Kirjoittaja Aihe: Viimeisten päivien kansakunta  (Luettu 17308 kertaa)

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #30 : 06.11.14 - klo:12:40 »
Aiheesta on koottu pieni lehtinen yli 10 vuotta sitten. Luultavasti nyt vielä ajankohtaisempi kuin silloin:

http://www.juurikasvu.net/Pdf-tiedostot/Pieni%20lauma%201_2002.pdf

Vau tuo linkissä  oleva teksti oli rukiista ruista  :)
Ajatukset ovat olleet samoja, maailmasta pelastuneena ei halua nähdä enää samoja asioita seurakunnassa.

Mice; Jeesus auttaa tuossa musa asiassakin, kun kysyy vilpittömästi mitä mieltä Hän on mistäkin musiikista, itsekin sain vastauksen :)
En sano että olisit mitenkään väärässä, mutta ainahan voi tarkistaa Herramme tahdon.
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #31 : 06.11.14 - klo:12:43 »
Mieleen tuli penkoa arkistosta lisää materiaalia, joka sopisi tähän keskusteluun. Seuraavassa on kerrottu rajatilakokemuksesta, johon liittyy myös tähän musiikkiasiaan. Kieli on vanhahtavaa, mutta älköön se ketään häiritkö:

Taivaallista soittoa kuolinvuoteen äärellä

Kertomus erään vanhurskaan poislähdöstä

Jumala antaa meille uskonvahvistusta monesti myös uskonystäviemme kautta, jotka ovat ilolla siirtymässä pois tästä ajallisesta elämästä. Olemme joskus saaneet huomata, miten poislähtevä on jo saanut nähdä sellaista, mitä me emme ole saattaneet nähdä. Tällainen muistelus on säilynyt myös viime vuosisadan puolelta Kaarle Jaakko Kesti nimisestä kristitystä miehestä, joka kuoli Helsingin sairaalassa (todennäköisesti Kirurgilla). Sairaanhoitajat olivat kertoneet tapauksesta Kestin kuoleman jälkeen mm. hänen veljelleen.

Postiljooni, suutarimestari Jaakko Kesti oli syntynyt 24.5.1845 Kempeleellä, josta hän muutti Ouluun v. 1864, avioitui siellä v. 1870 ja kuoli 24.3.1886. Hän oli myös virsirunoilija. Hänen kirjoittamansa arkkivirsi "Kolkatan sotavuorelle" ilmestyi v. 1884 ilmestyneessä julkaisussa "Kaksi uutta hengellistä laulua". Kesti lienee toiminut myös saarnaajana. Tapauksen kulku on ollut seuraava:

"Iltayöstä, hieman ennen Kestin kuolemaa, alkoi sairaalassa kuulua vienoa soittoa. Niin hillittyä, henkevää ja sydämiin hiipivää se oli, että hoitajattaret, jotka valvoivat sairaita, olivat kuin lumottuja. Kun hymni ei lakannut kuulumasta, ilmestyivät he yksi toisensa jälkeen käytävälle kysellen toisiltaan, mistä tuo ihmeellinen laulu ja soitto kuului. Kukaan ei kyennyt antamaan siihen selitystä. Tullakseen varmuuteen, ettei se mitä he kuulivat, ollut väsymyksen aiheuttamaa harhaa, he kyselivät hereillä olleilta potilailta, kuulivatko he soittoa tai laulua. Myös potilaat totesivat kuulevansa.

Nyt alkoi etsintä eri puolilla sairaalaa. Etsivien joukkoon oli liittynyt myös yksi lääkäreistä, joka sanoi suureksi ihmeekseen myös kuulevansa ennen kuulematonta kaunista musiikkia. Hän ihmetteli, mistä sitä tähän vuorokauden aikaan kuului. Äänen johtamina he saapuivat Kestin kuolinvuoteen luo. He seisoivat siinä melkein henkeään pidätellen kuuntelemassa musiikkia, jota yksikään soittotaiteilija ei voi jäljitellä. Vihdoin eräs hoitajista kysyi arkana kuolevalta potilaalta, kuuleeko hän mitään. Sairas hymyili ja ihmeellinen kirkkaus loisti hänen kasvoillaan, kun hän avasi silmänsä ja katsahti ympäri huonetta:

Kuulenko? - Se on vähäistä mitä minä kuulen - mutta mitä minä näen! Ettekö tekin näe?

