Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 20.10.17 - klo:11:52
-
Aihetta on sivuttu monessa yhteydessä, silti ajattelin, että sille voisi olla ihan oma keskustelunsa. Aihe on niin monisyinen, että siitä on mahdollista kirjoittaa loputtomasti.
Kuolemasta puhuttaessa aihe jakaantuu pääosin kahtia. Toisaalla kuolemasta puhutaan yleisellä tasolla ja valtaosa puheesta koskee muiden kuolemaa, vähemmän puhutaan omasta kuolemasta. Provosoiduin käsittelemään omaa kuolemaa ja niitä vaiheita, jotka sitä edeltävät. Tähän on osaltaan vaikuttanut sisareni tilanne, josta aiemmin kerroinkin.
Perheen kohdalla edistyimme asiassa sen verran, että kävimme lakiasiain toimistossa laatimassa kolme asiakirjaa, jotka aikanaan tulevat helpottamaan jälkeemme jääneiden tilannetta. Ne kolme olivat: Keskinäinen testamentti, hoitotestamentti ja edunvalvontavaltuutus. Nyt on mietinnän alla se, missä näitä papereita olisi paras säilyttää, että ne aikanaan varman päälle löytyisivät.
Arvelen, että nämä asiat ovat monella olleet mielessä ja moni on joutunut tekemisiinkin niiden kanssa läheisestikin. Olisi hyvä kertoa omista kokemuksista ja ohjeitakin voisi antaa.
Täälläpäin ilmestyy koteihin jaettava "Kottiin -lehti", jossa oli allaoleva maalaislääkäri Kiminkisen vihje:
-
... Nyt on mietinnän alla se, missä näitä papereita olisi paras säilyttää, että ne aikanaan varman päälle löytyisivät ...
Minun ja vaimoni testamentit ja omaisuuden hallintaan liittyvät asiakirjat ovat pankin tallelokerossa. En tiedä, onko se paras säilytyspaikka, mutta luulisi ne sieltä löytyvän, kun aika meistä jättää.
-
Eläessään voi paljon vaikuttaa siihen, että jälkeenjäävillä on vähemmän vaivaa kaikenlaisten asioiden kanssa, joita jonkun on pakko hoitaa. Niitä voi vähän kerrassaan tallettaa esim. tietokoneelle ja tulostaa paperille ja järjestellä ne sitten yhteen mappiin. Muussa tapauksessa monien asioiden selvitteleminen on melkoista salapoliisityötä. Koetan itse paneutua asioihin hyvissä ajoin vaikka tunnenkin suurta avuttomuutta tämän asian edessä.
-
Itse päivittäin aika ajoin sellaista dokumenttia, missä on kaikkien pankkitilien numerot, velat saldoineen, henkivakuutukset ja arvokkain omaisuus.
Lisäksi olen vanhin poikani tietää joitakin salasanoja ja tunnuslukulistoista.
Isäni toimi samoin eli aika ajoin hän selvitti minulle vastuut ja varat. Perunkirjoitus oli aika helppo tehdä.
-
Asiat ovat aika yksinkertaisia, jos molemmat puolisot ovat "originaaleja". Mutta jos on entisiä kumppaneita ja niiden lapsia siellä täällä, niin voi mennä vaikeaksi. Samoin on silloin, jos on paljon omaisuutta, useita kiinteistöjä, maapalstoja yms. niin voi olla hyvinkin mutkikasta.
-
... Nyt on mietinnän alla se, missä näitä papereita olisi paras säilyttää, että ne aikanaan varman päälle löytyisivät ...
Minun ja vaimoni testamentit ja omaisuuden hallintaan liittyvät asiakirjat ovat pankin tallelokerossa. En tiedä, onko se paras säilytyspaikka, mutta luulisi ne sieltä löytyvän, kun aika meistä jättää.
Pankit ovat paljolti luopuneet tallelokeroista. Päädyimme siihen, että testamentin ja hoitotahdon kopiot annetaan jokaiselle lapselle, samoin kopio edunvalvontavaltuutuksesta niille, joita asia koskee. Alkuperäiset ovat mapissa kotona, niiden tuhoutuminen ei kuitenkaan aiheuta korvaamatonta vahinkoa.
Mielestäni tässäkin asiassa on yksi sääntö ylitse muiden. Se on yksinkertaisuus. Siihen kuuluu se, että pankkiasiat, jos mahdollista, ovat vain yhdessä pankissa ja että asuntoja on vain yksi ja että irtaimisto on yhdessä paikassa. Ainahan asiat eivät ole näin yksinkertaisia, silloin olisi hyvä tehdä kirjallinen selvitys ja antaa siitä kopio kullekin edunsaajalle.
-
Ressun viisautta:
-
Ressun viisautta:
;D
-
"hoitotahdon kopiot annetaan jokaiselle lapselle"
Edellä jonkun lainaus. Hoitotahdon voi vaivattomasti ja ilmaiseksi tehdä OMAKANTAan. Siellä se on sähköisessä tallessa siihen asti, kun aurinkomyrskyt kaatavat globaalit tietoverkostot.
-
"hoitotahdon kopiot annetaan jokaiselle lapselle"
Edellä jonkun lainaus. Hoitotahdon voi vaivattomasti ja ilmaiseksi tehdä OMAKANTAan. Siellä se on sähköisessä tallessa siihen asti, kun aurinkomyrskyt kaatavat globaalit tietoverkostot.
Kiva, että siskokin on jälleen paikalla :D. Toivon mukaan ehdit mukaan useamminkin.
Tutkailin taannoin tuota omakantaa, mutta siinä oli silloin jotain ongelmia, pitänee paneutua asiaan paremmin.
-
Kiitos lämpimistä sanoista. Yritän olla paikalla useammin. Nyt onkin kysyttävää Raamatusta, joten katson sopivan osaston.
-
Kiitos lämpimistä sanoista. Yritän olla paikalla useammin. Nyt onkin kysyttävää Raamatusta, joten katson sopivan osaston.
Oikein kiva! :D :D :D
-
Sattui vaan silmiin ihan sattumalta, ohjelma Yle Puheen kanavalla Kuolemasta kuolemaa tutkineen teologin ja sairaalapastorin näkökulmasta: https://areena.yle.fi/1-4275341#autoplay=true
(Aloitin vasta kuuntelemaan)
-
Kävin eilen veljespiirissä, jossa olin käynyt lähes 19 vuotta ja josta jäin pois viime syksynä. Porukka oli kokolailla sama, mutta tein sen havainnon, että monet olivat silminnähden vanhemman oloisia kuin viime syksynä. On olemassa sananparsi, että vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. Se on osuvasti sanottu.
Äsken juttelin naapurin kanssa, joka on minua 4-5 vuotta nuorempi. Häneltä kuulin, että entinen naapurimme ja minun luokkakaverini oli kuollut syöpään. Joskus silloin tällöin tapasimme jossakin ja olinkin jo ajatellut, että mitähän Ramille nykyään kuuluu. Alan olla jo siinä vaiheessa, että minulla on tuttavia rajan toisella puolen enemmän kuin tällä puolen.
-
Minulle se, että oma elämäni olisi mahdollisimman pitkä, esim. äärettömässä muodossaan iankaikkisesti kestävä, ei ole tae tietenkään siitä, että elämäni pelkästään siitä syystä olisi tarkoituksellista. Ihmisen tai eläimen elämä pitkäkestoisena elämänä ei ole sama asia kuin laadukas elämä, vaikka ikuisesti kestävä elämä voi toki olla laadukasta elämää. Mutta kesto ei korvaa laatua, vaikka kestoa olisi loputtomasti. Todella viheliäinen elämä ei välttämättä ole edes yhden sekunnin keston arvoinen, loputtomasti kestävänä viheliäinen elämä olisi pelkkää tarkoituksetonta helvettiä.
Saarnaajan kirjan kirjoittaja on seuraavassa raamatunkohdassa samoilla linjoilla kanssani: "Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa. Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa, ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla." (Saarn. 4:1-3)
Miksi totaalinen kuolemani tuhoaisi merkityksen tai tarkoituksen nykyisestä elämästäni? Miksi pelkäisin järkeni valossa kuolemaani? Kun olen todella kuollut, en tiedosta mitään, enkä siitä syystä voi kaivata mitään tai kärsiä mistään tai menettää mitään, kun minua ei ole olemassa kaipaavana tai kärsivänä tai menettävänä tai jotain muuta kokevana, joka voisi kaivata jotain, kärsiä jostain, menettää jotain tai kokea jotain muuta. Todella kuolleena "oleminen" ei siis voi olla minkäänlainen kokemus, ei siis myöskään kauhistuttava kokemus, kun en ole enää olemassa kokijana, joka ainoastaan voi kokea jotain.
Jos en sure sitä tai ahdistu siitä, että en ole ollut olemassa lainkaan miljardeihin vuosiin ennen syntymistäni tähän maailmaan, miksi surisin sitä, että en tule olemaan koskaan sen jälkeen, kun olen täydellisesti menettänyt tietoisuuteni tai tarkemmin sanottuna lakannut menettämästä mitään, kun en ole enää olemassa edes menettävänä? Olemattomuuteni kuolemani jälkeen on samanlaista olemattomuutta, mitä oli olemattomuuteni ennen syntymistäni. Tiedottomana en voi surra mitään, mutta nyt kun olen vielä tietoinen, saatan järjenvastaisesti ahdistua mielessäni siitä, että lakkaan kerran tiedoitsemasta. Kun monena yönä unettoman unen aikana olen ollut kuin kuollut, koska en ole tiedostanut enkä voinut tiedostaa silloin mitään, ja olen ollut kuin autuas siinä tilassa, miksi surisin sitä, että olen kerran oleva iankaikkisesta iankaikkiseen kuin unettoman unen tilassa?
Oman kuoleman pelkääminen on irrationaalista myös siinä mielessä, että kuolemaa ei voi edes kohdata tai todella tiedostaa, sillä silloin kun olen vielä tietoinen jostain, en ole kuollut, mutta kun olen kuollut, en ole tietoinen mistään, en siis tietoinen tietenkään myöskään kuolemastani. Kun minä olen, kuolemaa ei vielä ole, kun kuolema on, minua ei enää ole. Omaa kuolemaa ei siis voi itse sanan varsinaisessa mielessä kohdata. Viikatemies ei satuta kuollutta, kun ei ole ketään, johon sattuisi. Siitä syystä kuolemaa on järjenvastaista pelätä. Kuolemaan johtavat kärsimykset eivät ole sama asia kuin kuolema. Kärsivä on vielä tietoinen asioista. Kärsivä on subjekti, joka tiedostaa olemassaolonsa ja ajan kulun. Kun minä subjektina todella lakkaan olemasta, kaikki, mitä minulle subjektina on ollut olemassa objekteina (ajatuksina, havaintokohteina, muistoina, ja tuntemuksina), lakkaa myös olemasta. Kun ei ole subjektia, ei ole myöskään enää mitään objektia. Ei ole mitään, mikä synnyttäisi kaipausta, eikä ole olemassa kaipaajaa, joka kaipaisi jotain.
Jos kuoleman jälkeen on olemassa helvetti tai jokin muu kidutuskammio, siinä tapauksessa minulla on syytä järkeni valossa todella pelätä sitä, että oma elämäni maan päällä tulee päättymään. Moni kristittykin on pelännyt helvettiä tai pitänyt mahdollisena sitä, että itse voi sinne joutua, esim. siitä syystä jos menettää uskonsa (vrt. Hepr. 6:4-6; Fil. 3:11; 1 Kor. 9:27), joten se, että joku kilvoittelee kristittynä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että helvetin tai lopullisen tuomion pelko lähtisi hänestä. Ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa minun tarvitsisi pelätä kuolemaa kuoleman itsensä tähden, vaan minun tulisi pelätä yksin sitä, mitä kuoleman jälkeen seuraa (vrt. Hepr. 9:27). Jos ei olisi kuolemaa täällä maan päällä, ei olisi helvettiin siirtymistä. Koskaan loppumaton helvetti alkaa olla todellisuutta vasta kuoleman jälkeen. Vain tässä mielessä kuolema olisi tässä yhteydessä pelottava asia järjen valossa.
Vielä pitkästä iästä, jota jotkut pitävät siunauksena. Pitkä ikä on joillekin iäkkäille ihmisille heidän omasta mielestään kirous. Tällä hetkellä maailman vanhin nainen, joka on pian 129 vuotta vanha, sanoo, että hän on ollut onneton koko elämänsä ajan ja että hänen pitkä elämänsä on ollut Jumalan hänelle langettama rangaistus. Nainen sanoo, ettei hän ole kokenut koko elämänsä aikana edes yhtä onnellista päivää. Hänen elämänsä on ollut raadantaa. Naisella on ollut useita lapsia, joista vanhin kuoli 104 -vuotiaana. "Kun ajattelen mennyttä onnetonta elämääni, toivon, että olisin kuollut nuorena." Tämä lainausmerkkien sisälle laittamani ajatus vanhukselta ja nämä muutamat maailman vanhinta elossa olevaa naista koskevat sanani pohjautuvat alla näkyvään uutisartikkeliin:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-5735065/Worlds-oldest-woman-aged-129-says-shes-miserable-day-life.html
-
Omalla kohdallani tilanne on se, että edellistä suvun sukupolvea on kannettu hautaan jo kymmenkunta vuotta.
