Edellä oli puhetta narsismista.
Suhtaudun aika varauksellisesti, jos jotakuta nimitellään narsistiksi.
Nykyään on trendikästä määritellä toisia ihmisiä jollakin psyyken diagnoosilla.
Harvemmin sanotaan kenenkään olevan hullu.
Käytetään hienostuneempia termejä, esim. mielenterveystapaus, kaksisuuntainen tapaus, maaninen jne., mutta tarkoitus on sama,
siis jonkun luokittelu mieleltään häiriintyneeksi.
Sama koskee toisen persoonallisuudenpiirteitä, luonteenominaisuuksia jne.,
joita ei pidetä ehkä suoranaisesti sairaina, mutta kuitenkin niin pahoina,
että on mukava tehdä jokin diagnoosi.
Narsismi kuuluu näihin tapauksiin.
Ennen sanottiin jonkun olevan itserakas, itsekeskeinen, itseään ihaileva, omahyväinen tms.
Se kuulosti liian lievältä, joten alettiin käyttää ilmaisua "hänellä on narsistinen persoonallisuus".
On "rakkaudellista" ja "ymmärtävää" luokitella henkilö kuuluvaksi narsistisesti häiriintyneiden kategoriaan.
Narsistisia ihmisiä on tietysti olemassa, siis sairaalloisuuteen asti persoonallisuushäiriöisiä.
Sigmund Freud "keksi" tämän ilmiön.
Mutta vasta kun psykiatri on antanut ko. diagnoosin ja tautia poteva on asian itse julkistanut, tällaista termiä voidaan mielestäni käyttää.
Jos näin ei ole, on parempi toista arvosteltaessa sanoa häntä esim. poikkeuksellisen itsekeskeiseksi.
Oletan kuitenkin, että Jumala ei toivo meidän nostavan kovasti esiin toistemme henkisiä, ruumiillisia tai sosiaalisia vikoja, ainakaan selän takana.
Tähän tosin ainakin minä syyllistyn silloin tällöin,
mutta koetan parantua siitä.