Kirjoittaja Aihe: Alistua Jumalan vanhurskauden alle  (Luettu 29493 kertaa)

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #30 : 27.06.16 - klo:23:58 »
Perintö ja perinnön vastaanottaminen ovat kaksi eri asiaa. Sitä on käsitelty mm. täällä. Esim. vastaus 79

http://puimatanner.net/index.php?topic=375.msg12546#msg12546

Perintö saadaan syntymän kautta.

Pelastus saadaan uskon kautta, jonka Jumalan Henki synnyttää evankeliumin kautta. Eikö sekin ole armoa mitä suurimmassa määrin? Raamattu antaa ymmärtää, että usko on luottamista ja vastaanottamista: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä"

Joskus, eikä niin harvoinkaan, evankeliumin vastaanottamisesta tehdään sellainen ihmisen suoritus ja teko, jolla sitten ajatellaan saatavan armo ja pelastus. Ikäänkuin Jumala odottaisi jotain sellaista yksinkertaisen uskon lisäksi.

Itse olin aikoinaan vaipua epätoivoon sellaisen ratkaisun ja vastaanottamisen vaatimusten paineessa. Kun ei oikein millään tiennyt, milloin se kaikki ponnistelu ratkaisun ja vastaanottamisen kohdalla olisi riittävän vilpitöntä ja totista. Että saisi vihdoin uskoa sen omallekin kohdalleen.

Jumala avasi erään kirjan kautta ymmärtämään, että kaikki ihmisen omat ponnistelut ovat synnin tahraamia. Ymmärsin, etten voi luottaa edes oman syntieni tunnustamisen ja rukoukseni vilpittömyyteen - niidenkin kanssa olin niin kipuillut. Että Jeesus on sovittanut myös kaiken senkin. Sai lopultakin rohkeuden uskoa syntien anteksiantamuksen ja armon evankeliumin omallekin kohdalle.
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #31 : 28.06.16 - klo:10:17 »
Kristillinen kenttä on täynnä opetusta, jossa meitä vaaditaan lapsen asemasta Palvelusväen ademaan.

Rengit ja piiat saavat palkan / elatuksen työstään, mutta eivät peri taloa. Vaikka olisivat kuinka uskollisia työssään.
Lapsi taas on perillinen. Tuhlaajalapsikin.

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #32 : 28.06.16 - klo:16:06 »
Ymmärtääkseni eri seurakunnissa ollaan kohtalaisen laajalti - ainakin periaatteessa - yhtämieltä siitä, että pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen, ilman tekoja ja ihmisen ansioita. Onhan siitä Raamatussa selvästi kerrottu. Teoriassa niin selvä asia. Entä käytännössä?

Kun asiaa raaputetaan hieman pintaa syvemmältä, sieltä nouseekin usein esiin yhtä ja toista jonka katsotaan olevan ihmisen "oma osuus". Joskus ilmeisellä, joskus hienovaraisemmalla tavalla.

Sellainen voi olla esim. otsikosa mainittu Jumalan vanhurskauden alle "alistuminen". Tai pelastuksen vastaanottamisessa ihmisen tekemä "ratkaisu". Tai "antautuminen". "Minä tein" ratkaisun, alistuin, antauduin. Onko silloin "kerskaus suljettu pois", kuten Raamattu sen ilmoittaa(Ef.2)?

Eikö armon vastaanottaminenkin ole armoa - mikäli pelastuksen mielii todella olla armosta?


Kyllähän Jeesus ja Johannes Kastaja ja muut julistivat:
Kääntykää (tehkää parannus), antakaa sovittaa itsenne jne.

Tämä on meidän osuutemme.
Jumala ei tee sitä meidän puolestamme.

Mutta Hän kyllä vetää meitä Poikansa tykö.
Ja meidän osuutemme on lakata vastustamasta - antautua
Hänen Rakkaudelleen eli Jeesukselle Kristukselle.
Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Poissa garibaldi

  • Viestejä: 123
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #33 : 28.06.16 - klo:18:45 »
2Tim 2

24. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25. hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
26. ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

Kyllä kaikki on armoa alusta loppuun saakka. Ihminen kyllä uskoo ja tekee parannuksen, mutta tämä tapahtuu Jumalan armosta.

Ef 2:1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #34 : 28.06.16 - klo:18:53 »

Ihminen kyllä uskoo ja tekee parannuksen, mutta tämä tapahtuu Jumalan armosta.

Siis tarkkaan ottaen järjestys on se,
että ihminen kääntyy (tekee parannuksen) ja uskoo evankeliumin.