Tämän jälkeen hän ei lausunut enää sanaakaan. Kaikki seisoivat liikkumatta paikoillaan. Sitä mukaan kun musiikki hiljeni kuulumattomaksi, raukeni kuolevan katse ja hymy ja tämä uskollinen Herran palvelija nukkui kuolon uneen.

Aamulla, kun Kestin ystävät tulivat häntä tervehtimään, tapauksesta kertonut hoitaja oli vieläkin suuren liikutuksen vallassa. Tapaus oli tehnyt syvän vaikutuksen sairaalan henkilökuntaan, eikä tapausta todistamassa ollut lääkäri ollut halukas hoitamaan virkaansa seuraavana päivänä."


(Tapauksesta on kerrottu mm. 1922 ilmestyneessä Siionin Lähetyslehdessä.)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #32 : 06.11.14 - klo:12:53 »
Alla on linkki, joka myös sivuaa tätä aihetta. Tulemme lopulta sen kysymyksen eteen, että "mitä on kauneus"? Onko olemassa kauneutta muutoin kuin yksilön subjektiivisena kokemuksena?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091318645525_uu.shtml
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #33 : 06.11.14 - klo:13:18 »
Aiheesta on koottu pieni lehtinen yli 10 vuotta sitten. Luultavasti nyt vielä ajankohtaisempi kuin silloin:

http://www.juurikasvu.net/Pdf-tiedostot/Pieni%20lauma%201_2002.pdf

Vau tuo linkissä  oleva teksti oli rukiista ruista  :)
Ajatukset ovat olleet samoja, maailmasta pelastuneena ei halua nähdä enää samoja asioita seurakunnassa.

Mice; Jeesus auttaa tuossa musa asiassakin, kun kysyy vilpittömästi mitä mieltä Hän on mistäkin musiikista, itsekin sain vastauksen :)
En sano että olisit mitenkään väärässä, mutta ainahan voi tarkistaa Herramme tahdon.

Juu. Jeesus tuntuu auttavan ihmisiä kovin eri suuntiin tässä musiikkijutussa. Yleensä aina siihen suuntaan mitä mieltä kukin itse on. Harvemmin kuulen sellaista asiallista ja tuomitsematonta keskustelua aiheesta. Omaa näkemystä vyörytetään vaikka väkisin, ilman että kukaan on edes vastustanut.

Noh, mä olen musajäbä ja kaikkien ei tarvitse olla.
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #34 : 06.11.14 - klo:13:23 »
Annetaan asiantuntijalle puheenvuoro. Näkemyksessä ei ole uskonnollista aspektia:

LIIKA ON LIIKAA

Musiikkia on liikaa. Sitä on kaikkialla koko ajan, halusimme sitä tai emme. Kauppakeskukset,
hotellit, viestimet, Internet – kaikki ne tuuppaavat korvillemme musiikkia,
ikään kuin varmuuden vuoksi.

Myös musiikkiperäistä äänenpainetta on liikaa. Musiikkia soitetaan useimmiten liian
kovaa. Volyymi liittyy tavallisesti huomion herättämiseen tai vaikuttavuuteen. Pohjalla
on jonkinlainen alkukantainen vaisto siitä, että kovempaa on parempi, jotenkin
enemmän elossa.

Musiikki taipuu ja alistuu kaikkiin kuviteltavissa oleviin käyttötapoihin ja mieltymyksiin.
Sitä voi käyttää melkein mihin tahansa. Sillä voi viestiä ja viehättää, innostaa
ja villitä, pelotella ja ärsyttää.

Vaikka musiikittomilla ravintoloilla tuntuisi olevan entistä enemmän kysyntää, valtaosa
meistä ei kuitenkaan jaksa erityisemmin ponnistella voidakseen valita ääniympäristönsä
tai altistustasonsa. Siksi yhä paheneva musiikin tuputtamisen kulttuuri on
mahdollinen. Kun yleisö ei valita, sietäminen tulkitaan kysynnäksi.

