Kirjoittaja Aihe: Miten minun lopulta käy?  (Luettu 22467 kertaa)

Taisto

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #75 : 23.03.14 - klo:21:14 »
(edit)
« Viimeksi muokattu: 26.03.14 - klo:19:17 kirjoittanut Taisto »

Taisto

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #76 : 23.03.14 - klo:21:20 »
(edit)
« Viimeksi muokattu: 26.03.14 - klo:19:18 kirjoittanut Taisto »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4475
  • Matkalla
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #77 : 23.03.14 - klo:21:48 »
Ei pidä sekoittaa toisiinsa armon vastaanottamista ja itse armoa, sillä ne ovat eri asioita.

Jos tätä lähdemme pohtimaan, niin ollaan menossa jo etäälle siitä mistä keskustelu alkoi,
mennään sanojen semantiikan ja pragmatiikan puolelle. Kielifilosofiaan siis.

Ehdotan että pysytään kuitenkin "maallikkoteologiassa", jos sopii.
Huomaan nyt perustavaa laatua erilaisen käsityksen edellä olevissa lauseissa ja aiemmissa viesteissä. Onko niin oikeasti, on toinen juttu. Ensimmäiseksi täytynee kysyä missä armo on ja missä armahtaminen tapahtuu? Jumalan luona vai ihmisen luona?
« Viimeksi muokattu: 23.03.14 - klo:21:57 kirjoittanut KnutL »

Lydia

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #78 : 23.03.14 - klo:22:04 »
Siis mikä on ongelma?  ???
Armoko?

Jos me täällä leivän yltäkylläisyydessä ihmettelemme ja pähkäilemme perusasiaa kun Raamattukin niin selkokielellä sen monessa paikassa meille sanoo?  :-\


Kyllä keskustella saa en sitä tarkoita, mutta olen aivan äimänä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6787
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #79 : 23.03.14 - klo:22:04 »
Ei pidä sekoittaa toisiinsa armon vastaanottamista ja itse armoa, sillä ne ovat eri asioita.

Jos tätä lähdemme pohtimaan, niin ollaan menossa jo etäälle siitä mistä keskustelu alkoi,
mennään sanojen semantiikan ja pragmatiikan puolelle. Kielifilosofiaan siis.

Ehdotan että pysytään kuitenkin "maallikkoteologiassa", jos sopii.

En tiedä, voidaanko tämän tasoista keskustelua jatkaa, mutta ei se kaiketi ole tarkoituskaan. Sanonpahan vielä kuitenkin vihjeeksi, että perintö ja perinnön vastaanottaminen ovat kaksi eri asiaa. Ja käytännössä ne ovat eri asioita. Vaatimattomallakin ymmärryksellä on tajuttavissa, että jos perintö on tulossa tietylle henkilölle, tämä ei pääse hyötymään siitä ilman vastaanottamista. Perintö tulee yleensä sukulaisuussuhteesta eikä siitä, että perinnön saajan olisi pitänyt täyttää joitakin muita ehtoja.
« Viimeksi muokattu: 23.03.14 - klo:22:10 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Helena

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #80 : 24.03.14 - klo:08:28 »
Kurjenmiekalla on hyvä kysymys, voiko uskova vaeltaa Hengessä. Hengessä vaeltava uskova seuraa Jeesusta, mikä tarkoittaa edeltä valmistetuissa teoissa vaeltamista sekä lihan pitämistä ristillä. Silloin ollaan valvovia ja Jumalan tahto on elämän ykkösasia. Jeesusta seuraava ja Hengessä vaeltava kuulee Paimenensa äänen eikä ole opintuulten eikä eksytysten vieteltävissä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6787
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #81 : 24.03.14 - klo:10:03 »
Kurjenmiekalla on hyvä kysymys, voiko uskova vaeltaa Hengessä. Hengessä vaeltava uskova seuraa Jeesusta, mikä tarkoittaa edeltä valmistetuissa teoissa vaeltamista sekä lihan pitämistä ristillä. Silloin ollaan valvovia ja Jumalan tahto on elämän ykkösasia. Jeesusta seuraava ja Hengessä vaeltava kuulee Paimenensa äänen eikä ole opintuulten eikä eksytysten vieteltävissä.

