Paulukselle: Tämä "uskossa olo" syntyi, kun lukiossa olo aikana luin rovasti Muroman hartauskirjoja. Kävin uskonnollisia keskusteluja uskonnon opettajani kanssa. Luulin, että Jumala kuulee ja auttaa, kun rukouksissa purkauduin hänelle kertoen vaikeuksistani mm. vanhempieni kanssa. Kaiken aikaa minulla oli kuitenkin tunne, että näissä uskonnon jutuissa ei kaikki ole ihan kohdallaan. Vetten päällä käveleminen, 5000 miehen ruokkiminen parilla leivällä jne. Vaisto varoitti minua jostain tavattoman suuresta huijauksesta, joka kuitenkin oli elänyt jo muutaman vuosituhannen.
Syvennyin Darwinin ajatuksiin, joissa ihminen ei enää ollut jumalan kuva vaan yksi osa muuta eliökuntaa. Hämmästelin sitä, miksi minulla - ihmisellä -oli häntäluu ja pieni karvapeite eli ihokarvat. Mistähän ne olivat putkahtaneet?
Uskonnon verinen historia ristiretkineen ja pakkokäännytyksineen oli vaikea kohdattava. Paavin tapa suhtautua juutalaisiin II ms:n aikana järkytti minua. Kävin Kansallisteatterissa katsomassa näytelmän "Sijainen", joka maalasi karmivan kuvan kristikunnan suurimman kirkon johtajan suhtautumisesta juutalaisiin ja lähes täydellisestä välinpitämättömyydestä kansanmurhaa kohtaan. Varsovan kardinaali toimitti paaville jatkuvasti tietoja Auschwitzin tuholeiristä. Paavi ei sanallakaan puuttunut Hitlerin toimiin. Käsitin asiat niin, että tämä hengellinen johtaja - paavi - itse asiassa katsoi juutalaisten vain saavan heille kuuluvan oikeudenmukaisen rangaistuksen! Olivathan he jumalan tappajia!
Sen pahempaa antisemitismin ruokkijaa on vaikea kuvitella! En halunnut enää olla missään tekemisissä moisen yhteisön eli kirkon kanssa. Päätökseni on ajan saatossa vain vahvistunut, kun on paljastunut kardinaalien todellinen elämä Roomassa "taloudenhoitajineen" ja kaikkine muine vastenmielisine piirteineen. En voinut enää uskoa, että pappien selibaatti on aitoa ja todellista kaikkien kohdalla.
Kristuksen vuorisaarnassa esiin tuomia ajatuksia arvostan silti syvästi. Jos maailman johtajat niitä seuraisivat, olisi tämä maailmamme parempi paikka elää ja asua! Itse jumalan olemassaoloon liittyvät kysymykset menevät meidän tietopiirimme ulkopuolelle ja pysyvätkin siellä. Uskovien ihmisten - vilpittömien - todistukset ovat vain ihmisten tunneperäisiä kokemuksia, ne eivät sinällään todista muusta kuin mielentilata.
Uskontoja on maailmassa satoja. Kukin niistä - myös kristinusko - on vain oman kulttuurinsa tuote. Eräs huvittava yksityiskohta islamissa on, että muslimin taivaassa on runsaasti vettä. Neitsyeet tarjoavat myös jatkuvasti viiniä sinne päässeille hurskaille uskon miehille. Eli todella hyvä paikka ja sinne pääsee, jos saa surmansa vääräuskoisia vastaan käydyssä taistelussa. Se on siis kaatuneen muslimin palkinto!