Puimatanner > Hartaus ja rukous

Totisesta kristillisyydestä

(1/3) > >>

JPK:
Totisesta kristillisyydestä
 
Kuinka suuresti ja häpeällisesti näin maailman viimeisinä aikoina on pyhää evanke­liumia väärinkäytetty, siitä todistaa, rakas kristitty lukija, niiden jumalatto­mien ja katumattomien elämä, jotka tosin suullaan kerskuvat Kristuksesta ja Hä­nen sanastaan, mutta silti elävät epäkristillisesti, aivan kuin eivät edes kuu­luisi kristikuntaan, vaan pakanoihin.

Tuollainen jumalaton meno on antanut mi­nulle aihetta tähän teokseen, jotta yksinkertaiset kristityt käsittäisivät, mitä on tosi kristillisyys, nimittäin että se on todellisen, elävän, toimivan uskon ilmene­mistä vilpittömässä jumalisuudessa ja vanhurskauden hedelmissä; että meitä nimi­tetään Kristuksen nimen mukaan, jotta sekä uskoisimme Kristukseen että myös eläisimme Hänessä ja Hän meissä: että totisen katumuksen ja parannuk­sen tulee lähteä sydämen sisimmästä; että sydämen, mielen ja tunnon tulee uudis­tua Kristuksen ja Hänen pyhän evankeliuminsa mukaiseksi; että Jumalan Sa­nan tulee saada uudistaa meitä joka päivä uusiksi luomuksiksi, sillä samoin kuin kaikki siemenet kehittävät vain omaa lajiaan, niin Jumalan Sanakin tulee meissä saada synnyttää joka päivä uusia hengen hedelmiä.

Jos siis olemme us­kon kautta tulleet uusiksi luomuksiksi, on meidän myöskin elämän uudistuk­sessa vaeltaminen. Lyhyesti sanoen: Aadamin on meissä kuoltava ja Kristuk­sen elettävä meissä. Ei riitä paljas Jumalan Sanan tieto, vaan se on saatava myös­kin elävään, todelliseen käytäntöön.
 
Monet arvelevat, että jumaluusoppi on paljasta tiedettä ja sanataituruutta, vaikka se oikeastaan perustuu elävään kokemukseen ja harjoitukseen. Nyky­ään sitä opiskellaan vain sen vuoksi, että voitaisiin kiivetä korkealle ja mainee­seen maailmassa, mutta ei tahdota oppia jumalisuutta. Etsitään korkeasti oppi­neita miehiä, joilta opittaisiin taitoa, kieliä ja viisautta, mutta meidän ainoalta opetta­jaltamme Jeesukselta Kristukselta ei kukaan tahdo oppia sävyisyyttä ja sydä­men nöyryyttä, ja kuitenkin oli Hänen pyhä, elävä esikuvansa meidän elä­mämme oikein ohje, jopa korkeinta taitoa ja viisautta, jotta voisimme sanoa: Kristuk­sen elämä opettaa meille kaikki. Kristuksen palvelukseen kyllä ruvettai­siin, mutta ei Kristuksen seuraajiksi. Ja kuitenkin Hän sanoo (Joh.12:62): Jos joku palvelee minua, seuratkoon hän minua. Kristuksen oikean palvelijan tulee siis myös olla Hänen seuraajansa. Joka Kristusta rakastaa, hän rakastaa myös­kin Hänen pyhää elämäänsä, nöyryytensä, sävyisyytensä, kärsivällisyytensä, ris­tinsä, häpeänsä ja halveksimisensa esikuvaa, vaikka se tekeekin lihalle ki­peätä. Ja vaikka me heikkoudessamme emme kykenekään täydellisesti noudatta­maan Kristuksen pyhän ja jalon elämän esikuvaa, mikä muuten ei ole kir­jani tarkoituskaan, niin tulee meidän kuitenkin sitä rakastaa ja harrastaa. Sil­loin elämämme Kristuksessa ja Hän meissä, kuten Johannes lausuu (1Joh.2:6): Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen itsekin vaeltamaan, niin kuin Hän vaelsi. Maailma on nykyään sitä mieltä, että tahtoisi tietää kaikki, mutta sitä, mikä on parempi kaikkea tietämistä, nimittäin Kristuksen rakkautta (Ef.3:19), ei ku­kaan tahdo oppia. Mutta Kristusta ei voi rakastaa, jos ei tahdo noudattaa Hä­nen pyhän elämänsä esikuvaa. Monet, jopa useimmat maailmassa häpeävät Kris­tuksen pyhää esikuvaa, nimittäin Hänen nöyryyttänsä ja alhaisuuttansa, mutta silloin hävetään itse Kristusta, ja siitä Hän on lausunut (Mark.8:38): Joka hä­peää minua tässä aviorikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, häntä myös Ihmi­sen Poika on häpeävä, kun Hän tulee Isänsä kirkkaudessa. Kristityt haluaisi­vat nykyään komeata, loistavaa, rikasta ja maailmanmukaista Kristusta, mutta köyhää, sävyisää, nöyrää, halpaa ja ylenkatsottua Kristusta ei kukaan huoli, ei tunnusta eikä tahdo seurata. Sen tähden on Hän myös kerran sanova: En tunne teitä (Matt.7:23). Te ette ole tahtoneet tulla tuntemaan minun nöyryyt­täni; sen tähden en minäkään tunne teitä teidän ylpeydessänne.
 