Tuosta lihavoidusta kannattaisi varmaankin käydä ihan oma keskustelunsa, mutta voidaanhan sitä jatkaa tässäkin. Arvelen, että erilaisia käsityksiä on aika monta.

Mitä tarkoittaa käytännössä:

1. Hengessä vaeltaminen?
2. Jeesuksen seuraaminen?
3. Valmistetuissa teoissa vaeltaminen?
4. Lihan pitäminen ristillä?

Kysymyksiä ei kannata ottaa viisasteluna, vaan vilpittömänä haluna selvittää nuo asiat perinpohjin.
« Viimeksi muokattu: 24.03.14 - klo:10:15 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Helena

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #82 : 24.03.14 - klo:14:32 »
Kurjenmiekalla on hyvä kysymys, voiko uskova vaeltaa Hengessä. Hengessä vaeltava uskova seuraa Jeesusta, mikä tarkoittaa edeltä valmistetuissa teoissa vaeltamista sekä lihan pitämistä ristillä. Silloin ollaan valvovia ja Jumalan tahto on elämän ykkösasia. Jeesusta seuraava ja Hengessä vaeltava kuulee Paimenensa äänen eikä ole opintuulten eikä eksytysten vieteltävissä.

Tuosta lihavoidusta kannattaisi varmaankin käydä ihan oma keskustelunsa, mutta voidaanhan sitä jatkaa tässäkin. Arvelen, että erilaisia käsityksiä on aika monta.

Mitä tarkoittaa käytännössä:

1. Hengessä vaeltaminen?
2. Jeesuksen seuraaminen?
3. Valmistetuissa teoissa vaeltaminen?
4. Lihan pitäminen ristillä?

Kysymyksiä ei kannata ottaa viisasteluna, vaan vilpittömänä haluna selvittää nuo asiat perinpohjin.

Uskoisin, että Jeesuksen seuraaminen (johon Pauluksen luettelemat asiat sisältyvät) voidaan sanoa lyhyesti sanalla muuttuminen. Uudestisyntyminen jo on iso muutos, silloin siirrytään kuolemasta elämään ja pimeydestä valkeuteen. Se on täyskäännös ihmisen elämässä. Se on samalla alku kilvoittelulle Jeesuksen askelissa, mikä merkitsee kuolemista kaikelle sille, mikä elämässä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tämä johtaa Jeesuksen lupaamaan yltäkylläiseen elämään. Jeesuksen ristintyön perusteella liha on mahdollista pitää kuolleena.

Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen niin meistä itsestämme kuin siitäkin, millainen Jeesus on ja miten Hänen armonsa ja rakkautensa sekä voimansa kohtaa ja kohtelee meitä langenneita ja lihan vaikutusta vastaan taistelevia. Uskovan elämä merkitsee alusta loppuun saakka taistelua sen kanssa, että liha on Henkeä vastaan. Se ei kuitekaan ole toivotonta taistelua eikä räpiköimistä, koska Herra on jo voittanut. Synnin valta on murrettu Kristuksessa.

Käytännössä Pyhä Henki vie omiaan löytöretkelle omaan itseemme. Hän näyttää, millaisia todella olemme ja missä ovat ongelmiemme, ahdistustemme, epäselvyyksiemme, pahan olomme, heikkoutemme, pelkojemme ym. alkujuuret. Arkielämä ei muutu miksikään tahdon voimalla eikä omilla päätöksillä. Ei liioin muita ihmisiä tai olosuhteita syyttämällä ja niistä vikoja penkomalla. Voimme muuttua, ja elämämme muuttuu vain sitä kautta, että meitä muutetaan. Sen tekee suuri Savenvalaja Henkensä kautta, kunhan olemme taipuvaisia ja alttiita muutokselle Jumalan sanan kautta.

Herra haluaa antaa omilleen juuri sen, mitä tarvitsemmekin. Se edellyttää Jeesuksen herrautta kaikilla elämän alueilla. Hän tietää menneisyytemme ja sen painolastit. Hän tietää, että mahdollisesti olemme joutuneet kokemaan kovia ja olemme heikkoja. Senkin Hän tietää, miten puolustuskyvyttömiä ja toisten riepoteltavia olimme. Ja kuinka jouduimme vihollisen pettämiksi ja olimme suojattomia ja saastutimme sydämemme synnissä. Hän tietää myös pelkomme ja niiden todelliset syyt.

Jumala valmisti Kristuksessa kokonaisvaltaisen avun tähän kaikkeen. Hänen tekonsa on täydellinen ja koska hän on ihmisen tehnyt, hän myös osaa korjata kaiken mitä korjaamista tarvitsee. Ja sitähän me tarvitsemme. Ihmisen osa on antaa Jumalalle valtuudet itseensä nähden. Mitään muuta ei tarvita, koska Jumala tekee kaiken muun. Hän opettaa ja vaikuttaa sen, että oma tahtomme taipuu Jumalan tahtoon. Hän johdattaa ja vaikuttaa sen, että alamme vaeltaa Hengessä niin, että liha pysyy kuolemassa ja saamme voiman vastustaa syntiä. Jumalan kaikkinainen hyvyys ja rakkaus hoitaa olemustamme ja jos olimme jääneet näistä paitsi ihmistenkin taholta, rakkauden kokemisen myötä sydämemme parantuu ja koko elämämme elpyy ja voimistuu. Voimme lähteä liikkeelle ja alkaa vaeltaa edeltävalmistetuissa teoissa, jotka ovat Hänen rakkautensa vaikuttamia, toistenkin ihmisten hyväksi. Tähän Herra on luvannut varustaa Pyhän Hengen voimalla.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6787
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #83 : 24.03.14 - klo:18:22 »
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.

Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.

Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."


Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Marjatta

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #84 : 24.03.14 - klo:18:41 »
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.

Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.

Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."


Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre


Tuo on totta.
Silloin  ollaan kaukana niistä Jumalan jo valmiiksi tehdyistä teoista. Jos niissä vaeltaa on riippuvainen Kristuksesta.

Taisto

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #85 : 24.03.14 - klo:19:12 »
(edit)
« Viimeksi muokattu: 26.03.14 - klo:19:18 kirjoittanut Taisto »

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #86 : 24.03.14 - klo:19:55 »
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?

Mielestäni armokeskeisyys ei ole syntikeskeisyyttä.

miksi sitten koko ajan tuot esiin että on parempi pitää itseään koko ajan kelvottomana ja syntisenä kuin Jumalan
vanhurskauttamana ja puhdistamana ?

itse sanoit mullekin että tulisi katsoa Jeesukseen , jos katson Häneen näen kaiken kauniina ja puhtaan (myös itseni). Mutta jos katson itseeni
(kuten sanot usein : pitää muistaa että olen kelvoton) niin silloin olet syntikeskeinen eli itsekeskeinen ?

Miksi et noudata kirjoituksissasi omaa neuvoasi ?

toinen vielä tärkeämpi kysymykseni : uskotko että ihminen voi tehdä vanhurskaita tekoja ?

p.s. älä saivartele sanomalla "ihminen ei itsestänsä voi mitään tehdä" tuon tiedän muutenkin vaan vastaa "voiko uskova tehdä vanhurskaita tekoja ?"

siis voiko uskova vaeltaa hengessä kuten Paavali sanoo "me jotka vaellamme hengessä emmekä lihassa" voiko siis tuo olla enää totta tänään vai oliko se totta vain Paavalin aikaan ?
Jatka sinä, Kurjenmiekka, tätä aihetta. Minä olen yrittänyt keskustella täällä vanhurskaista teoista,
mutta olen saanut aikaan lähinnä umpikujia. Koeta sinä vuorostasi.