Muutama viikko sitten lähti ensimmäinen serkku ennen äitiään.
Toisaalta suvun useimmat rippijuhlat ja lakkiaiset ja muut valmistujaiset on jo juhlittu ja ensimmäiset seuraavan sukupolven häät vietetty.
Hyvin monenlaisissa tunnelmissa ja sisällöillä olen juhlia nähnyt.
Kauan sitten olin usein lähes tuntemattomien ihmisten juhlissa mukana auttamassa.
Jotkut surujuhlat ovat olleet sisällöltään huomattavasti parempia kuin jotkut ilojuhlat.
-
Erään uskovan läheiseni koko elämä oli taistojen taivalta.
Vakavat masennukset ja monenlaiset elämän käänteet saattoivat hämmentää niitä, jotka olivat silmänkantaman päässä.
Hänellä oli eräs laulutoive, joka sitten soi muistoseuroissa.
https://www.youtube.com/watch?v=iCiI_0Qp5m8
Ajattelen niin, että nuo olivat ne viimeiset sanat, jotka hän halusi suvulleen sanoa.
-
Kuolemanrajakokemuksia on paljon. Tässä ohjelmassa niistä kerrotaan, itse en ole vielä ehtinyt kuunnella kuin pienen pätkän.
https://areena.yle.fi/1-4342468#autoplay=true
-
Mulla on useampaa kertaa ollut mielessä jakaa se havaintoni, miten Mooses ja Joosef elivät sellaisessa läheisyydessä Jumalan kanssa, että Herra kykeni ilmaisemaan heille, että heidän maanpäällinen elämänsä alkaa loppua hyvin pian. He ottivat sen Herralta ja hyväksyivät ja olivat ikään kuin siksi kokonainen ihminen ihan loppuun asti. He siis eivät hajonneet persoonana kun eivät kyenneet hallitsemaan ruumiillista elämäänsä, vaan nöyrtyivät siinäkin luottavaisesti Herran edessä.
On kai aika turvallista kuulla Herralta että mä otan suht kohta pois ihmisten joukosta.
Lieneekö Daavidillakin ollut vastaava kokemus.
Paavalikin taisi viittasi elämänsä päivien lukumäärän vähenemiseen.
-
Liekö ikääntymisestä johtuvaa, että tämä aihe on jälleen alkanut kiinnostamaan. Hyllyssäni on joitakin kirjoja tästä aiheesta, taidanpa taas kerran ryhtyä niitä lukemaan.
Yksi tällainen pikkukirja on Osmo Tiililän Kuolema. Otan siitä lyhyen lainauksen, jota olisi hyvä miettiä silloin tällöin ja ehkä ottaa erityisesti tuo kursivoitu jonkinlaiseksi ohjeeksi jäljellä olevia päiviä varten:
"Maailma on suuri kuolinhuone, missä pakkanen panee viljan ja myrsky kaataa puut, missä suku tulee ja toinen menee. Lasten polvi ei enää tunne esivanhempia, ja vain harvojen töillä on vuosisatainen merkitys."
-
Liekö ikääntymisestä johtuvaa, että tämä aihe on jälleen alkanut kiinnostamaan. Hyllyssäni on joitakin kirjoja tästä aiheesta, taidanpa taas kerran ryhtyä niitä lukemaan.
Yksi tällainen pikkukirja on Osmo Tiililän Kuolema. Otan siitä lyhyen lainauksen, jota olisi hyvä miettiä silloin tällöin ja ehkä ottaa erityisesti tuo kursivoitu jonkinlaiseksi ohjeeksi jäljellä olevia päiviä varten:
"Maailma on suuri kuolinhuone, missä pakkanen panee viljan ja myrsky kaataa puut, missä suku tulee ja toinen menee. Lasten polvi ei enää tunne esivanhempia, ja vain harvojen töillä on vuosisatainen merkitys."
Taidamme kummatkin tulleen jo elämän ehtoopuolelle ja ehkä peräti loppusuoralle. Voimme lukea monen moista kirjoista, mutta pian saamme sen kokea ja uskon meidän astuvan rajan yli ainoana turvanamme Jeesuksen Kristuksen lunastustyö ja Hänen armonsa. Jos se ei riitä niin minun käy perin huonosti.
Nousi mieleeni eräs runo, kun näitä ajattelin ja kuinka vähän meistä kustakin jää tuleville polville ja historian lehdille.
"Te faaraot, uneksijat pyramiidi-unien,
te olkaa tervehdityt yli vuosien tuhanten.
Ohi kuoleman ahnehtivan, ajan kaukaisuuksia päin
te unenne sinkositte pyramiideja pystyttäin.
Te olkaa tervehdityt yli vuosien tuhanten.
Sinis nousevat pyramiidit, kunis elää ihminen.
Kukin meistäkin mittansa mukaan pyramiidin pystyttää.
Ja sen sydämessä unta pian nukumme sikeää
kuin faaraot, hiljaisina, kuin toukat kuoressaan.
Pyramiidi pysyy ja nähdään.
Mutta faarao unohdetaan."
-
Taidamme kummatkin tulleen jo elämän ehtoopuolelle ja ehkä peräti loppusuoralle. Voimme lukea monen moista kirjoista, mutta pian saamme sen kokea ja uskon meidän astuvan rajan yli ainoana turvanamme Jeesuksen Kristuksen lunastustyö ja Hänen armonsa. Jos se ei riitä niin minun käy perin huonosti.
Nousi mieleeni eräs runo, kun näitä ajattelin ja kuinka vähän meistä kustakin jää tuleville polville ja historian lehdille.
Ihminen itse haluaisi olla jotain suurta toisten ihmisten silmissä. Näin uskovakin usein ajattelee. Uskon, että Jumala on suunnitellut jokaisen ihmisen elämän, silti Jumalan silmissä suuri voi olla ihmisten silmissä pientä ja päinvastoin. Merkityksellistä on vain se, että ihminen saa olla siinä asemassa, jonka Jumala on hänelle "räätälöinyt" olkoon se sitten pientä tai suurta ihmisten mielissä.
-
Tulin juuri tunnin kävelylenkiltä, karkasin siis karanteenista.
Vastaan tuli eräs uskova tuttavarouva, ei kovin läheisiä olla, mutta joskus on käyty kahveilla kylässä puolin ja toisin. Hänen miehensä oli juuri joutunut sairaalaan monien terveysongelmien vuoksi. Mies ei pysty juttelemaan puhelimessa eikä sairaalassa voi nyt käydä. Mies odottaa jo poispääsyä taivaan kotiin. Ikääkin hänellä on jo yli 80. Muistaa saa rukouksessa, että Jumalan tahto hänen kohdallaan saisi tapahtua.
Sitten toinen tapaus, jonka tämä rouva kertoi. Lähellämme asuva baptistipastori oli runsas viikko sitten kuollut liikenneonnettomuudessa. Hän ajoi paljon polkupyörällä ja siinä sitten joutui auton kanssa vastakkain.
Kun sitä tapahtuma-aikaa tsekattiin, niin tulin siihen tulokseen, että minä tapasin hänet ehkä samana päivänä, saattoi olla niin, että hän oli juuri menossa sinne, missä se onnettomuus sitten sattui. Ehkä olin viimeinen tuttava, jonka hän tapasi, ja siinä tervehdittiinkin.
-
Tulin juuri tunnin kävelylenkiltä, karkasin siis karanteenista.
Vastaan tuli eräs uskova tuttavarouva, ei kovin läheisiä olla, mutta joskus on käyty kahveilla kylässä puolin ja toisin. Hänen miehensä oli juuri joutunut sairaalaan monien terveysongelmien vuoksi. Mies ei pysty juttelemaan puhelimessa eikä sairaalassa voi nyt käydä. Mies odottaa jo poispääsyä taivaan kotiin. Ikääkin hänellä on jo yli 80. Muistaa saa rukouksessa, että Jumalan tahto hänen kohdallaan saisi tapahtua.
Tuon edellisen kirjoitin 14.4. Kävelin äsken samaa reittiä tuon mainitun naapurin ohitse. Vastaan tuli tuon iäkkään veljen lievästi kehitysvammainen poika, joka kertoi, että hänen isänsä kuoli 15.4. Eli siis seuraavana päivänä tuosta kerrotusta tapaamisesta. Hautajaiset on huomenna.
-
Löysin "sattumalta" tämmöisen linkin, jossa Pekka Reinikainen käsittelee elämän syntyä, ja niitä kahta uskoa, joilla elämän syntyä selitetään: Luominen vaiko evoluutio?
Hieman vasta alkua kuuntelin, pitää kuunnella vähän myöhemmin kokonaan. Voi olla, että linkki on jo täällä, mutta olkoon kertaukseksi. Jotenkin tykkään näistä Reinikaisen puheista… :) :) :)
https://www.youtube.com/watch?v=_u7wRtwnxRA
-
Löysin "sattumalta" tämmöisen linkin, jossa Pekka Reinikainen käsittelee elämän syntyä, ja niitä kahta uskoa, joilla elämän syntyä selitetään: Luominen vaiko evoluutio?
Hieman vasta alkua kuuntelin, pitää kuunnella vähän myöhemmin kokonaan. Voi olla, että linkki on jo täällä, mutta olkoon kertaukseksi. Jotenkin tykkään näistä Reinikaisen puheista… :) :) :)
https://www.youtube.com/watch?v=_u7wRtwnxRA
Itse arvostan Reinikaisen luentoja. Tahdon kuitenkin aloittaa aiheesta keskustelua ja pohtimista enemmän omakohtaisella tasolla kuin "luomisen vaiko evoluution" vinkkelistä. Yritän kyhätä aloituksen aiheesta "kuoleman lähestyessä" tai jotain sen tapaista. Katsotaanpa onnistuuko se väsyneenä vai pitääkö ottaa ensin tirsat?
-
Eräs kuolemanrajakokemus löytyy täältä: https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014091318645525
Kyseessä ei ole ns. uskovainen. Kertomus antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta mm. siitä näkökulmasta, että kuoleman jälkeen on olemassa välitila, joka ei ei taivas eikä kadotus.
-
Mielessäni on pyörinyt pari asiaa, joista Raamatussakin puhutaan. Kysymys on rukouksesta.
Rukous liittyy erityisesti uskovan ihmisen elämään tässä ajassa. Mutta mitä mieltä ollaan siitä, päättyvätkö rukouksemme kuolemaan? Vai jatkuuko rukous jossain muodossa ajallisen elämämme päättymisen jälkeen?
Raamatussa sanotaan, että Jeesus Kristus on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. Pyhä Henki myös rukoilee (Esim. Room. 8:26).
Tämä ajatus on pyörinyt mielessä viime päivinä ehkä erityisesti rakkaan Jukka-veljemme poismenon vuoksi. Jukka rukoili monessa yhteydessä asioittemme puolesta, mutta jatkuvatko hänen rukouksensa rajan toisella puolella? Tietenkin tämä kysymys koskee muitakin jo maaliviivan ylittäneitä. Onko siellä vielä joitakin palvelutehtäviä?
-
Mielessäni on pyörinyt pari asiaa, joista Raamatussakin puhutaan. Kysymys on rukouksesta.
Rukous liittyy erityisesti uskovan ihmisen elämään tässä ajassa. Mutta mitä mieltä ollaan siitä, päättyvätkö rukouksemme kuolemaan? Vai jatkuuko rukous jossain muodossa ajallisen elämämme päättymisen jälkeen?
Raamatussa sanotaan, että Jeesus Kristus on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. Pyhä Henki myös rukoilee (Esim. Room. 8:26).
Tämä ajatus on pyörinyt mielessä viime päivinä ehkä erityisesti rakkaan Jukka-veljemme poismenon vuoksi. Jukka rukoili monessa yhteydessä asioittemme puolesta, mutta jatkuvatko hänen rukouksensa rajan toisella puolella? Tietenkin tämä kysymys koskee muitakin jo maaliviivan ylittäneitä. Onko siellä vielä joitakin palvelutehtäviä?
Ilm. 8:1-5 "Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin,
tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä.
Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat
Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa.
Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen
pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin
paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin
kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.
Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten
kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.
Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella
ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää
ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä."
Minä ymmärrän tästä, että rukoukset ovat ikään kuin itsenäisiä olevaisia, jotka jäävät vaikuttamaan, vaikka rukoilijat ovat jo poissa. Ehkä poismenneet itse eivät enää siellä perillä rukoile, mutta heidän rukouksensa vaikuttavat vielä maan päällä.
Mun rakas uskova mummoni kuoli, kun olin 10-v., ja hän oli rukouksen ihminen. Tulin kolmikymppisenä uskoon, vaikka meidän sukuhaarasta ketään ei ollut uskossa, eikä meillä ikinä puhuttu uskonasioista, ei käyty edes ulkokultaisesti kirkossa. Uskon, että mummon rukoukset vaikuttivat, vaikka hän itse lepää rauhassa.
Tämmöisiä pääsiäisajan mietteitä. Herra Jeesus, joka itse rukoilee puolestamme, on hyvä!
-
Olen tuolta kannalta usein ajatellut henkilöä nimeltä Maria Kowalski. Hän oli puolalainen nuori nunna, joka kuoli muistaakseni tuberkuloosiin 37 vuotiaana, juuri ennen 2. maailmansodan syttymistä.
Näyttää, että Herra laittoi hänet rukoilemaan oikein toden teolla ihmiskunnan puolesta. Hän myös selväsi ymmärsi hengessä, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan Puolalle ja maailmalle pian. Herra kuitenkin otti hänet täältä pois ennenkuin Saksa hyökkäsi Puolaan ja 2. maailmansota alkoi.
Mutta hänen rukouksensa näyttävät vaikuttavan tänne asti. Hän sai erityisen näön juuri Jeesuksen armosta ja yksinkertaisesta sydämen luottamuksesta Jeesukseen.
Hänen rukouksiaan joita hän ilmeisesti kirjoitti, on säilynyt, ja niissä on nähtävissä Jeesuksen syvä armo aivan kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, julkisyntisiä, uskova, hänen armostaan pois eksyneitä..... Hän kantoi kaikkia näitä ihmisiä rukouksessa Herralle.
-
Tässä hänen rukouslitaniansa, minkä opin karismaattisessa katolisessa rukouspiirissä.
He kokoontuivat ennen rukouspiiriä rukoilemaan tämän litanian mukaan.
Ihastuin noihin sanoihin: "for the sake of your sorrowful passion, have mercy on us and on the whole world"
Halusin sen jälkeen yhtyä tuohon heidän rukoukseensa.
"Hänen surullisen kärsimyksesi takia, armoahda meitä ja koko maailmaa"
Tässä modernimpi melodia sille.
https://www.youtube.com/watch?v=tSVvBQtSqFM
-
Äsken juttelin naapurin kanssa, joka on minua 4-5 vuotta nuorempi. Häneltä kuulin, että entinen naapurimme ja minun luokkakaverini oli kuollut syöpään. Joskus silloin tällöin tapasimme jossakin ja olinkin jo ajatellut, että mitähän Ramille nykyään kuuluu. Alan olla jo siinä vaiheessa, että minulla on tuttavia rajan toisella puolen enemmän kuin tällä puolen.
Selasin vanhoja keskusteluja ja sieltä tuli tämä vastaan. Tämä naapuri, josta yllä kerroin on kadonnut näköpiiristä. Parisen viikkoa sitten tapasin hänen vaimonsa, joka kertoi, että miehensä, Juha, on sairastunut syöpään ja käy sytostaattihoidoissa. Juhan kävely on jo kauan ollut hyvin huonoa. Mielestäni nämä jalkavaivat ovat suvun perinnöllistä rasitetta. Hänen isänsä siivosi aikoinaan kontaten pihaa ja Juhan vanhempi veli on jo pitkään ollut pyörätuolissa. :( :( :(
-
Olen viime aikoina pysähtynyt usein ajattelemaan erästä asiaa, jota nuorempana ei osannut juuri huomioida. Tänä aamuna lehteä lukiessani tämä tuli jälleen mieleen.
Luen sunnuntain lehdestä yleensä ensimmäisenä kuolinilmoitukset nähdäkseni, onko siellä jonkun tutun nimi. Tänään taas oli ja tuohon henkilöön liittyvät muistot nousivat jälleen pintaan. Kuolinilmoituksessa kiiteltiin henkilökuntaa hoivakodissa, jossa hän vietti viimeiset päivänsä.
Samalla yllätyin siitä, että tuo hoivakoti on samaa "firmaa'' kuin missä sisareni on. Tämä hoivakoti on tässä ihan lähellä, noin 3 km meiltä.
Tosiasia lienee se, että minulla on tuttuja rajan takana enemmän kuin tällä puolella. Huomaan myös, että kuolemaan liittyvät kirjoitukset alkavat kiinnostaa yhä enemmän ja erityisesti ne, joissa kerrotaan kuolemanrajakokemuksista. Itselläni on myös erikoinen kokemus, joka mielestäni liittyy samaan asiaan vaikka onkin vain pienen pieni välähdys.
-
Katsoin juuri TV7:stä, kun Martti Ojares haastatteli Kari Pöllästä tämän kuolemanrajakokemuksesta. Tässäkin tapauksessa on paljon samanlaisia piirteitä, joita on kuvattu esim. monissa kirjoissa. Mutta ne jotka eivät tahdo uskoa, väittävät että ne kokemukset ovat joitain hallusinaatioita tms.
Suosittelen kuitenkin tämän ohjelman katsomista:
https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-kari-pollanen_p59014/
-
Mikä näissä uskovaa kiehtoo, en ymmärrä?
Parhaassa tapauksessahan se vain todistaa, että jotain "henkimaailmaa" todellakin on, mutta...
Eivät todista Kristuksesta eivätkä Raamatusta. Eivät ole yhteneväisiä edes, profetiat eivät pitäne paikkaansa tai ovat epäselviä ja vain sinne päin, saattavat kieltää Jeesuksen olemassaolonkin. Ristintyön kieltävät 95 prosentissa tapauksista. Ovat siis muiden uskontojen airueita melkein aina. Parempi on ettei tarvitse olla tekemisissä Jeesukseen uskovana henkimaailman kanssa, kun ei voi luottaa eikä tietää. Kuka olikaan valheen ja petoksen "isä"? Miksi uskotaan, että kaikki on Kolmiyhteisestä Jumalalstamme, vaikka pitäisi tietää, että vastapuolella on paljon valtaa ja lupa tämän maailman ruhtinaana antaa suvereenisella Jumalan luvalla kaikennäköistä ihmeellistä ja "menestystä" seuraajilleen jne.? (Etkö sinä Paulus PL ole arvostettu jäsen Aitomaa, Nieminen, Malk yms. porukassa?)
Nämä jutut kuuluvat teosofian ja New Agen alaisuuteen ei kristillisinä. (Eksyttäviä henkiä? Itse PP sai koetella Jeesustakin muistanet?)
Hyvää Itsenäisyyspäivää kuitenkin (104 v)!
Jeesukseen K. ei ole helppo uskoa, vaan "lihamme" vastustaa koko ajan jne. Eksymisestä varotetaan myös koko ajan Raamatussamme. Aitoakin voi kuitenkin olla, mutta ehkä vain n. 2 prosenttia. Arvioikaa! Hankkikaa henkien erottamisen armolahja! Ei Jumala siitä suutu, päinvastoin.
-
Nyt en todellakaan ymmärrä, mihin viittaat tuossa kirjoituksessasi… :-\
-
No, eipä sitten mitään! En tykkääkään aiheesta, joten koitan olla välittämättä. :-\
-
Mun on todettava, että minä olen skeptinen näiden kertomusten suhteen, olkoon sitten eiuskova tai uskova, joka kertoo kokemuksestaan.
En voi millään perustella Raamatulla sitä, että tämä kokemus olisi Herrasta.
Siksi minäkin hylkään ne.
EIuskovien ja uskovien kertomukset ovat yllättävän samanlaisia kun kertovat tällaista.
Se on toinen syy, miksi en ota niitä todellisena taivas kokemuksena.
Mun tekisi mieli laittaa tähän SNLn sketsi samasta aiheesta. Mutta se on lievästä epäasiallinen sanojen käytön(kin) suhteen. Mutta siinä on kyllä hyvää huumoria.
Sen löytää youtubesta hakusanalla Near-Death Experience - SNL.
-
Olen varmaan niin tyhmä, etten osaa ottaa mitään kantaa noihin kuolemanrajakokemuksiin. Ne ovat ihmisten kertomuksia ja kokemuksia kaiken muun joukossa. Kuolema on kaikille tuntematon joka tapauksessa. Voin vain turvautua Jeesukseen elämässä ja kuolemankin hetkellä.
-
Olen itsekin pohtinut kuolemaa ja pyytänyt Herralta apua asian käsittelemiseen.
Ajattelen, että Raamattu sisältää tämän asian suhteen kaiken mitä tarvitsemme tietää, että voimme uskossa luottaa Herraan kuolemankin suhteen.
Eka juttu on se, että Herra määräsi ihmisen kuoleman pian syntiinlankeemuksen jälkeen.
Eli kuoleman hyväksyminen on Herran edessä sen asian edessä nöyrtymistä.
Toisekseen Raamattu on täynnä toivoa antavaa informaatiota meidän kuolevaisuutemme suhteen. