaan varsinkin ajatellessamme vastasyntynyttä. Omasta syystäkö hän ei taivaskelpoinen olisi? Eikö se olisi epäreilua tuomita 'syytöntä'? Tai vanhemmistako riippuisi hänen kohtalonsa? Eihän lapsi kanna "isien" syntivelkaa sanoo Raamattukin. Jos isä on varastanut ei siitä lasta syytetä. Jos joku syntyy sokeana, ei se ole vanhempien syytä. Ja kukin "tuomitaan tekojensa mukaan" toistuu Raamatussa monesti.
Entä Aadamin lankeemuksen seuraukset? Olemmeko siitä vapaita luonnostamme?
Miksi Jeesus kuitenkin esittää uudestisyntymisen välttämättömänä, että voi päästä näkemään Jumalan valtakuntaa? Olipa käsityksemme vastasyntyneen tilasta ja uudestisyntymisestä yleensäkin mikä tahansa, emme voi sivuuttaa noita Jeesuksen sanoja. Parempi meidän on puhua pienillä kirjaimilla noin suurista asioista.
Me niin helposti alamme järjellä mestaroimaan, lieventelemään, muuksi selitelemään noita Mestarin ehdottomia sanoja. Voimme alkaa tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Suuntaan tai toiseen.
Lienemme pitkälle yhtämieltä siitä, että vain Jumala voi uudestitynnyttää ihmisen. Ja kuka ikinä pelastuukin, millaistenkin vaiheiden kautta, se toteutuu vain Jeesuksen kautta. "Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". Ei nämä asiat ole meidän ihmisten vallassa ja varassa. Vaan Jumalan. Kun muistetaan vielä se, että "Jumalalle on kaikki mahdollista".
-
Tässä keskusteluun liittyvä ohjelma, joka kannattaa katsoa:
http://www.tv7.fi/vod/player/28297/
-
Lienemme pitkälle yhtämieltä siitä, että vain Jumala voi uudestitynnyttää ihmisen. Ja kuka ikinä pelastuukin, millaistenkin vaiheiden kautta, se toteutuu vain Jeesuksen kautta. "Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". Ei nämä asiat ole meidän ihmisten vallassa ja varassa. Vaan Jumalan. Kun muistetaan vielä se, että "Jumalalle on kaikki mahdollista".
Näin olen asian ymmärtänyt.
Ns. luonnostaan/itsestään pelastumista en kykene allekirjoittamaan minkään ikäisen kohdalla. Jos pelastuu, niin Jeesuksen kautta. Ja jätän mieluusti ratkaisut pelastumisesta Jumalan käsiin.
-
Joku on osuvasti sanonut, että pelastus tulee lahjana, mutta kadotus ansaitaan. Vaikka Raamatussa ei sanota noin, niin mielestäni siinä on asian ydin. Lapsi ei pysty ansaitsemaan edes kadotusta. Jeesus puhui "näistä pienistä, jotka uskovat minuun". Mielestäni epäuskon puuttuminen merkitsee iästä riippumatta uskoa.
Silti pieni lapsi on syntinen ja se näkyy tavalla tai toisella jo siinä vaiheessa, kun omaa tahtoa alkaa olla. Mutta niinhän me kaikki muutkin olemme. Taivas- tai kadotuskelpoisuus määrittyy siitä tosiasiasta, luetaanko synti syyksi vai ei. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4. luku), kun tämä uskoo, ts. kun häneltä puuttuu epäusko.
-
Eihän pelastus kastevedessä ole, eikä kukaan kristitty sellaista opeta. Kasteessahan on Isä Poika ja Pyhä Henki läsnä ja pelastus on Kristuksessa joka on asettanut kasteen Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ilman USKOA ei voi pelastua, usko ja kaste kuuluvat kiinteästi yhteen. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Usko ja Kaste on portti uuteen liittoon - Kristuksen yhteyteen ja pelastukseen.
-
Kadotus on jokaisen osa jolla ei ole uskoa Kristukseen. Kristus on syntisille portti iankaisseen elämään. Jeesuksen kalliilla uhrilla koko maailman synnit on sovitettu. Ilman uskoa tämä lahja jää vastaanottamatta ja seuraukset ovat hirvittävät. Siksi NIMENOMAAN Kristusta julistetaan, että ihmiset uskoisivat ja pelastuisivat.
On vakava asia alkaa julistamaan muuta, kuin uskoa Kristukseen. Muita teitä pitkin ei pääse Jumalan valtakuntaan. Ja nämä muut tiet eksyttävät helposti poispäin Kristuksesta. Jeesus on syntiemme sovitus. Hänen uhrillaan on Jumalan viha lepytetty.
-
Minusta on hyvin ongelmallinen sellainen ajatus, että olisi olemassa ihmisiä, jotka eivät tarvitse Kristusta syntiensä sovittajaksi. Perisynti ja täydellinen turmeltuminen on muuten raamatullinen oppi, mutta siitä ei seuraa luterilaisten kasteen uudestisynnyttävä objektiivinen voima. Luterilaisilla on paljon oikeaa oppia, mutta uskonpuhdistus alkoi Lutherista ja päättyi Lutheriin.