Ipodit ja MP3-soittimet, nuo tuhansien laulujen laitteet mahdollistavat käsityskyvyn
ylittävän musiikkivaraston mukana pitämisen ja käyttämisen koska ja missä tahansa.
Kukaan ei edes muista niin montaa kappaletta nimeltä, ainakaan hyviä kappaleita.
Kuunneltavaksi päätyvä musiikki valikoituukin yhä useammin valikkoja selaamalla,
eli itse asiassa hylkäämällä. Ei tätä, ei tätäkään, no tätä nyt ei ainakaan, no ehkä tämä,
tai ei sittenkään, tätä voisi ehkä kuunnella kertosäkeen verran... Yhä enemmän musiikkia
pitää hylätä, että löytyy se, mitä voisi vähän aikaa ... sietää. Eikö tässä ole jotain
oireellista? Kyse ei voi olla pelkästään nykyihmisen kiireestä ja lyhenneestä pinnasta.
Se että muusikkojen työtilaisuudet eivät ole lisääntyneet, vaikka soivan musiikin
käyttö kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa yhteyksissä on massiivisesti lisääntynyt,
tarkoittaa viimeistään nyt sitä, että äänitteet ovat syrjäyttäneet elävän esityksen
kaikkialla, missä elävä esitys ei jostain syystä ole ehdottoman välttämätön. Noita syitä
tuntuu löytyvän entistä vähemmän.

90-luvun loppupuoliskolla musiikkitaiteilijat visioivat netin mahdollisuuksia, kuinka
päästäisiin suoraan kontaktiin yleisön kanssa ilman turhia välikäsiä. Ainakin toistaiseksi
näyttää kuitenkin siltä, että arvoketjut ovat netti- ja mobiilimusiikissa pikemminkin
pitenemässä. Kakun jakajia on tarjolla lisää, ja musiikin yksikköhinta on pohjalukemissa,
eikä vähiten laittoman nettitarjonnan ansiosta. Ostajia ei kuitenkaan ole
tulossa lisää, vaan uustarjonta syrjäyttää ensisijaisesti olemassaolevaa tarjontaa.
Ei siis ole ihme, että taiteilijoiden siivu teollisuuden kokonaispotista on entisestään
ohenemassa, jopa niin, että siivusta alkaa näkyä läpi. Tällaista läpinäkyvyyttä muusikot
eivät kuitenkaan erityisemmin kaipaa.

Radiokanavat käyttävät yhä enemmän musiikkia, vaikka samalla valittavat Gramexkorvausten
korkeaa tasoa. Miten “liian kalliin” hyödykkeen käyttöä kannattaisi liiketoiminnassa
koko ajan lisätä? Terveillä markkinoilla alettaisiin käyttää jotain muuta
hyödykettä, ehkä suorastaan ryhdyttäisiin tuottamaan omaa ohjelmasisältöä. Kun
musiikki on niin halpaa, juuri mitään muuta – esimerkiksi omatuotantoisia musiikkiohjelmia
– ei kuitenkaan kannata tuottaa.

Musiikkia on liikaa ja se on liian halpaa. Kumpi on muna ja kumpi kana?


Ahti Vänttinen
Suomen Muusikkojen Liitto ry:n puheenjohtaja

Muusikko -lehti
« Viimeksi muokattu: 06.11.14 - klo:13:24 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #35 : 06.11.14 - klo:13:25 »
Alla on linkki, joka myös sivuaa tätä aihetta. Tulemme lopulta sen kysymyksen eteen, että "mitä on kauneus"? Onko olemassa kauneutta muutoin kuin yksilön subjektiivisena kokemuksena?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091318645525_uu.shtml

En lukenut linkkiä, mutta juuri tuo minua hieman riepoo. Siis, että yritellään määritellä vaikka kauneus. Pidän sellaista tavoitetta absurdina ja toisaalta pelottavana, koska mieleeni nousee lähinnä diktaattorit ja heidän määritelmänsä oikeasta ja väärästä.

Uskon siihen, että Jumalan luoma on kaunista. Uskon ukkosen jylinänkin kauneuteen, koska Jumala on sen luonut. Rumana pidän sitä, että ihminen alkaa liikaa muokkaamaan tai rajaamaan sitä mikä on luotu. Ja sitten on minun  vielä subjektiivisemmat mieltymykseni, mutta en kuvittele niiden olevan kovin kiinnostavia.

Sellaisessa yhteisössä en voi elää, mikä määrittelee sen miltä minkäkin äänen tai kuvan pitäisi minusta tuntua oikeasti.
En usko, että Jumala on vahingossa luonut ihmisistä erilaisia.

Ihmisroska

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #36 : 06.11.14 - klo:13:27 »
Annetaan asiantuntijalle puheenvuoro. Näkemyksessä ei ole uskonnollista aspektia:

LIIKA ON LIIKAA

Musiikkia on liikaa. Sitä on kaikkialla koko ajan, halusimme sitä tai emme. Kauppakeskukset,
hotellit, viestimet, Internet – kaikki ne tuuppaavat korvillemme musiikkia,
ikään kuin varmuuden vuoksi.

