Kirjoittaja Aihe: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta  (Luettu 315 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5094
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« : 19.03.18 - klo:09:57 »
Tämmöinen aihe tuli mieleen viimeaikaisista keskusteluista. Voitaisin keskustella siitä, mitä haittaa ja/tai hyötyä on kristillisestä uskosta pelkästään tämän ajallisen elämän näkökulmasta. Omista kokemuksistani olen täällä kertonut jo useammassa yhteydessä. Toivoisin tähän mahdollisimman monen näkemyksiä. Erityisesti Albertin näkemykset kiinnostavat. Siis edut ja haitat esiin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5094
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #1 : 19.03.18 - klo:11:32 »
Yritän itse miettiä niitä haittoja, joita ilman muuta löytyy. Tosin vaikutukset riippuvat paljolti siitä, millaisena kristittynä ko. henkilö tunnetaan.

Jos on aktiivikristitty ja ilmaisee ajatuksiaan avoimesti, niin siitä on haittaa monissakin asioissa. Esim. jotain virkaa tai työtä hakiessa voi sen vuoksi tulla hylätyksi. Politiikassa aktiivikristitty on outo lintu, joka harvoin saa suurta suosiota paitsi puolueessa, joka on selkeästi kristillinen. Käsitykseni mukaan kirkon virkaa haettaessa aktiivikristitty putoaa helposti pois pelistä, sitä varmemmin, mitä korkeampi virka on kyseessä. Piispaksi taitaa "palavan kristityn" olla nykyajassa mahdoton päästä.
« Viimeksi muokattu: 19.03.18 - klo:13:44 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa albert1

  • Viestejä: 504
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #2 : 19.03.18 - klo:19:36 »
Näistä uskontoon ja uskoon liittyvistä asioista minä ainakin olin hiljaa työelämässä ollessani, ei työpaikoilla näistä asioista puhuttu ja hyvä niin. Koin uskonelämässäni luterilaisen uskon väljähtäneeksi ja puolinaiseksi ja kiinnostuinkin roomalaiskatolisesta kirkosta. Katolinen pappini - "pater" -oli niin ystävällinen, että järjesti minulle mahdollisuuden vierailla ja asua jonkin aikaa katolisessa luostarissa. Arvostin tätä pappia, hän oli toisen maailmansodan aikana toiminut Jaavassa hollantilaisten joukkojen pappina ja joutunut sitten japanilaisten vangiksi hollantilaisten antauduttua.

Luostarissa vietetty aika olikin kokemus! Siellä oli kavereita, muistaakseni irlantilaisia, joiden perheet olivat kasvattaneet heitä jo pienestä pitäen pappeuteen. Perheille oli suuri kunnia, jos pojasta tuli pappi. Heidät siis sitoutettiin jo lapsesta ammattiin, jota vanhemmat heille toivoivat. Pojat toimivat vanhempiensa toiveen mukaisesti tajuamatta täysin, mihin sitoutuivat.

Pojilta vaadittiin useita asioita. Yksi oli ehdoton köyhyys, ei saanut kerätä varallisuutta. Toinen oli selibaatti, ei saanut kiinnostua tytöistä. Kolmas - ja ehkä tärkein . oli ehdoton tottelevaisuus. Se tarkoitti alistumista kirkon määräyksiin kyselemättä mitään. Se oli hyvin kurinalainen laitos, enkä minä kokenut siellä mitään sellaista kristillistä rakkautta ja välittämistä, jota ehkä olin lähtenyt hakemaan.

Ilmapiiri luostarissa - tai pikemminkin pappisseminaarissa, sillä sieltä valmistui pappeja -oli ahdistava. Elit tarkkaan määriteltyjen rajojen sisällä. Darwinista ja luonnonvalinnasta ja tieteen merkityksestä ei juurikaan voinut puhua, päivässä oli useita hartaushetkiä, joihin oli pakko osallistua. Ripittäytyminen oli pakollinen velvollisuus, en muista kuinka usein sen piti tapahtua. Tunnustit syntisi ja sitten sinun piti tehdä jokin hyvitystyö, esim. lukea 50 Pater Nosteria ja 20 Ave Mariaa.

