Erääseen tilanteeseen liittyen mietin tuota tapausta.
1 Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Katso, huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas.
2 Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme." Hän sanoi: "Menkää".
3 Eräs heistä sanoi: "Suvaitse tulla palvelijasi kanssa". Hän sanoi: "Minä tulen".
4 Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivat puita.
5 Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: "Voi, herrani, se oli vielä lainattu!"
6 Jumalan mies kysyi: "Mihin se kirposi?" Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle.
7 Sitten hän sanoi: "Nosta se ylös". Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.
Tekstin mukaan, nykykäsittein ajateltuna, paikkakunnalla oli herätys.
Sitten työtä tehdessä syntyi ongelma.
Elisa toimi hyvin epätavallisesti ongelmaa ratkaistessaan.
Hän teki erittäin kummallisen teon, mutta kuitenkin teki jotain.
Jumala teki sitten loput.
Mistä Elisa sai päähänsä alkaa veistellä puun kappaletta?
Nykyisin ongelmatilanteissa ratkaisumalli on usein se, että aletaan vain rukoilla kirvestä ylös Jordanista tai ehkä ei sitäkään.