Myös musiikkiperäistä äänenpainetta on liikaa. Musiikkia soitetaan useimmiten liian
kovaa. Volyymi liittyy tavallisesti huomion herättämiseen tai vaikuttavuuteen. Pohjalla
on jonkinlainen alkukantainen vaisto siitä, että kovempaa on parempi, jotenkin
enemmän elossa.

Musiikki taipuu ja alistuu kaikkiin kuviteltavissa oleviin käyttötapoihin ja mieltymyksiin.
Sitä voi käyttää melkein mihin tahansa. Sillä voi viestiä ja viehättää, innostaa
ja villitä, pelotella ja ärsyttää.

Vaikka musiikittomilla ravintoloilla tuntuisi olevan entistä enemmän kysyntää, valtaosa
meistä ei kuitenkaan jaksa erityisemmin ponnistella voidakseen valita ääniympäristönsä
tai altistustasonsa. Siksi yhä paheneva musiikin tuputtamisen kulttuuri on
mahdollinen. Kun yleisö ei valita, sietäminen tulkitaan kysynnäksi.

Ipodit ja MP3-soittimet, nuo tuhansien laulujen laitteet mahdollistavat käsityskyvyn
ylittävän musiikkivaraston mukana pitämisen ja käyttämisen koska ja missä tahansa.
Kukaan ei edes muista niin montaa kappaletta nimeltä, ainakaan hyviä kappaleita.
Kuunneltavaksi päätyvä musiikki valikoituukin yhä useammin valikkoja selaamalla,
eli itse asiassa hylkäämällä. Ei tätä, ei tätäkään, no tätä nyt ei ainakaan, no ehkä tämä,
tai ei sittenkään, tätä voisi ehkä kuunnella kertosäkeen verran... Yhä enemmän musiikkia
pitää hylätä, että löytyy se, mitä voisi vähän aikaa ... sietää. Eikö tässä ole jotain
oireellista? Kyse ei voi olla pelkästään nykyihmisen kiireestä ja lyhenneestä pinnasta.
Se että muusikkojen työtilaisuudet eivät ole lisääntyneet, vaikka soivan musiikin
käyttö kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa yhteyksissä on massiivisesti lisääntynyt,
tarkoittaa viimeistään nyt sitä, että äänitteet ovat syrjäyttäneet elävän esityksen
kaikkialla, missä elävä esitys ei jostain syystä ole ehdottoman välttämätön. Noita syitä
tuntuu löytyvän entistä vähemmän.

90-luvun loppupuoliskolla musiikkitaiteilijat visioivat netin mahdollisuuksia, kuinka
päästäisiin suoraan kontaktiin yleisön kanssa ilman turhia välikäsiä. Ainakin toistaiseksi
näyttää kuitenkin siltä, että arvoketjut ovat netti- ja mobiilimusiikissa pikemminkin
pitenemässä. Kakun jakajia on tarjolla lisää, ja musiikin yksikköhinta on pohjalukemissa,
eikä vähiten laittoman nettitarjonnan ansiosta. Ostajia ei kuitenkaan ole
tulossa lisää, vaan uustarjonta syrjäyttää ensisijaisesti olemassaolevaa tarjontaa.
Ei siis ole ihme, että taiteilijoiden siivu teollisuuden kokonaispotista on entisestään
ohenemassa, jopa niin, että siivusta alkaa näkyä läpi. Tällaista läpinäkyvyyttä muusikot
eivät kuitenkaan erityisemmin kaipaa.

Radiokanavat käyttävät yhä enemmän musiikkia, vaikka samalla valittavat Gramexkorvausten
korkeaa tasoa. Miten “liian kalliin” hyödykkeen käyttöä kannattaisi liiketoiminnassa
koko ajan lisätä? Terveillä markkinoilla alettaisiin käyttää jotain muuta
hyödykettä, ehkä suorastaan ryhdyttäisiin tuottamaan omaa ohjelmasisältöä. Kun
musiikki on niin halpaa, juuri mitään muuta – esimerkiksi omatuotantoisia musiikkiohjelmia
– ei kuitenkaan kannata tuottaa.

Musiikkia on liikaa ja se on liian halpaa. Kumpi on muna ja kumpi kana?


Ahti Vänttinen
Suomen Muusikkojen Liitto ry:n puheenjohtaja

Muusikko -lehti

Samaa mieltä.
Siksi valitsenkin itse musiikkini ja nautin myös hiljaisuudesta. 
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #37 : 06.11.14 - klo:13:31 »
Noh, mä olen musajäbä ja kaikkien ei tarvitse olla.

Minäkin olin. En vain osannut sitä ilmaista nykykielellä. Minulle hengellinen musiikki oli lähes kaikki kaikessa ja ilman sitä kaikki hengellisyys oli mielestäni kuollutta. Nyt koen Jumalan johdatuksena sen, että pääsin siitä riippuvuudesta, ja olen vuorostani "kuollut" lähes kaikelle musiikille, ja osaan elää ilmankin sitä. Ennen se ei olisi ollut mahdollista.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #38 : 06.11.14 - klo:13:36 »
En lukenut linkkiä, mutta juuri tuo minua hieman riepoo. Siis, että yritellään määritellä vaikka kauneus. Pidän sellaista tavoitetta absurdina ja toisaalta pelottavana, koska mieleeni nousee lähinnä diktaattorit ja heidän määritelmänsä oikeasta ja väärästä.

Kannatta lutea tuo linkissä oleva juttu. Siinä ei määritellä kauneutta, vaan tuo henkilö koki kuulemansa kauniina. Olen yrittänyt löytää C.S. Lewisin pohdintaa kauneudesta, mutta en sitä vielä ole löytänyt. Hän oli esteetikko ja pohti kauneutta siltä pohjalta, miksi joku on kaunista ja joku ei ja onko kauneutta ylipäätään olemassa muuta kuin subjektiivisena kokemuksena.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #39 : 06.11.14 - klo:13:37 »
Noh, mä olen musajäbä ja kaikkien ei tarvitse olla.

Minäkin olin. En vain osannut sitä ilmaista nykykielellä. Minulle hengellinen musiikki oli lähes kaikki kaikessa ja ilman sitä kaikki hengellisyys oli mielestäni kuollutta. Nyt koen Jumalan johdatuksena sen, että pääsin siitä riippuvuudesta, ja olen vuorostani "kuollut" lähes kaikelle musiikille, ja osaan elää ilmankin sitä. Ennen se ei olisi ollut mahdollista.

Olit erilainen musajäbä.
Mulle kun musiikissa ei ole kyse hengellisyydestä. En ole jumissa hengelliseen musiikkiin. En koe uskoa köyhäksi jos ei basso jytise tai heltta lepata sopraanolla.

Nautin musiikista. Se on minulle yksi elämän iloista. Harrastan musiikkia. Ja samalla äänentoistovärkkejä.
Ihmisroska

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #40 : 06.11.14 - klo:13:40 »
Joskus myös piirrän ja olen niin kummallinen, että pidän Pollockin sotkuistakin.

Taide ei ole Jumala, mutta ei myöskään saatana.
Ihmisroska

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #41 : 06.11.14 - klo:13:52 »
Siitä nostan hattua jokaiselle osallistuneelle, että ollaan pystytty asiaa käsittelemään ilman herneitä.
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #42 : 06.11.14 - klo:14:29 »
Siitä nostan hattua jokaiselle osallistuneelle, että ollaan pystytty asiaa käsittelemään ilman herneitä.

Tämä on tietenkin harvinaista.

Minusta tämä musiikkimieltymys ei itsessään ole mikään pelastus/kadotusjuttu. Silti siinä ja koko tässä seurakunnan musiikkihistoriassa on jotakin peräti kummallista ja käsittämätöntä, jota pitäisi tutkia pohjamutia myöten.

"Toisenlainen" musiikki tuli niin massiivisena vyörytyksenä seurakuntiin, että siinä täytyi olla "väkevämmät voimat" kysymyksessä. Kymmeniä vuosia palvelleet kuorot ja lauluryhmät heitettiin yht'äkkiä yli laidan. Samalla saivat mennä laulajat ja vuosisataiset lauluaarteet, jotka olivat palvelleet varsin hyvin evankeliumin asiaa. Tämä muutos tuli väkevänä eritoten ns. torontolaisuuden myötä ja "uuden sanoman" julistajatkin toivat tämän asian puheissaan halveksivasti esille. Vain "uskonnolliset piruparat" laulavat vielä kuoroissa.

Kyseessä oli raju vallankumous, josta suvaitsevaisuus oli todella kaukana. Paljolti tämän johdosta moni joutui jättämään seurakuntansa ja monet ovat tänäkin päivänä ilman varsinaista seurakuntayhteyttä, koska he eivät yksinkertaisesti voi enää samaistua siihen menoon. Jos joku jossakin tahtoi seurakuntien hajoittamista, niin tämä tapa oli varmin keino siihen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #43 : 06.11.14 - klo:14:35 »
Siitä nostan hattua jokaiselle osallistuneelle, että ollaan pystytty asiaa käsittelemään ilman herneitä.