En minä ainakaan tullut kasteessa uskoon, vaan Raamattua lukemalla. Jos jotain uskoontulohetkeä haluaisin määrittää, niin varmaankin luterilaisten ehtoollisella. Siinä sai uskoa ehtoollisen asetussanat omalle kohdalle ja oli tähänastisista hengellisistä kokemuksista suurin, koska sai uskoa syntinsä anteeksi. Rituaaleihin perustuva väärä varmuus ei ole kenellekään hyvästä.
Uskon, että emme täysin ymmärrä mitä synti on, koska olemme syntiinlangenneita olentoja. Synti ei pohjimmiltaan ole tekoja, vaan ihmisen olemukseen kuuluva asia. Emme rakasta Jumalaa ja lähimmäistä täydellisesti emmekä tuo kaikella olemisellamme ja tekemisellämme kunniaa Jumalalle. Tarvitseeko ihminen armoa tekojensa tähden vai siksi, että hän itsessään on syntinen? Jos synti nähdään jonain tekoina ja pääasiassa ulkoisena asiana, niin tällöin ihminen ei tarvitse armoa ja anteeksiantoa itsensä tähden.
Room 7:23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
-
Garibaldi. Tässä toinen viheliäinen ihminen.
Urho Muroma joskus sanoi Pyhän Hengen täyteyden olevan synnin täyteyttä.
Kun Pyhä Henki saa vaikuttaa: näyttää Hän todeksi meissä synnin ja sitten kirkastaa lääkkeen; Jeesuksen Kristuksen.
Monille synti on vain tekoja. Ja luulevat voivansa voittaa synnin.
Olen joskus aiemmissa ketjuissa jo tuonut esiin vertauksen.
Synti asuu meissä. Syvällä. Se on kuin iso emakko, joka porsii pieniä porsaita. Näkyviä syntejä.
Sitten parannusta tehdessämme koetamme listiä noita porsaita näkemättä emakkoa, joka niitä synnyttää.
Synti vääristää meissä ajattelun, suhteemme Jumalaan ja lähimmäisiin. Harvoin vain näemme asenteitamme ja motiivejamme synteinä.
Jeesuksen ajan fariseukset. Heillä oli puhtaaksi viilattu oppi. Niitä fariseuksia liikkuu ajassamme yhä. Puimatantereellakin.
Milloin profeettoina; milloin jyrähtämässä kuinka asia on. Ylhäältä päin.
Oppi on ehkä oikea, mutta rakkaus ja laupeus puuttuu, mutta eivät he sitä näe. Ylpeydessään oikeat.
-
Hyvin kiteytetty. :)
-
Rituaaleihin perustuva väärä varmuus ei ole kenellekään hyvästä.
Uskon, että emme täysin ymmärrä mitä synti on, koska olemme syntiinlangenneita olentoja. Synti ei pohjimmiltaan ole tekoja, vaan ihmisen olemukseen kuuluva asia. Emme rakasta Jumalaa ja lähimmäistä täydellisesti emmekä tuo kaikella olemisellamme ja tekemisellämme kunniaa Jumalalle. Tarvitseeko ihminen armoa tekojensa tähden vai siksi, että hän itsessään on syntinen? Jos synti nähdään jonain tekoina ja pääasiassa ulkoisena asiana, niin tällöin ihminen ei tarvitse armoa ja anteeksiantoa itsensä tähden.
Room 7:23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Aivan. Ei myöskään väärä varmuus omasta predestinaatiosta pelasta. Jeesus pelastaa. Jeesus tulee olla uskome kohde.
Jostain kautta ihminen tarvitsee saada vakuutus, että on päässyt armosta osalliseksi. Se mitä luterilaisuudesta ymmärrän, siellä nähdään kaste ja ehtoollinen Jumalan säädöksinä, joihin Hän on liittänyt lupauksensa. Noissa Jumalan asettamissa välineissä on se ero muihin sanan lupauksiin nähden, että niissä kohteena on suoraan aina yksilö. Henkilökohtaisesti. Se joka kastetaan, joka ottaa ehtoollisen vastaan. Juuri hän. Jumalan lupauksia pidetään varmempana perustana kuin ihmisen ratkaisuja, kokemuksia, omia ajatuksia.
Tuossa Garibaldi on hyvin tiivistänyt synnin olemusta. Synti ei ole vain tekoja - sellainen olisi pinnallinen käsitys. Vaan syntiset teot nousevat syntisestä olemuksesta. Juuri siksi tarvitaan uudestisyntyminen. Jeesus pitää sitä ehdottoman välttämättömänä taivasten valtakuntaan pääsemiseen - miten se uudestisyntyminen sitten ymmärrettäneenkään.
-
Uudesti. Sanakin jo sanoo ettei vanhasta tule uutta. Liha ei ikävä kyllä synny uudesti, mutta kun ihminen syntyy Hengestä, niin Henki ohjaa uskomaan ja luottamaan Kristuksen tekoon. No riitahan siitä tulee lihan ja Hengen välille. Liha haluaa yhtä mutta Henki haluaa toista. Kristuksessa me kuitenkin pelastumme uskon kautta. Hänen uhrinsa riittää syntiemme sovitukseksi. SE ON TÄYTETTY. HALLELUJAA!