Puimatanner
Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: Lydia - 27.10.13 - klo:21:05
-
Voiko yhden ihmisen 'panoksella' olla merkitystä seurakunnan tilassa parempaan ja hengellisempään suuntaan, voiko yksi ihminen vaikuttaa herätyksen tulemiseen paikkakunnalla ja seurakunnassa?
-
Mikä on herätys? Ja mistä?
-
Mikä on herätys? Ja mistä?
En tiedä onko sanaa tuossa muodossa Raamatussa, mutta miten olemme sen oppineet ymmärtämään, aika jolloin erityisesti Jumala saa sijaa ihmisen sydämessä, tila ei jää huomaamatta lähellä olevilta tämä näkyy uskovankin elämässä kun Jumala alkaa herättelemään nukkuvia. Ei-uskova kun sen kokee, hän tuntee syntinsä ja hapuilee sydämessään Jumalan puoleen jolta uskoo saavansa avun.
-
Kysyin tuota koska minulle ja aika monelle muullekin sana 'herätys' tuo mieleen tietyntyylisen hypetyksen joka on sillä kertaa pinnalla hengellisissä tilaisuuksissa.
-
Minulle herätys tarkoittaa vaan ja ainoastaan tapahtumasarjaa,
jossa moni ihminen tulee synnintuntoon ja
hakeutuu Jeesuksen ristin juurelle,
anoo ja saa syntinsä anteeksi,
uudestisyntyy ja täyttyy Pyhällä Hengellä (enemmän tai vähemmän näkyvästi).
Herätyksen kautta syntyy siis uusia uskovaisia Jeesuksen seurakuntaan.
-
Se minkälaisista piireistä on lähtöisin, vaikuttaa aika paljon sanojen sisältöön.
Jollain yksittäisellä sanalla voi olla takanaan erikoismerkitys, joka saa aikaan 'allergiareaktion'.
-
Onhan esimerkkejä ihmisistä, joiden kautta Herra on aiheuttanut suuria herätyksiä.
Esimerkkeinä John Wesley 1700-luvulla ja D.L. Moody 1800-luvulla.
Myös N. Yli-Vainio ja (kaikesta huolimatta) M. Koivisto ovat olleet herätyksen välikappaleita.
-
Haen ns. pienen ihmisen osuutta joka ei juuri ole mitään merkillistä ihmisten silmissä, eli tavallinen seurakuntalainen, voiko yksi ihminen olla avain asemassa?
-
Jos miettii kertomusta Joonasta, niin siinä on kai yksi näkökulma yhden miehen sotaan.
Ensiksi Joona sai sanan Herralta. En usko, että se tuli yllättäen ja pyytämättä niin kuin eräät paperit ex-pääministerille.
Perimätieto kertoo, että Joona olisi ollut Sarpatin lesken poika. Pitäisinkin todennäköisempänä, että Joona pyysi Jumalaa puhumaan vuosikaudet.
No, sitten kun Herra antoi tehtävän Joonalle, hän lähti ensin Jaafeen, joka oli merenrantakaupunki ja meno varmaan siellä sen mukainen niin kuin satamissa usein on. Sieltä Joona otti laivakyydin päinvastaiseen suuntaan kuin mitkä oli ne koordinaatit, mitkä Jumala hänelle antoi.
Myrskyn tullen jumalattomat merimiehetkin ymmärsivät, että heillä oli matkassa joku, joka ei joukkoon kuulu.
Sitten Joona pyysi kippaamaan itsensä mereen, mutta ei auttanut sekään pakomatkalaiselle.
Lopulta Joona meni saarnaamaan Niiniveen ja piti ilmeisesti aika hyvät saarnat, koska siellä syntyi kaupunginlaajuinen herätys.
Mitäpä Joona siihen?
Hän vihastui Jumalaan: "Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa."
Tuon jälkeen Joona meni mököttämään kaupungin ulkopuolelle.
Siellä hän sitten toivotti itselleen kuolemaa sanoen "Parempi on minulle kuolema kuin elämä".
Mitä tästä opimme?
(korjattu kirj. virheitä)
-
Ehkä tuon Joonan kirjan perusteella voisi sanoa sen, että tietyissä tilanteissa Jumalalta käy käsky ja sitten tapahtuu.
Mooses oli myös ensiksi vastahakoinen. Myös Elia sai selvän käskyn Baalin profeettojen kanssa mitellessään.
(Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.)
Ymmärtäisin niin, että ne tilanteet eivät olleet sellaisia, jossa pitää kuulostella ja arvuutella pitääkö jotakin tehdä vai ei.
-
Kysymys kuuluukin, kuka uskaltaa pyytää, että tulisi sana Herralta.
Siinä voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että se ei olekaan enää itselle mieluista.
En halua mitenkään verrata itseäni Joonaan, paitsi siltä osin kuin mitä liittyy kyselemiseen.
Jotain tuli joskus rukoiltua, en kerro mitä.
Mitä sitten tapahtui? Ainakin se, että jouduin ulos silloisesta kotiseurakunnastani.
Jos en olisi niitä rukouksia rukoillut, olisin ehkä edelleenkin siellä.
Mikä tarkoitus sen jälkeisellä elämälläni on ollut? Eipä ole selvinnyt. Vielä.
-
Olen taipuvainen uskomaan että yhdellä ihmisellä on valtaa vaikuttaa Jumalan maailmoihin. Ihminen joka sitoutuu Jumalaan ja hänen tahtonsa etsimiseen ja toteuttaa sitä elämässään mitä Raamattukin kehoittaa 'täyttykää Hengellä' jne..sellaiseen Jumalakin sitoutuu, näin uskon. Eli ei kannata kenenkään ajatella että mitäs mää nyt voin tehdä asioiden korjaamiseksi, paljonkin voit. Ora et labora.
-
Voiko yhden ihmisen 'panoksella' olla merkitystä seurakunnan tilassa parempaan ja hengellisempään suuntaan, voiko yksi ihminen vaikuttaa herätyksen tulemiseen paikkakunnalla ja seurakunnassa?
Olen minäkin kohdannut "herätys"- sanan ryhdistämistä.
"Heräjä sinä , joka nukut, ja nouse kuolleista .." Ef.5:14
Tämä kohta mielestäni viittaa uneliaassa tilassa oleviin, valvomattomiin "viiteen neitsyeen". Uskonnollisiin tai muuten uskovaisilta näyttäviin, mutta hengellisesti nukkuviin. Heidän herätyksensä tulle kuitenkin liian myöhään. Sanotaankin, että helvetti on täynnä herätyksessä olevia, siis siellä vasta heränneitä.
Muuten on kehoitettu rukoilemaan (Jeesus kehotti) työmiehiä elopellolle, koska vainiot ovat vaalenneet leikattavaksi. Siis herätyksiin Jumala kutsuu omiaan työtovereiksi.
Luukas 12:49, " Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt". Tässä näen Jeesuksen ilmoituksen, että Hän etenkin lopun aikoina heittää "Tultansa" maan päälle. Tämä Pyhän Hengen tuli sytyttää jo yhdestäkin ihmisestä ison palon. Eli vain yksi ihminen 'tarvitaan', koska Tuli leviää.
-
Epäilen hiukan, että kun korostetaan herätyksen olevan vain uskovien
heräämistä ja evankeliointi vain uskovien hengenelämän virkistämistä,
kysymyksessä on laiskuus.
On huomattavasti kivampaa ja taloudellisesti tuottoisampaa kiertää uskovien kokouksissa
pitämässä jyliseviä vuodatuksia synnissä nukkuvien hirveästä tulevaisuudesta
kuin mennä julistamaan Jumalan tulevaa tuomiota esim. tanssiravintoloihin,
joissa riehuu saatanan henki.
On miellyttävämpää jutella ja rukoilla rohkaisevasti uupuneiden ja sairaiden uskovaisten kanssa
kuin mennä kadulle kertomaan Jeesuksesta niille, jotka eivät Häntä tunne.
-
Entäpä jos tarvitaan uskovien herääminen että yleensä lähdetään liikkeelle sinne missä tarvitaan evankeliumia, unissaan on hankalaa liikkua ja varsin puhua mitään. ::)
-
Entäpä jos tarvitaan uskovien herääminen että yleensä lähdetään liikkeelle sinne missä tarvitaan evankeliumia, unissaan on hankalaa liikkua ja varsin puhua mitään. ::)
Tuo on totta, käytiin eräässä seurakunnassa kokouksessa, puhujat joita oli useampia puhuivat enimmäkseen omista teoistaan..lopulta kuului seurakuntasalista jo haukottelua
"kuorossa". Siinä tuli elävästi mieleeni että seurakunta taitaa nukkua ::)
-
Epäilen hiukan, että kun korostetaan herätyksen olevan vain uskovien
heräämistä ja evankeliointi vain uskovien hengenelämän virkistämistä,
kysymyksessä on laiskuus.
On huomattavasti kivampaa ja taloudellisesti tuottoisampaa kiertää uskovien kokouksissa
pitämässä jyliseviä vuodatuksia synnissä nukkuvien hirveästä tulevaisuudesta
kuin mennä julistamaan Jumalan tulevaa tuomiota esim. tanssiravintoloihin,
joissa riehuu saatanan henki.
On miellyttävämpää jutella ja rukoilla rohkaisevasti uupuneiden ja sairaiden uskovaisten kanssa
kuin mennä kadulle kertomaan Jeesuksesta niille, jotka eivät Häntä tunne.
Tämä on yleisin ja oikea päätelmä, ja pätee silloin, kun ei olla sisäistetty Jeesuksen sanomaa:
"Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä".
Eli laiskuuden kitkeminen tai sen havaitseminen ei ratkaise mitään. Voi olla ahkera ja touhuta asian, nimittäin Jumalan asian piloille. Ei tekeminen seurakunnassa ole laiskuuskysymys vaan "heräämiskysymys". Eli herätä ymmärtämään, että kuljemme valmiissa teoissa.
-
Epäilen hiukan, että kun korostetaan herätyksen olevan vain uskovien
heräämistä ja evankeliointi vain uskovien hengenelämän virkistämistä,
kysymyksessä on laiskuus.
On huomattavasti kivampaa ja taloudellisesti tuottoisampaa kiertää uskovien kokouksissa
pitämässä jyliseviä vuodatuksia synnissä nukkuvien hirveästä tulevaisuudesta
kuin mennä julistamaan Jumalan tulevaa tuomiota esim. tanssiravintoloihin,
joissa riehuu saatanan henki.
On miellyttävämpää jutella ja rukoilla rohkaisevasti uupuneiden ja sairaiden uskovaisten kanssa
kuin mennä kadulle kertomaan Jeesuksesta niille, jotka eivät Häntä tunne.
Tämä on yleisin ja oikea päätelmä, ja pätee silloin, kun ei olla sisäistetty Jeesuksen sanomaa:
"Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä".
Eli laiskuuden kitkeminen tai sen havaitseminen ei ratkaise mitään. Voi olla ahkera ja touhuta asian, nimittäin Jumalan asian piloille. Ei tekeminen seurakunnassa ole laiskuuskysymys vaan "heräämiskysymys". Eli herätä ymmärtämään, että kuljemme valmiissa teoissa.
Monet tanssipaikoilla, kaduilla ym. todistavista uskovista eivät pelkästään
"touhua ahkerasti ymmärtämättä, että he eivät tehdä mitään ilman Jeesusta".
Kaikki tunnustuksellinen herätyskristillisyys ei siis "pilaa Jumalan asiaa".
Osallistuin aikanaan Kansanlähetyksen piirissä traktaatteja levittämällä ja Jeesuksesta todistamalla erilaisiin katuaktioihin (esim. 1970-luvulla Tampereella).
Kokoonnuimme aina ensin rukoilemaan ja pyytämään Herralta viisautta toimintaamme
ja Pyhän Hengen ohjausta siten, että kohtaamme ihmisiä, joita Herra itse haluaa kutsua.
Usein rukoilimme kielillä ja olipa joskus muitakin Hngen lahjoja käytössämme.
Olen omin korvin kuullut, kuinka joku on joskus sanonut tulleensa herätyksen tilaan ja
aikanaan uskoonkin sen kautta, että joku "uskovainen hörhö" tarjosi hänelle aikanaan
jotakin paperinpalaa ja sössötti Jeesuksesta.