Tämä on tietenkin harvinaista.

Minusta tämä musiikkimieltymys ei itsessään ole mikään pelastus/kadotusjuttu. Silti siinä ja koko tässä seurakunnan musiikkihistoriassa on jotakin peräti kummallista ja käsittämätöntä, jota pitäisi tutkia pohjamutia myöten.

"Toisenlainen" musiikki tuli niin massiivisena vyörytyksenä seurakuntiin, että siinä täytyi olla "väkevämmät voimat" kysymyksessä. Kymmeniä vuosia palvelleet kuorot ja lauluryhmät heitettiin yht'äkkiä yli laidan. Samalla saivat mennä laulajat ja vuosisataiset lauluaarteet, jotka olivat palvelleet varsin hyvin evankeliumin asiaa. Tämä muutos tuli väkevänä eritoten ns. torontolaisuuden myötä ja "uuden sanoman" julistajatkin toivat tämän asian puheissaan halveksivasti esille. Vain "uskonnolliset piruparat" laulavat vielä kuoroissa.

Kyseessä oli raju vallankumous, josta suvaitsevaisuus oli todella kaukana. Paljolti tämän johdosta moni joutui jättämään seurakuntansa ja monet ovat tänäkin päivänä ilman varsinaista seurakuntayhteyttä, koska he eivät yksinkertaisesti voi enää samaistua siihen menoon. Jos joku jossakin tahtoi seurakuntien hajoittamista, niin tämä tapa oli varmin keino siihen.

Juu huomaan, että puhumme koko ajan vähän eri asiasta. Minä puhun omasta innostuksestani taiteisiin ja musiikillisista ambitioistani. Muut seurakunnasta ja sen musaseteistä. Itse olen ihan samoilla linjoilla siitä mitä puhut seurakunnan musiikista.

Toiselle foorumille kirjoitin eilen:
Lainaus
Hengellistä musiikkia on monen sorttista, mutta oleellisempaa minusta on se, että millaista musiikkia seurakunnissa soitetaan ja lauletaan. Varsinkin koko seurakunnalle suunnatuissa jumalanpalveluksissa ja kokouksissa. Itse olen asian saanut ymmärtää jo kauan sitten niin, että musiikin on oltava sellaista mikä ei karsi isoa osaa sanankuuloon tulleista pois, vaan yhteislauluun osallistumisen kynnys on matalalla. Ei siis liian vaikeita teknisesti, eikä myöskään musiikkityyliltään "hämmentävää".

Musiikkikonsertit ovat sitten eri asia ja en niitä vastusta. Seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa ei kuitenkaan pääosassa ole musiikki, vaan julistus ja jos laulut eivät ole osa julistusta, niin sitten niitä tulisi esittää muualla. Musiikin suhteen olen omalla ajallani varsin avara, mutta jumalanpalveluksissa ei ihmisen tule päästä omine mieltymyksineen keskiöön.

Eräs veli tuskaili kerran sunnuntaikokouksessa sydämessään, kun musiikkityyli oli hänestä liian antiikkinen ja tylsä, eikä laulukuorokaan ollut oikein vireestä kuullutkaan. Hänelle Herra avasi asian niin, että ei pidä tuijottaa siihen ulkoiseen, vaan nähdä sen läpi sanomaan. Sen jälkeen ei enää nurissut asiasta.
Ihmisroska

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Viimeisten päivien kansakunta
« Vastaus #44 : 06.11.14 - klo:14:37 »
Siitä nostan hattua jokaiselle osallistuneelle, että ollaan pystytty asiaa käsittelemään ilman herneitä.

Samoin, tosin en löydä nyt hattuani mutta huivia heiluttelen.
Meitä on eri lähtökohdista pelastuneita, eri kasvu vaiheissa olevia joten näkökulmat ei hitsaa aina yhteen.
Itse elän nyt hiljaista kautta, enkä jaksa oikein kuunnella minkäänlaista musiikkia...joten peilaan ehkä sen kautta
omia tuntemuksiani.
Lähdin myös tähän ketjuun pelkästään ajatuksella mikä musiikki sopii hengellisiin tilaisuuksiin. (siis omasta mielestäni-mikä ei
tarkoita että kaikki sanoisi siihen amen)  :)

Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.