Kun sitten tarkemmin syvennyin kirkon historiaan, oli pakko kohdata inkvisitio kaikkine julmuuksineen. Minua kauhistutti kirkon edustajalta kuulemani ajatus, että juutalaiset olivat itse syypäitä heitä kohdanneisiin vainoihin. Tämä kirkon edustajan ajatus auttoi minua ymmärtämään kirkon heikkoa vastarintaa Hitlerin antisemitismiä kohtaan. Kirkko näki kommunismin suurempana pahana kuin Hitlerin natsismin. Suhtautuminen sosialismiin - esim. Marxiin - oli tietenkin hyvin kielteistä.

Papeilta vaadittu selibaatti ei aina toiminut käytännössä. Seminaarin opiskelijat totesivat, että heillä oli "ongelmia" suhteissa naisiin. Eivät saaneet tykätä heistä! Minun oloaikana tapahtui opiskelun keskeytyksiä, eräs kaveri jatkoi opiskelua opettajan ammattiin, mitä pidin hyvin järkevänä valintana. Useimmat luultavasti kävivät seminaarinsa loppuun ja siirtyivät sitten papin ammatin harjoittamiseen. En tiedä heidän myöhemmistä vaiheistaan.

Katolisilla oli "kiellettyjen kirjojen " luettelo. Huomioni kiintyi siihen, että siellä oli tieteen maailman vahvoja nimiä. Darwin tietysti oli listalla, samoin Freud ja monet muut. Ihmisiltä kiellettiin tutustuminen näiden ajattelijoiden ja merkittävien ihmisten elämäntyöhön. Se oli minulle liikaa, sitä oli mahdoton hyväksyä. En tiedä, onko kirkolla enää tällaista "kiellettyjen kirjojen" luetteloa.
 
Mitä mielenrauhaan tulee, se parani huomattavasti, kun irtaannuin näistä uskonnon kahleista. Annan arvon sille mielenrauhalle, mitä uskonto joillekin antaa, mutta tunnen surua siitä, että se tapahtuu älyllisen rehellisyyden kustannuksella. Uskonto ei "totuuksineen " kestä rehellistä ja vilpitöntä älyllistä tarkastelua. On siis valittava joko tieto tai vanhoihin myyttisiin käsityksiin sitoutuminen. Uskontoon sisältyy paljon sellaista kätkettyä julmuutta, joka ei koskaan tule päivänvaloon.

Kielteisen asenteeni syynä eivät ole vain nämä ihmiset, joista kerroin, vaan se, että heidän kauttaan ja heidän ansiostaan rupesin tutkimaan tarkemmin uskonnon - lähinnä kristinuskon - "totuuksia". Ja tutkin niitä toki edelleenkin! En ole mielipiteisiini ehdottomasti fiksoitunut. Kaikki riippuu näytöistä, joista britit käyttävät nimitystä "evidence".

Ajallisen elämän näkökulmasta oleellisinta on vapautumisen ja sitä seuranneen ilon tunne uskonnollisten kahleiden kirvotessa!




Pertti Kaven

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5094
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #3 : 19.03.18 - klo:19:51 »
Kiitos, Albert, että kerroit tuon. Kokemuksesi auttaa ymmärtämään ajatusmaailmaasi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 527
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #4 : 19.03.18 - klo:21:56 »
Kun "tulin uskoon". Huomasin miten uskonnollisilla kahleilla haluttiin heti kahlita.
Niin on tänäkin päivänä. Monet ovat oman porukkansa karsinassa / vankisellissä ja huutelevat sieltä muille näiden karsinoiden rajoitteista.

