"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."
Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."
Jeesus laittaa meidät lujille siinä mikä on luonnollisen ihmisen tila suhteessa taivasten valtakuntaan. Meidän luonnollinen järkemme taistelee vastaan varsinkin ajatellessamme vastasyntynyttä. Omasta syystäkö hän ei taivaskelpoinen olisi? Eikö se olisi epäreilua tuomita 'syytöntä'? Tai vanhemmistako riippuisi hänen kohtalonsa? Eihän lapsi kanna "isien" syntivelkaa sanoo Raamattukin. Jos isä on varastanut ei siitä lasta syytetä. Jos joku syntyy sokeana, ei se ole vanhempien syytä. Ja kukin "tuomitaan tekojensa mukaan" toistuu Raamatussa monesti.
Entä Aadamin lankeemuksen seuraukset? Olemmeko siitä vapaita luonnostamme?
Miksi Jeesus kuitenkin esittää uudestisyntymisen välttämättömänä, että voi päästä näkemään Jumalan valtakuntaa? Olipa käsityksemme vastasyntyneen tilasta ja uudestisyntymisestä yleensäkin mikä tahansa, emme voi sivuuttaa noita Jeesuksen sanoja. Parempi meidän on puhua pienillä kirjaimilla noin suurista asioista.
Me niin helposti alamme järjellä mestaroimaan, lieventelemään, muuksi selitelemään noita Mestarin ehdottomia sanoja. Voimme alkaa tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Suuntaan tai toiseen.
Lienemme pitkälle yhtämieltä siitä, että vain Jumala voi uudestitynnyttää ihmisen. Ja kuka ikinä pelastuukin, millaistenkin vaiheiden kautta, se toteutuu vain Jeesuksen kautta. "Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". Ei nämä asiat ole meidän ihmisten vallassa ja varassa. Vaan Jumalan. Kun muistetaan vielä se, että "Jumalalle on kaikki mahdollista".