Eli usko on Jumalan lahja. Samoin pelastus.
Niiden vastaanottaminen edellyttää kääntymistä,
jota Jumala ei tee puolestamme.
Hänen hyvyytensä vetää meitä kääntymykseen,
mutta meidän on päästettävä irti vanhasta.



Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #35 : 28.06.16 - klo:19:24 »
Eli usko on Jumalan lahja. Samoin pelastus.
Niiden vastaanottaminen edellyttää kääntymistä,
jota Jumala ei tee puolestamme.
Hänen hyvyytensä vetää meitä kääntymykseen,
mutta meidän on päästettävä irti vanhasta.

Omasta kokemuksesta ei pitäisi tehdä teologiaa, kuitenkin jotain oppia siitäkin voi saada. Itselleni vastaanottaminen oli hyppy tuntemattomaan. Nyt ymmärrän niin, että vastatessani "tahdon" en vielä uudestisyntynyt, mutta siitä alkoi prosessi, joka johti uudestisyntymiseen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa hanski

  • Viestejä: 95
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #36 : 28.06.16 - klo:19:55 »
Perintö ja perinnön vastaanottaminen ovat kaksi eri asiaa. Sitä on käsitelty mm. täällä. Esim. vastaus 79

http://puimatanner.net/index.php?topic=375.msg12546#msg12546



Pelastus saadaan uskon kautta, jonka Jumalan Henki synnyttää evankeliumin kautta. Eikö sekin ole armoa mitä suurimmassa määrin? Raamattu antaa ymmärtää, että usko on luottamista ja vastaanottamista: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä"


Aamen. Itse ajattelen niin, että pienikin huokaus tai toive sen suuntaan, että voisiko tämä kuulua minullekin, voisiko tämä olla totta, on jo kurottautumista Jumalan puoleen eli uskoa. Ja lupaus kuuluu: "kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi."

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #37 : 28.06.16 - klo:23:43 »
Kristillinen kenttä on täynnä opetusta, jossa meitä vaaditaan lapsen asemasta Palvelusväen ademaan.

Rengit ja piiat saavat palkan / elatuksen työstään, mutta eivät peri taloa. Vaikka olisivat kuinka uskollisia työssään.
Lapsi taas on perillinen. Tuhlaajalapsikin.

Oikein, vain lapsi on perillinen, mutta sitten jäin miettimään tuon tuhlaajalapsen perintöoikeutta? Jos tuhlaajalapsella viittaat meille tuttuun tuhlaajapoikavertaukseen, niin oliko tuhlaajapoika perillinen vieraalla maalla ollessaan? Hän lähti pois isänsä kodista perintö mukanaan? Oliko hänellä perintöoikeutta ennen kuin palasi retkiltään isänsä kotiin? Tuhlaajahan palasi kohtaamiensa kärsimysten tähden isänsä kotiin ja lienee vasta silloin palautui tuhlaajalapsen perintöoikeus "tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt" (Luuk. 15:24). Raamattu varottaa harveksimasta Jumalan hyvyyttä ja pitkämielisyyttä jotka ohjaavat kääntymykseen (Room. 2:4).

Tuolla tuhlaajapoikavertauksella on ollut minulle syvällistäkin puhuttavaa. Me pakanat olemme tuon vertauksen nuorempi veli ja juutalaiset vanhempi veli. Me lähdimme kauas ja tuhlasimme perintömme. Siellä vieraalla maalla saimme armon mennä itseemme ja tahdoimme palata kotiin. Minullakin on siitä kokemusta.

Entä se vanhempi veljemme. Hän jäi isän lempeästä puhuttelusta huolimatta vertauksessa ulos (hän muuten vetosi hyviin tekoihinsa eli lakiin Luuk. 15:29) ja ulkona isoveli (juutalaiset) on vielä tänäänkin. "Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle" joka on Kristus.

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #38 : 29.06.16 - klo:06:26 »
Eli usko on Jumalan lahja. Samoin pelastus.
Niiden vastaanottaminen edellyttää kääntymistä,
jota Jumala ei tee puolestamme.
Hänen hyvyytensä vetää meitä kääntymykseen,
mutta meidän on päästettävä irti vanhasta.

Omasta kokemuksesta ei pitäisi tehdä teologiaa, kuitenkin jotain oppia siitäkin voi saada. Itselleni vastaanottaminen oli hyppy tuntemattomaan. Nyt ymmärrän niin, että vastatessani "tahdon" en vielä uudestisyntynyt, mutta siitä alkoi prosessi, joka johti uudestisyntymiseen.

Huomenta palstalaiset ja varsinkin Paulus, jonka viesti piti minua yöllä hereillä sitä pohtiessani. Saanko pyytää, että selittäisit tarkemmin mitä tuolla viestilläsi tarkoitit. Tässä asiassahan liikutaan pelastuksen opin keskiössä, koska ymmärtääkseni se (uudestisyntyminen) ratkaisee suhteemme Jumalaan sekä ajassa että iankaikkisuudessa. En tahdo johdatella vastaustasi, mutta vastausta helpottaakseni tuon esille kysymyksiä, joita kirjoituksesi synnytti. Numeroin ne tähän

[1]Itselleni vastaanottaminen oli hyppy tuntemattomaan. [2]Nyt ymmärrän niin, että vastatessani "tahdon" en vielä uudestisyntynyt, mutta [3]siitä alkoi prosessi, joka johti uudestisyntymiseen.

[1]Kun otit vastaan evankeliumin niin joko siinä yhteydessä ajattelit ja ymmärsit tekeväsi "hypyn tuntemattomaan"?
 
[2]Tarkoittaako tässä "tahdon" samaa kuin "uskon"?

[3]Prosessilla tarkoitetaan kielessämme mm. kehityskulkua, muodostumista ja tapahtumasarjaa. Tarkoitatko, että uudestisyntyminen on tällainen prosessi tai että se uskoon tulleella ihmisellä on tai voi olla yhä kesken?

Tuollaisia kysymyksiä mieleeni nousi nuo kaksi virkettä luettuani.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #39 : 29.06.16 - klo:09:47 »
Olet ihan oikeassa Oloneuvos.

Tuhlaajapoika oli perillinen vasta hänen palatessaan vieraalta maalta.
Tarkoitin tuhlaajapoika vertauksella lapsen asemaa Isän edessä. Raskaasti törttöiltyäänkin hän on Isälle rakas lapsi.

Palvelija taas saa helposti jatkaa matkaansa raskaasti rikottua isäntäänsä vastaan (kuten Onessimus karatessaan).
Onessimuksen pelasti vain Pauluksen vetoaminen isäntään. Lapsi sai Isän suosion palattuaan  kotiinsa. Ansiottoman suosion, kuten mekin olemme siitä osalliset.
Lapsi ja palvelija on näin eri asemassa.
Lapsi perii lapseutensa tähden, kun Isännälleen kaikessa uskollinen palvelija on vain palkollinen loppuun asti.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #40 : 29.06.16 - klo:10:00 »
Huomenta palstalaiset ja varsinkin Paulus, jonka viesti piti minua yöllä hereillä sitä pohtiessani. Saanko pyytää, että selittäisit tarkemmin mitä tuolla viestilläsi tarkoitit. Tässä asiassahan liikutaan pelastuksen opin keskiössä, koska ymmärtääkseni se (uudestisyntyminen) ratkaisee suhteemme Jumalaan sekä ajassa että iankaikkisuudessa. En tahdo johdatella vastaustasi, mutta vastausta helpottaakseni tuon esille kysymyksiä, joita kirjoituksesi synnytti. Numeroin ne tähän

[1]Itselleni vastaanottaminen oli hyppy tuntemattomaan. [2]Nyt ymmärrän niin, että vastatessani "tahdon" en vielä uudestisyntynyt, mutta [3]siitä alkoi prosessi, joka johti uudestisyntymiseen.

[1]Kun otit vastaan evankeliumin niin joko siinä yhteydessä ajattelit ja ymmärsit tekeväsi "hypyn tuntemattomaan"?
 
[2]Tarkoittaako tässä "tahdon" samaa kuin "uskon"?

[3]Prosessilla tarkoitetaan kielessämme mm. kehityskulkua, muodostumista ja tapahtumasarjaa. Tarkoitatko, että uudestisyntyminen on tällainen prosessi tai että se uskoon tulleella ihmisellä on tai voi olla yhä kesken?

Tuollaisia kysymyksiä mieleeni nousi nuo kaksi virkettä luettuani.

Tätä asiaa on täällä ennenkin käsitelty. Esim. täällä: http://puimatanner.net/index.php?topic=298.15

Otan edellisestä linkistä erilleen vastauksen nro 21:
"Miten usko syntyy?

Asiaa kannattaisi katsoa kahdesta eri näkökulmasta, ihmisen ja Jumalan. Kun ihminen tekee ns. tahdon ratkaisun, niin se ei mielestäni vielä merkitse uudestisyntymistä. Ei ainakaan minulle merkinnyt, koska siinä vaiheessa sisimmässäni alkoi ankara kamppailu. Ihminen voi siis uskoa ja epäillä samanaikaisesti.