Jeesus Kristus ei tullut tänne kahlitakseen meitä, vaan aivain päinvastoin. Vapauttamaan vankitut.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5094
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #5 : 20.03.18 - klo:19:42 »
Koska katolisesta kirkosta ei taida olla omaa keskustelua, mutta täälläkin on katolisuutta sivuttu, niin laitan tähän linkin, missä haastatellaan Riitta Lemmetyistä, jolla on painavaa sanottavaa katolisuudesta ja sen harhoista:

https://www.radiodei.fi/riitta-lemmetyinen-loytanyt-luostarista-armoa/
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa NanoK

  • Viestejä: 166
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #6 : 21.03.18 - klo:06:27 »
Koska katolisesta kirkosta ei taida olla omaa keskustelua, mutta täälläkin on katolisuutta sivuttu, niin laitan tähän linkin, missä haastatellaan Riitta Lemmetyistä, jolla on painavaa sanottavaa katolisuudesta ja sen harhoista:

https://www.radiodei.fi/riitta-lemmetyinen-loytanyt-luostarista-armoa/

Eikö tämä Evankeliset Mariasisaret ollut se yhteisö jossa he olivat? www.mariasisaret.fi/410958238 Olen käsittänyt että liike ei ollut katolilainen, eikä katolilaiseksi tarvinnut kääntyä. Taustavaikuttajana oli M.Basilea Schlink, jonka kirjoittamia teoksia monen suomalaisenkin kirjahyllystä löytyy, myös lapsuudenkotini kirjahyllystä. Päällisin puolin teosten sisältö vaikuttaa hengelliseltä ja rakkaudelliselta. Mutta kun lukee Lemmetyisen kokemuksia, toiminta luostarissa on hyvin lahkohenkistä, tiukkaa ja ahdistavaa. Hierarkia luostarissa muistuttaa katolista kirkkoa ja Basilealla oli suurin valta. Ensivaikutelma oli tosin vastauskoontulleelle Riitalle aivan toinen, kun hän kävi tutustumassa luostariin.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5094
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #7 : 21.03.18 - klo:11:00 »
Eikö tämä Evankeliset Mariasisaret ollut se yhteisö jossa he olivat? www.mariasisaret.fi/410958238 Olen käsittänyt että liike ei ollut katolilainen, eikä katolilaiseksi tarvinnut kääntyä. Taustavaikuttajana oli M.Basilea Schlink, jonka kirjoittamia teoksia monen suomalaisenkin kirjahyllystä löytyy, myös lapsuudenkotini kirjahyllystä. Päällisin puolin teosten sisältö vaikuttaa hengelliseltä ja rakkaudelliselta. Mutta kun lukee Lemmetyisen kokemuksia, toiminta luostarissa on hyvin lahkohenkistä, tiukkaa ja ahdistavaa. Hierarkia luostarissa muistuttaa katolista kirkkoa ja Basilealla oli suurin valta. Ensivaikutelma oli tosin vastauskoontulleelle Riitalle aivan toinen, kun hän kävi tutustumassa luostariin.

Saatat olla hyvinkin oikeassa. En tosiaan tiedä, onko mariasisarilla mitenkään "virallista" sidonnaisuutta katoliseen kirkkoon. Katoliset opit kuitenkin ovat lyöneet vahvan leiman yhteisöön. Mutta eihän tämä mikään ihme ole, katolinen ajattelu on lyönyt itsensä läpi useissa nykyajan karismaattisissakin seurakunnissa. Eivät ne sitä itse näe, eivätkä tunnista. Tästä asiasta on kirjoiteltu jossain toisaalla täällä, ehkä löydän linkin siihen keskusteluun.

Tässä ainakin sivutaan asiaa: http://puimatanner.net/index.php?topic=361.30
« Viimeksi muokattu: 21.03.18 - klo:11:09 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5094
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kristillinen usko ajallisen elämän kannalta
« Vastaus #8 : 26.03.18 - klo:11:03 »
Ajallisen elämän kannalta kristillinen usko saattaa olla hyvinkin tuhoisaa.

Tässä lisää tietoa:
https://uusitie.com/kristityt-ovat-maailman-vainotuin-uskonnollinen-ryhma/
« Viimeksi muokattu: 26.03.18 - klo:11:10 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell