Vielä jokunen näkemys tähän sinänsä tärkeään aiheeseen. Raamatussa otetaan selvästi kantaa kasvatuksellisen kurituksen puolesta. Jos hylkäämme sen kokonaan, niin meidän pitäisi hylätä Raamattu.
Yhteiskunnassa oikean kurituksen puute näkyy monin tavoin. Puhutaan kurittomuudesta, joka on aito huoli.
Mutta millaista on oikea ja Raamatun mukainen kuritus? Mielestäni oikea kuritus sattuu enemmän kurittajaan kuin kuritettavaan. Oikea kuritus tulisi erottaa pahoinpitelystä siten, ettei siitä saa jäädä fyysistä eikä psyykkistä vammaa kuritettavalle.
Itse olen saanut osakseni fyysistä kuritusta, enkä ole sitä voinut pitää pahana, koska sain sitä aiheesta. Olen myös kokenut Jumalan kuritusta, joka sekin oli oikein mitoitettu ja siitä olen ollut kiitollinen. Vaihtoehtona olisi ollut kurittomuudessa jatkaminen, ja se olisi tuonut elämään monia murheita.