 :D

niinpä, kyllä kai siinä uskovassa jotain hyvää täytyy olla jos Jeesus ollenkaan on mitään meissä saanut aikaan ?

se että syntyy uudesti ylhäältä niin eikö jo sekin tarkoita että minuun tulee jotain "uutta ylhäältä" . se on se Kristus meissä , kirkkauden toivo,, jotenkin tietenkin vaikea aihe mutta ei uskova voi pelkästään sanoa "olen kurja mato matkamies maan" . mitä kiitosta siitä Herralle tulee jos emme mitenkään muutu tai jos ei meissä mitään henkeä Jumalasta ole ??

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #87 : 24.03.14 - klo:20:05 »
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.

Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.

Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."


Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre

Tuo lihavoimani on muotia nykyään karismaatikkojen kesken.
siellä lauletaan "me voittajat" "me pysymme vahvoina" "me olemme järkkymättömät, päättäväiset"  jne jne

siis oma-minä-keskeistä. mutta on myös Raamatun mukainen vanhurskaudessa vaeltaminen ja sitä haluamme ehkä täälläkin oppia, ei pidä heti tuomita kaikkia tuon karismaattisuuden kannattajiksi jos puhuu vanhurskauden teoista tai Jeesuksen seuraamisesta.

Jeesus on nöyrä ja Hänen vanhurskautensa teot ovat pieniä palveluksia pyyteettömästi, tai vanhuksen auttamista kadun yli. tai almun antamista kerjäläiselle.......se että vastoin koko valtavirtaa ei käännä selkäänsä kerjäläiselle lienee vanhurskasta koska se on vastoin tämän maailman muotia.
eli täysin toisesta hengestä kuin tämän maailman henki.

se että kuvittelen omalla päättäväisyydelläni tekeväni yhtään mitään hyvää on uuskarismaattista ja hyvin maailmallista siksi myös erittäin suosittua.
ei millään lailla nöyrää. eikäsiis Raamatun mukaista vanhurskautta,


Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #88 : 24.03.14 - klo:20:11 »
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?

Mielestäni armokeskeisyys ei ole syntikeskeisyyttä.

miksi sitten koko ajan tuot esiin että on parempi pitää itseään koko ajan kelvottomana ja syntisenä kuin Jumalan
vanhurskauttamana ja puhdistamana ?

itse sanoit mullekin että tulisi katsoa Jeesukseen , jos katson Häneen näen kaiken kauniina ja puhtaan (myös itseni). Mutta jos katson itseeni
(kuten sanot usein : pitää muistaa että olen kelvoton) niin silloin olet syntikeskeinen eli itsekeskeinen ?

Miksi et noudata kirjoituksissasi omaa neuvoasi ?

toinen vielä tärkeämpi kysymykseni : uskotko että ihminen voi tehdä vanhurskaita tekoja ?

p.s. älä saivartele sanomalla "ihminen ei itsestänsä voi mitään tehdä" tuon tiedän muutenkin vaan vastaa "voiko uskova tehdä vanhurskaita tekoja ?"

siis voiko uskova vaeltaa hengessä kuten Paavali sanoo "me jotka vaellamme hengessä emmekä lihassa" voiko siis tuo olla enää totta tänään vai oliko se totta vain Paavalin aikaan ?

1. Tim. 5:1
Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,

- tämän Raamatun paikan takia pyydän anteeksi kovia sanojani  :-[

Helena

  • Vieras
Vs: Miten minun lopulta käy?
« Vastaus #89 : 24.03.14 - klo:20:14 »
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.

Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.

Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."


Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
Onneksi Jumalalla ei ole mitään ongelmaa saada asioita oikealle tolalle tuossakaan tilanteessa. Jos vain Jumalan puhetta halutaan kuulla.