Silti on paljon opetusta, että ihmisen tehtävänä on tavoitella
mahdollisimman suurta Hengen täyteyttä, jonka saa sinnikkäällä pyhittäytymisellä kieltäymysten ja kuuliaisuuskilvoittelun tuloksena.
Tuota lihavoitua opetetaan monin paikoin. Vaikka ei ihan noilla sanoilla, niin kuitenkin opetuksesta tulee tuollainen mielikuva, Hengen täyteydestä ja pyhityksestä tulee olemuksensa irvikuva. Suuri MINÄ hallitsee edelleen, vaikkakin hengellisyyden kaapuun pukeutuneena. Hengellä täytetty ihminen voi olla seurakunnan hiljaisimpia, vähäisimpiä ja huomaamattomimpia.
niin , se on aika hassua että Raamattukin käskee "täyttykää Hengellä" vaikka toki tiedämme ettei ihminen itse voi täyttyä Hengellä.
mistä sitten vedät johtopäätöksen että toisen henkilön tarkoitus on ajaa "omaa voimaa" ja toisen olla Raamatullinen jos he kumpikin käyttävät samoja sanoja ?
Jokaisella foorumilla paasataan kovasti "kaikkia niitä toisia vastaan" vaikka en muista kovinkaan paljon saarnoissa kuulleeni vastaavia kommentteja joista "noita toisia" syytetään
Toivon, että ymmärrän kysymyksesi oikein. Olen tullut siihen tulokseen, että Hengellä täyttymistä opetetaan ja koetaan pääsääntöisesti siten, että meidän tulee tehdä jotain hartiavoimin ja "tosissaan" edistyäksemme pyhityksen tiellä.
Melko pitkän kokemukseni johdosta rohkenen väittää, että vilpittömältä näyttävän ponnistelun takana on pohjimmiltaan halu tulla joksikin. Mieluummin suureksi, jota katsotaan ylöspäin ja pidetään jonakin. Luultavasti tämä ei ole harkittua vaan ikäänkuin alitajuista, mutta liian monet lankeemukset ja katastrofit puhuvat tämän käsitykseni puolesta.
ahaa nyt taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Muistan nuoruudessa lukeneekin sen tyyppisiä kirjoja ja nyt tulee mieleen sellainen kuin "voisitko rukoilla tunnin". Siitä tosiaan jää sellainen vaikutelma että kun jaksan yhä pidempään niin pyhityn yhäenemmän.
mutta sanoisin kuitenkin että se oli minulle lopulta suuri siunaus. siis siinä mielessä että opin ettei rukous ole rankkaa puurtamista vaan siihen liittyvä Jumalan etsiminen tuo siunausta.
koska siinä juuri tekee tuota "olla yhteydessä Jeesukseen", "seurustella Jeesuksen kanssa" "ruokkia itseään Jumalan Sanalla" tai "juoda elämän lähteestä". Kaikki nämä siis vain toteutuu siinä puitteessa että vietän aikaa rukouksessä pyrkiäkseni rukoilemaan tunnin
Lopulta nyt vuosien kuluttua tuosta voin todeta lukeneeni Raamatun monta kertaa läpi, voin verrata sitä muistista heti saarnaa kuunnellessa "onko tämä Raamatun mukaista". Minun ei tarvites olla "kaikenmaailman opintuulien riepoteltavana".
Ymmärrän kyllä pointtisi että pyrin "tulemaan joksikin suureksi". Se tuntuu olevan ihmisluonnossa ihan nuoruudenkin ansiosta, ja sitten vain ilmenee tavalla tai toisella.
Samaahan nyt paasataan karismaatisissa piireissä nuorille ja sanotaan "tämä on herätystä".
En siis pitäisi kovin suurena haittana jos intoutuu liikaa pyhityksestä. Vanha testamentti tuo esiin lukemattomissa kohdissa kuinka "ihmsiet etsivät Jumalaa ja Hänen tahtoaan". Olisi aika outoa ettei sitä tarvitsisi nykypäivänä tehdä.
Jo pelkät kokoukset ja rukoustilaisuudet ovat nimenomaan sitä varten.