On olemassa aika paljon tiukasti jonkin herätysliikkeen, uskonsuunnan tms. järjestelmän oppiin sitoutuneita, ko. opin mukaan järjestäytyneeseen seurakuntaan jopa useamman sukupolven ajan kiinni kasvaneita.
On inhimillistä ja ymmärrettävää, että he kokevat olevansa erittäin vahvoilla.
On oikea oppi ja opetus, taatusti ainoa oikea tieto Raamatusta, oikea usko, oikea kaste,
oikea Hengen täyteys, tinkimätön kuuliaisuus Sanalle ja seurakunnalle, yhä syveämmälle pyhitykseen johtava lihan kuoletus jne.
Näillä ihmisillä ovat asiat hyvin.
Sitten on erittäin suuri porukka minun kaltaisiani uudestisyntyneitä uskovia, jotka ehkä emme
ole uskovasta kodista emmekä ole uskoon tullessamme kuuluneet tai sitoutuneet
mihinkään erityisryhmittymään.
Olemme kuuluneet ehkä eri aikoina eri hengellisiin organisaatioihin, olleet joskus
jossakin aktiivisia, välillä taas mihinkään kuulumattomia tai ainakin passiivisia jne.
Jotkut meistä kokevat olevansa kodittomia, ikuisia seurakunnan etsijöitä.
Joillekin, esim. minulle, tämä irtolaisuus ei ole aivan kielteinen asia, koska se
tuo mukanaan vapauden kuunnella ja katsella hengelliset korvat ja silmät vilpittömästi auki
monenlaista opettajaa ja opetusta.
Vaarojakin on.
Olen ehkä onnistunut välttämään pahimmat kompastumiset (tässä asiassa) sillä tavalla, että olen aina luottanut ennen kaikkea siihen, mitä Raamatussa sanotaan mistäkin asiasta.
Luen Raamattua rukoillen ja pyydän siihen täsmäohjausta Jumalalta, jotta en menisi harhaan.
Silloin vastuun oikeasta opista jättää Jumalalle.
Tämä lause on tärkeä:
"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea." (2. Piet. 1:10)
Pietari ei tuossa puhu pelkästään yksittäisistä synneistä, vaan lankeamisesta pois uskon tieltä.
Kun ihmisellä on läheinen rukousyhteys Jeesuksen kanssa, elää herkällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä, tunnustaa syntinsä ja uskoo todelliseen armahdukseen,
ovat kai uskon perusrakenteet kunnossa, kunhan ei unohda,
että Raamatun Sana on uskonelämän ainoa opillinen lähde.
En vähättele niiden hengellisten opettajien merkitystä, joilla on paljon tietoa ja uskoa sekä Jumalan antama opettamisen lahja.
Hengelliset tilaisuudet, nettipuheet ja kirjat ovat tärkeitä, mutta jos ei ole jostain syystä
sitoutunut mihinkään ryhmittymään, huomaa että hyvin eri tyyppisissä oppijärjestelmissä
on monia opetuksia ja opettajia, joilla on tuotavana oikeaa Jumalan puhetta-
tai vaihtoehtoisesti jopa harhaoppeja.
Kun henkilökohtainen hengellinen perusta on kunnossa, ei joudu olemaan eri opintuulten heiteltävänä, vaan saa ottaa jostakin jotakin hyvää ja viisasta,
ja toisesta jotakin muuta.
"Luja kutsuminen ja valitseminen" on mielestäni juuri sitä, että on yksin Herran edessä ja Raamatun ääressä varma siitä, että on oikealla tiellä, armahdettu syntinen, vanhurskautettu Jeesuksen lunastyön kautta ja oikeutettu pelastusvarmuuteen.
Uskovan käsitykset esim. armosta ja laista vaihtelevat eri ikäkausien ja elämänvaiheiden mukana.
Jokin jae asiayhteydessään aukeaa joskus yhdellä ja joskus toisella tavalla.
Mutta koska Raamattu on muuttumatonta Jumalan ilmoitusta,
oikea oppi ei muutu sen mukaan, minkä nimisessä seurakunnassa milloinkin käy.
Oppeja ei edes tarvitse etsiä ihmisiltä tai yhteisöiltä, vaan suoraan Jumalan Sanasta.
Nykyinen seurakunta, jonka tilaisuuksissa käyn säännöllisesti, on helluntailainen. Minut on myös kastanut toisen helluntaiseurakunnan pastori, mutta en silti voi rehellisesti sanoa, että
kaikki helluntaiopetus olisi mielestäni aivan raamatullista,
tai että lukisin Raamattua pitäen koko ajan helluntaiopetuksen suodatinlaseja silmilläni.
Tulin kauan sitten uskoon Kansanlähetyksen piirissä, ja kun ikää tulee lisää, huomaan yhä useammin, että omaksuin aikanaan melko voimakkaasti kansanlähetysläiset korostukset.
Silti minulla ei ole mitään tarvetta kuunnella erityisesti kansanlähetysläisten puheita,
puhumattakaan että hakeutuisin ko. järjestelmän seurakuntayhteyteen.
Jumala pitää minua nyt täällä ja tässä seurakunnassa.
Voi olla, että aika pian on aivan toisin, jos lähden taas liikenteeseen.
Kulkurin veri on kuohuavaa ja vaatii välillä liikettä ja vauhtia.