Mainitsin täällä jossain naishenkilöstä, jolla tuo kamppailu kesti 2,5 vuotta. Pelastava usko syntyy mielestäni siinä vaiheessa, kun Jumala lahjoittaa ihmiselle uskon. Siinä tapahtuu se, mitä kuvaillaan monella eri termillä: Uudestisyntyminen, uskoontulo, henkikaste = Pyhän Hengen saaminen, Jumalan lapseksi tuleminen.

Pyhällä Hengellä täyttyminen tulisi käsitteellisesti pitää tästä erillään, vaikka saattaa tapahtua samanaikaisestikin."


Tuo oma kokemukseni on saanut minut tutkimaan erilaisten oppien raamatullisuutta, siitä on kuitenkin tullut henkilökohtainen "ongelma" siksi, ettei käsitykselläni ole yhtymäkohtaa oikein minkään suunnan oppiin. Uskovien kastekäsityksen kanssa tulee ristiriita jo heti alussa, koska tahdon ratkaisun katsotaan merkitsevän uudestisyntymistä, mitä se ei vielä ole. Ihminen ei voi valita luonnollisen syntymänsä hetkeä eikä hän voi valita hetkeä, jolloin hän uudestisyntyy. Jumalan maailmasta meitä seurataan ja Jumala antaa meille uskon juuri sillä hetkellä, kun Hän katsoo sopivaksi.

En voi tarkkaan ilmaista hetkeä enkä päivää, jolloin usko minuun tuli, mutta prosessista eri vaiheineen voidaan puhua, ehkä kysymys oli päivistä. Kerroin yllä naisesta, jolla prosessi kesti 2,5 vuotta. Kuitenkin baptistisen käsityksen mukaan olisimme olleet jo heti tahdonratkaisun jälkeen kastekelpoisia (mikä kuitenkin sotii ko. kastekäsitystä vastaan). Kastekeskustelussa varmaankin on tätä pohdittu jo aiemmin.

Yritän vielä vastata numeroimiisi kysymyksiin:

1. Minulta kysyttiin, tahdonko saada Jumalan rauhan?
Vastasin, että tahdon, eikä siinä tilanteessa ehtinyt pohtia teologisia kuvioita. Tajusin vain jotenkin, että minulla on nyt kutsu, joka ei ehkä toistu. Taustatietona se, että olin käynyt pyhäkoulua aiemmin useita vuosia ja uskon asioista oli jonkinlainen tieto tai aavistus.

2. Tahdon -sana merkitsi ehkä "jumalattoman uskoa".
Jumalan rauhaa siitä ei tullut, päinvastoin rauhattomuus. Rauha tuli myöhemmin.

3. Prosessi oli ainakin minulle henkilökohtainen.
Olen kyllä sitä mieltä, että varsinainen usko tulee harvoin sillä samalla hetkellä, kyllä siihen usein liittyy epäilystäkin, että voiko se olla näin yksinkertaista. Ja Jumala antaa sitten rauhan - ajallaan ja tavallaan. Ja kuten jo totesin, ettei ihminen voi määritellä syntymänsä hetkeä.


« Viimeksi muokattu: 29.06.16 - klo:10:29 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #41 : 29.06.16 - klo:14:07 »

Yritän vielä vastata numeroimiisi kysymyksiin:

1. Minulta kysyttiin, tahdonko saada Jumalan rauhan?
Vastasin, että tahdon, eikä siinä tilanteessa ehtinyt pohtia teologisia kuvioita. Tajusin vain jotenkin, että minulla on nyt kutsu, joka ei ehkä toistu. Taustatietona se, että olin käynyt pyhäkoulua aiemmin useita vuosia ja uskon asioista oli jonkinlainen tieto tai aavistus.

2. Tahdon -sana merkitsi ehkä "jumalattoman uskoa".
Jumalan rauhaa siitä ei tullut, päinvastoin rauhattomuus. Rauha tuli myöhemmin.

3. Prosessi oli ainakin minulle henkilökohtainen.
Olen kyllä sitä mieltä, että varsinainen usko tulee harvoin sillä samalla hetkellä, kyllä siihen usein liittyy epäilystäkin, että voiko se olla näin yksinkertaista. Ja Jumala antaa sitten rauhan - ajallaan ja tavallaan. Ja kuten jo totesin, ettei ihminen voi määritellä syntymänsä hetkeä.

Kiitos vastauksestasi, josta osan tuohon vielä lainasinkin. Viitasit vastauksesi alussa aikaisempaan kirjoitukseen vuodelta 2014, mutta niistä kaikista en ole perillä, koska en vielä tuolloin tälle foorumille kirjoittanut.

Olemme kummatkin suurimman osan elämästämme saaneet elää uskossa Jeesukseen. Vuosikymmenten saatossa kaikki tuokin, mitä kirjoitit vastauksena oli tuttua. Halusinkin kuulla täsmennyksesi eritoten tuohon "tahdon-kohtaan" (en ensisijassa itseni vaan mahdollisesti joidenkin muiden lukijoiden tähden) . Merkillistä kuinka samoilla linjoilla me liikumme.

Olen jo vuosikymmeniä vierastanut "ihmistahdon tekemää ratkaisukristillisyyttä". Ihmistahdon ilmaus ei (välttämättä) ole uskon ilmaus. Silti tykkään sanoa, että ihminen, joka hapuilee Jumalan puoleen on matkalla pelastukseen (eli voisi sanoa; kun tuhlaajapoika nousi vieraalla maalla ja lähti kotia kohti ei vielä ollut pelastunut mutta hän oli matkalla pelastukseen). Jos taas tahdon ratkaisukohdalla tarkoitetaan Jumalan sanan synnyttämää uskoa niin ihminen uudestisyntyy tämän uskon hetkellä.

Itselleni kävi niin, että ymmärryksen tasolla etsin Jumalaa ja anteeksiantamusta kolmisen kuukautta ja sitten kuunnellessani puiston penkillä Raamatusta luettavia kohtia syntyi sydämessäni usko. En vieläkään käsitä kuinka saatoin olla aivan vakuuttunut, että Jeesus on sovittanut ristillä syntini ja tartuin ilman ponnisteluja tähän totuuteen ja sain sydämeeni siinä hetkessä rauhan ja vakuuden, että syntini oli annettu anteeksi. Uudestisyntymisestä en ymmärtänyt silloin mitään, mutta ymmärtääkö vastasyntynyt syntyneensä vai elääkö hän vain saamansa elämän todellisuudessa. Elin onnellisesti Herran armossa kunnes uskovaiset vuoden kuluttua saivat minut uskomaan että minunkin pitää sentään jotain tehdä (entäs "oletko käynyt kasteella", "oletko täytyynyt Pyhällä Hengellä", "uskova ihminen ei viheltele", "teitköhän ollenkaan kokosydämisen ratkaisun kun himot vielä kiusaavat", "et voinut tulla uskoon, kun et rukoillut syntisen rukousta" jne jne).

En tiedä pitääkö kaikkien käydä tuollaisten "helvetin esikartanoiden läpi", mutta kaikkien yritysteni sorruttua jäi jäljelle yhä usko Jeesukseen ja Hänen ristinsä työn riittävyyteen.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #42 : 29.06.16 - klo:15:25 »
Kyllä minustakin sitten lopulta tuli "ratkaisukristitty". Olen kertonut siitä lähemmin täällä:

http://puimatanner.net/index.php?topic=628.msg23922#msg23922
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #43 : 29.06.16 - klo:15:45 »
Siis kääntyminen ... tai edes pysähtyminen ....
Jumalan huutaessa peräämme niinkuin huusi Aadamia,
saa aikaiseksi sen, että kaikki muuttuu. 

Jumala ei pysäyttänyt Aadamia. Aadamin oli itse pysähdyttävä.
Ja kohta synti tuotiin valoon,
ja Jumala sovitti (peitti) synnin seuraukset eli alastomuuden,
mikä kuitenkin edellytti sijaiskärsijää
eli viattoman eläimen oli kuoltava Aadamin synnin peittämiseksi.

Siis kääntyminen Jumalan puoleen on mahdollista,
kun Pyhä Henki vetää ja kutsuu meitä, niinkuin Jumala huusi Aadamia.
Ja meidän on se tehtävä - pysähdyttävä, käännyttävä,
suostuttava kohtaamaan Jumala.

Kun tämä on tapahtunut, Jumala lahjoittaa meille uskon, sovittaa syntimme jne.
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Siis kääntykää ja ...
sitten tulee kaikki muu uskosta alkaen lahjana.

Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Alistua Jumalan vanhurskauden alle
« Vastaus #44 : 29.06.16 - klo:15:59 »
Ihmisen osuus on vastaanottaa ilmainen pelastus. Vastaanottaminen voi tapahtua kuitenkin monella eri tavalla ja siitä voi jopa kieltäytyä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell