Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 8 9 [10]
91
Yleinen keskustelu / Vs: Omituinen kokemus Raamattua lukiessani
« Uusin viesti kirjoittanut Soltero 22.09.18 - klo:20:29 »
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.

Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.

Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin

Jaakobin kirje:
4:1   Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2   Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3   Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4   Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5   Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6   Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.

Paavali muistaakseni sanoo

Roomalaiskirje:
6:1   Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2   Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?

Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?

Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.

Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
Olet jättänyt Jaakobin kirjeen 4. luvusta pois jakeet, jotka selittävät sen tarkoituksen.

1 "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." 
(Jaak. 4: 1-10)

Luku on hyvin armollinen.
Vaikka uskova olisi kahtaalle häilyvä, maailmaa rakastava, riitelee, kiihkoilee, himoitsee, tekee aviorikoksen ja jopa tappaa, armo kuuluu silti hänellekin.
Synnittömäthän eivät edes tarvitse armahdusta.

Ja armon saa ottaa vastaan, kun luopuu ylpeydestään, vastustaa paholaista ja nöyrtyy Herran edessä.
Se tapahtuu tunnustamalla kurjuutensa, murehtimalla ja itkemällä (siis katumalla).
Syntisen uskovan pitää lähestyä Jumalaa, joka silloin tulee lähelle ja paholainen pakenee. 
Syntiensä katuminen eli nöyrtyminen ja armon anominen ovat siis välttämättömiä pelastusta (="korotusta" jakeen 10 mukaan) haluaville. 
Aivan samaa Paavali opettaa kirjeissään sanoessaan, että synnissä elämistä ei pidä jatkaa.

Hyvä vastaus mutta käteen jää silti kysymys : pitääkö meidän olettaa että kristityksi kääntynyt on uskovainen vaikka tappaisi? Minä olen aina ajatellut että kääntymys on valhetta jos silti tappaa. Itse asiassa tämä ei enää ole spekulaatiota koska nyt on näin käynyt kirkon piirissä Porissa.
Eli minun on vain hyväksyttävä että myös uskovat voivat olla himoitsijoita ja tappajia. Vaikka lopullinen pelastuksensa sitten onkin Jumalan kädessä joka tietää sydämen katumiset.
Mutta entä jälleen Paavali joka sanoo jättäneensä jonkun palvelijansa toiseen kaupunkiin koska se "rakastui tähän maailmaan".
Mielestäni tällainen opetus estää ikuisesti olemasta "varma" siitä että itsekään on pelastunut. Koska rajaa ei vedetä edes hengen hedelmiin. Vaikka niistä opetetaan toisella kertaa niin silti "tappaja voi olla uskova". Tai oikeammin hänhän sanoi "te tapatte". Nykykielellä tuo olisi vihapuhetta. Kun kirjoittaa seurakunnalle (minulle joka luen sen) "te tapatte" niin kyllä siinä miettii että kenelle tää teksti oikein on???
Raamatussa kerrotaan 1. Mooseksenkirjasta alkaen ihmisistä. 
Heistä jo kaksi ensimmäistä lankesi syntiin (tottelemattomuus, himo, valhe).
Ja tämän poika (Kain) murhasi miehen, veljensä.
Alku ei siis ollut lupaava.
Ja villi meno vain lisääntyi.

Silloin Jumala tuhosi luomansa ihmiset, Nooan perhettä lukuunottamatta.
Jumala antoi jopa kirjalliset ohjeet siitä, miten ihmisten tuli elää.
Niitä ei toteltu, vaan pahuus jatkui.

Juutalaisten ja naapurikansojen historia on täynnä tappoja, murhia, aviorikoksia, epäjumalanpalvontaa jne.  Näihin syyllistyivät myös ns. suuret Jumalan miehet, kuten Daavid ja Salomo.
Myöhemmin Jumala lähetti Poikansa kutsumaan kansansa uuteen liittoon perustuvaan valtakuntaan.
Mutta Hänetkin tapettiin.

Ihminen ei ole muuttunut eikä ihmiskunta jalostunut.
Syntien tekeminen on edelleen kiellettyä, ja silti niitä harrastetaan hillittömästi.
Aikanaan annetaan viimeinen tuomio, jolloin synneistä jää kiinni.
Toivoa on ainoastaan niillä, jotka ottavat vastaan elämänsä aikana Jumalan tarjoaman uskon Jeesuksen lunastuskuolemaan ja ylösnousemiseen.
Heidät vapautetaan syytöksistä ja rangaistuksista.

Uusi Testamentti on jatkoa Vanhalle, samaa pelastushistorian jatkoa.
Evankeliumeissa ja opetuskirjeissä kerrotaan Jeesuksen sovitustyöstä.
Niissä Jeesus itse ja Hänen oppilaansa antavat opastusta siihen, miten Jumalan tahdon mukaan eletään ja lopulta pelastutaan.

Missään ei sanota, että Jeesukseen uskovat muuttuisivat synnittömiksi.
Ainoastaan kehotetaan rukoilemaan ja paneutumaan Kirjoituksiin,
jotta pysyisi uskossa eli Pyhän Hengen täyteydessä.
Uskovien synnit ovat usein siistejä salasyntejä, mutta ansaitsevat Jumalan silmissä saman tuomion kuin ihmisnäkemyksen mukaan hurjimmatkin rietastelut.
Ja kaikkein heikoimmat lankeavat myös pahoihin julkisynteihin,
kuten esim. meikäläinen.

Mutta Herran edessä nöyrtyvä, katuva ja parannusta tekevä saa armon,
koska Jeesus on jo sovittanut pahimmatkin teot Isänsä silmissä.
Syntisen uskovan ns. sydämen asenne Jumalan edessä (siis tahto, vilpittömyys, katuminen) on ratkaisevaa, eikä se, montako minkäkin laatuista pahaa tekoa on tehnyt. 

Jatkuva Raamatun lukeminen (myös Vanhan Testamentin) ja sen kokonaisuuksien ja johdonmukaisuuksien sisäistäminen opettaa vähitellen,
miten juuri minun kannattaa elää arkipäivässäni.
Jumalan tahto ei ole arvuuttelua ja ristiriitaista, vaan se löytyy pikku hiljaa Raamatusta rukouksen kautta. 
Pyhä Henki toimii tiennäyttäjänä.










92
Yleinen keskustelu / Vs: Kolme neuvoa
« Uusin viesti kirjoittanut sandia 22.09.18 - klo:20:06 »
Viittaat tuossa hengelliseen taisteluun. Olen mielestäni oppinut että hengellisen taistelun tärkein taktiikka on juuri olla itse taistelematta pahaa vastaan.. Ihmisen viha eikä kosto tee oikein.
Jeesus voitti pahan totaalisesti siten että alistuin Isän tahdolle.
94
Yleinen keskustelu / Vs: Omituinen kokemus Raamattua lukiessani
« Uusin viesti kirjoittanut Lemmikki 22.09.18 - klo:18:16 »
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.

Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.

Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin

Jaakobin kirje:
4:1   Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2   Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3   Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4   Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5   Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6   Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.

Paavali muistaakseni sanoo

Roomalaiskirje:
6:1   Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2   Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?

Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?

Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.

Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
Olet jättänyt Jaakobin kirjeen 4. luvusta pois jakeet, jotka selittävät sen tarkoituksen.

1 "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." 
(Jaak. 4: 1-10)

Luku on hyvin armollinen.
Vaikka uskova olisi kahtaalle häilyvä, maailmaa rakastava, riitelee, kiihkoilee, himoitsee, tekee aviorikoksen ja jopa tappaa, armo kuuluu silti hänellekin.
Synnittömäthän eivät edes tarvitse armahdusta.

Ja armon saa ottaa vastaan, kun luopuu ylpeydestään, vastustaa paholaista ja nöyrtyy Herran edessä.
Se tapahtuu tunnustamalla kurjuutensa, murehtimalla ja itkemällä (siis katumalla).
Syntisen uskovan pitää lähestyä Jumalaa, joka silloin tulee lähelle ja paholainen pakenee. 
Syntiensä katuminen eli nöyrtyminen ja armon anominen ovat siis välttämättömiä pelastusta (="korotusta" jakeen 10 mukaan) haluaville. 
Aivan samaa Paavali opettaa kirjeissään sanoessaan, että synnissä elämistä ei pidä jatkaa.

Hyvä vastaus mutta käteen jää silti kysymys : pitääkö meidän olettaa että kristityksi kääntynyt on uskovainen vaikka tappaisi? Minä olen aina ajatellut että kääntymys on valhetta jos silti tappaa. Itse asiassa tämä ei enää ole spekulaatiota koska nyt on näin käynyt kirkon piirissä Porissa.
Eli minun on vain hyväksyttävä että myös uskovat voivat olla himoitsijoita ja tappajia. Vaikka lopullinen pelastuksensa sitten onkin Jumalan kädessä joka tietää sydämen katumiset.
Mutta entä jälleen Paavali joka sanoo jättäneensä jonkun palvelijansa toiseen kaupunkiin koska se "rakastui tähän maailmaan".
Mielestäni tällainen opetus estää ikuisesti olemasta "varma" siitä että itsekään on pelastunut. Koska rajaa ei vedetä edes hengen hedelmiin. Vaikka niistä opetetaan toisella kertaa niin silti "tappaja voi olla uskova". Tai oikeammin hänhän sanoi "te tapatte". Nykykielellä tuo olisi vihapuhetta. Kun kirjoittaa seurakunnalle (minulle joka luen sen) "te tapatte" niin kyllä siinä miettii että kenelle tää teksti oikein on???
95
Yleinen keskustelu / Vs: Omituinen kokemus Raamattua lukiessani
« Uusin viesti kirjoittanut Soltero 22.09.18 - klo:13:51 »
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.

Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.

Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin

Jaakobin kirje:
4:1   Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2   Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3   Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4   Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5   Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6   Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.

Paavali muistaakseni sanoo

Roomalaiskirje:
6:1   Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2   Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?

Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?

Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.

Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
Olet jättänyt Jaakobin kirjeen 4. luvusta pois jakeet, jotka selittävät sen tarkoituksen.

1 "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." 
(Jaak. 4: 1-10)

Luku on hyvin armollinen.
Vaikka uskova olisi kahtaalle häilyvä, maailmaa rakastava, riitelee, kiihkoilee, himoitsee, tekee aviorikoksen ja jopa tappaa, armo kuuluu silti hänellekin.
Synnittömäthän eivät edes tarvitse armahdusta.

Ja armon saa ottaa vastaan, kun luopuu ylpeydestään, vastustaa paholaista ja nöyrtyy Herran edessä.
Se tapahtuu tunnustamalla kurjuutensa, murehtimalla ja itkemällä (siis katumalla).
Syntisen uskovan pitää lähestyä Jumalaa, joka silloin tulee lähelle ja paholainen pakenee. 
Syntiensä katuminen eli nöyrtyminen ja armon anominen ovat siis välttämättömiä pelastusta (="korotusta" jakeen 10 mukaan) haluaville. 
Aivan samaa Paavali opettaa kirjeissään sanoessaan, että synnissä elämistä ei pidä jatkaa.
96
Yleinen keskustelu / Vs: Kolme neuvoa
« Uusin viesti kirjoittanut Natanael 22.09.18 - klo:13:01 »
Mielestäni Jeesus ei vaatinut kunnioitusta, vaan ainoastaan totesi että toinen käyttäytyi epäkunnioittavasti ja sanoi sen suoraan. En usko että teen väärin jos teen samoin. Se on eri asia kuin yrittää vaatia toista kunnoittamaan minua. En tiedä miten se onnistuisi. Saattaisi alkaa tulla rumihia tai jotain.
 
Jos alkaisin vaatimaan että joku kunnioittaa minua ja taistelemaan sen puolesta, oletan että silloin tekisin tuota mitä Jeesus neuvoi olemaan tekemättä: tehdä pahalle vastarintaa.

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.


Se on iso periaate, enkä tiedä osaanko soveltaa sitä ollenkaan omassa elämässä.

Mutta kyllä toinen toisensa kunnioittaminen on kristillinen hyve. Paavali neuvoo kilpailemaan toinen toisemme kunnioittamisessa.

Mielestäni tuo vuorisaarnan kohta ei ole ihan yksiselitteinen.
Minkälaisesta vastustettavasta pahasta Jeesus puhui?
Tai mitä hän tarkoitti vastarinnalla?
Puhutaanko tuossa fyysiselle väkivallalle alistumista tai pitäisikö alistua kynnysmatoksi?

Paavali:

... että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä;

2 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Pietari:
Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.


Kun katsoo tarkasti noita Matteuksen jakeita, niin siinä lukee oikealle poskelle lyömisestä. Oletan, että silloinkin suurin osa porukasta oli oikeakätisiä.
Oikeakätinen tinttaisi vasempaan poskeen, jos tuossa tarkoitettaisiin väkivaltaa.

Vasempaan poskeen voi lyödä vain kämmenselällä. Tuo jae tarkoittaakin seemiläisessä kulttuurissa halventamista. Lyöjä asettui lyötyä kohtaan ylempään asemaan.
Tarkoittiko Jeesus sitä, että pitäisi ruveta nöyristelemään posken kääntämisellä?
Mielestäni tarkoitus on päinvastainen.
Kääntämällä posken lyöty tekee lyöjästä typeryksen sen asemesta, että löisi fyysisesti takaisin.
97
Yleinen keskustelu / Vs: Ihmisroska
« Uusin viesti kirjoittanut Lemmikki 22.09.18 - klo:11:22 »
Hienoa, että Sandian juttussa kävi hyvin ja äiti toimi viisaasti .  :)

Kyllä saa olla tarkkana koko ajan. Jotenkin minua on puhutellut juonittelut erilaisissa elokuvissa ja joissain elämäntilanteissa
itselläkin. Kuten Jeesus sanoi "olkaa viekkaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset" vai miten se nyt meni.

Mutta esim politiikassa. Jokainen vallassaolija tuntuu keräävän ympärilleen myös muutaman vähemmän tärkeän ihmisen jotka voi sitten uhrata syntipukeiksi kun tiukkapaikka tulee. Tästä voisi itse muistaa sen että vaikka saisi kuinka hienolta kuulostavan tarjouksen niin on paras harkita tarkkaan josko haluaa tilevaisuudessa mahdolliseksi syntipukiksi. Toki
mitätöntä maijameikäläistä tuskin sellaisiin kysytään mutta kun mielikuvitus hallitsee elämässä niin tällaisia sitä pohdiskelee. Toki siitä on se hyöty ettei uutisissa paljon ole yllätyksiä kuten esim viimeiset vihervasemmiston taxiseikkailut ei yllättäneet tippaakaan.
98
Yleinen keskustelu / Vs: Omituinen kokemus Raamattua lukiessani
« Uusin viesti kirjoittanut Lemmikki 22.09.18 - klo:11:10 »
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.

Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.

Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin

Jaakobin kirje:
4:1   Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2   Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3   Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4   Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5   Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6   Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.

Paavali muistaakseni sanoo

Roomalaiskirje:
6:1   Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2   Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?

Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?

Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.

Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
99
Yleinen keskustelu / Vs: Minkä ikäisenä tullaan uskoon?
« Uusin viesti kirjoittanut NanoK 22.09.18 - klo:07:57 »
Lapsuuden kodissani luettiin joka ilta Raamattua, ja minullekin syntyi aito lapsenusko. Mutta se meno ei ole ollut niin vahvaa ja tasaista sen jälkeen. (en itsekään ollut vahva ja tasainen)  Oli uskonratkaisua 2kymppisenä ja siitä lankeamista moneksi vuodeksi. Ja sitten 3kymppisenä voimakas herätys Raamattua lukiessa kotona, joka käänsi maailman ylösalaisin. (-tai sitten takaisin paikalleen, ehkä se olikin ollut ylösalaisin ennen sitä) Siinä prosessissa löytyneessä haluaisi kasvaa ja kehittyä sekä roikkua siinä kynsin hampain silmin korvin ja sydämin.
100
Yleinen keskustelu / Vs: Kolme neuvoa
« Uusin viesti kirjoittanut NanoK 22.09.18 - klo:07:36 »
Olen huomannut itsessäni ja monessa muussa sellaisen taipumuksen että määrittelee muut omien tunnekokemusten kautta, eli alitajuisesti olettaa että muut on samanlaisia ja ottaa asiat samalla lailla kuin itse. Kun ei kuitenkaan voi nähdä toisen pään sisään ja olla ihan varma mitä se ajattelee, mutta itsestä vaan tuntuu että asiat on niin. Sitä näkee asiat aina sen oman sisäisen maailman kautta. Masentunut negatiivisesti, rakastunut vaaleanpunaisesti. Ja kumpikin on varmoja vakaumuksessaan. Kun on vihaa sydämessä, ei voi nähdä mitään hyvää toisessa. Ihminen on sillätavalla sokea.
Sivuja: 1 ... 8 9 [10]