Tällainen jumalaton meno ja elämä on siis kokonaan vastoin Kristusta ja tosi kristilli­syyttä, jopa kartuttaa päivä päivältä Jumalan vihaa ja rangaistusta, jotta Ju­malan täytyy varustaa luomakuntansakin  rankaisemaan meitä, ja taivaan ja maan, tulen ja veden täytyy sotia meitä vastaan, jopa koko luomakunta siitä huo­kaa ja on tuskissaan. Siitä syystä tulee kovia aikoja, sotia, nälkää ja tauteja. Onpa peljättävä viimeisten vitsausten tuloa niin rajusti, ettei saa mistään koko luo­makunnasta turvaa. Sillä samoin kuin ankarimmat vitsaukset kohtasivat egyptiläi­siä juuri ennen Israelin lasten pelastusta ja lähtö Egyptistä, samoin joutu­vat jumalattomat ja katumattomat mitä kauheimpien ja ankarimpien vitsaus­ten alaisiksi juuri ennen Jumalan lasten lopullista pelastusta. Sen tähden on jo aika tehdä parannus ja alkaa elää uutta elämää, kääntyä maailmasta Kristuk­seen, uskoa oikein Häneen, ja Hänessä elää kristillisesti, jotta olisimme tur­vattuina Korkeimman suojassa, Kaikkivaltiaan varjossa. (Ps.91:1) Siihen Herra­kin meitä kehottaa (Luuk.21:36): Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että sai­sitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, joka on tuleva.
 
Juhana Arndt – Totisesta Kristillisyydestä, esipuhe

Paulus:
Olen alkanut jo monta kertaa lukea tuota suosittua kirjaa, onhan se ollut hylliyssäni jo kymmeniä vuosia. Jostain syystä kirja on jäänyt aina kesken, ehkä nyt saisin käytyä sen läpi. On hyvä, että otit sen esille, toivottavasti voimme yhdessä katsoa, mitä on "totinen kristillisyys".

Hyvää Juhannusta vaan kaikille!

NanoK:
Minulle aivan uusi nimi. Wikipedian mukaan pietistisen liikkeen ihmisiä, joka on itsessään ihan hyvä suositus. Kiinnostaa lukea lisää, jos vain näitä tekstejä on saatavissa pienen kaupunkini kirjastosta.

Hyvää Juhannusta!

Paulus:
Löysin hyllystäni yhden kappaleen kirjaa "Totisesta kristillisyydestä". Minulla on muistaakseni toinenkin kirja, johon olen tehnyt reunahuomautuksia, en vaan löydä sitä tähän hätään. Olen saanut kritiikkiä siitä, että otan yksittäisiä lainauksia, enkä huomioi kokonaisuutta, mutta joskus ne lainaukset puhuvat enemmän kuin se kokonaisuus. Vai mitä sanotte tästä:

"Pyhän Raamattu on täynnä Jumalan kiivautta, jolla parannusta hedelmineen vaaditaan autuuden ehtona."

Mielestäni tuo jo sinänsä on eräänlainen kokonaisuus.

JPK:

--- Lainaus käyttäjältä: Paulus - 24.06.17 - klo:11:37 ---Löysin hyllystäni yhden kappaleen kirjaa "Totisesta kristillisyydestä". Minulla on muistaakseni toinenkin kirja, johon olen tehnyt reunahuomautuksia, en vaan löydä sitä tähän hätään. Olen saanut kritiikkiä siitä, että otan yksittäisiä lainauksia, enkä huomioi kokonaisuutta, mutta joskus ne lainaukset puhuvat enemmän kuin se kokonaisuus. Vai mitä sanotte tästä:

"Pyhän Raamattu on täynnä Jumalan kiivautta, jolla parannusta hedelmineen vaaditaan autuuden ehtona."

Mielestäni tuo jo sinänsä on eräänlainen kokonaisuus.

--- Lainaus päättyy ---

Kaikki hengelliset kirjat tulee koetella Jumalan Sanalla. Aloituksessa lainaamani "Totisesta Kristillisyydestä" ote oli vain osa kirjan laajaa kokonaisuutta.

Otan tässä toisen lainauksen joka on sivulta 270, kuudennen luvun johdantoteksti:


--- Lainaus ---Ihmisen täydellisyys ja autuus perustuu uskonyhteyteen Kristuksen kanssa, eikä ihminen voi siihen mitään tehdä, vaan enemmän pahalla tahdollaan on Jumalan armoa estämässä; Kristus yksin tekee sen meissä.

Joh.15:5 "Ilman minua te ette voi mitään tehdä"
--- Lainaus päättyy ---

Pietismi on herätyskristillisyyttä, jossa on korostetusti esillä parannuksen tekeminen, ristin kantaminen Kristuksen seuraamisessa sekä pyhityselämän korostus sekä uuden luomuksen osa pelastetussa (eli olla Kristuksessa). Osin tässä voidaan mennä yli evankeliuminkin, kuten toisissa pyhitysliikkeissä onkin käynyt. En kuitenkaan itse voi allekirjoittaa, että kirja puhuisi tekojen kautta pelastumisesta.

Nykyisessä kristillisyydessä kirjan sanoma on liian "laki-henkistä", "kovaa" , sekä liian "vaativaa". Itse kuitenkin pidän kirjan omaa sanomaa tärkeänä, ja raamatullisena - etenkin tässä nykyisessä kristillisyyden tilassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu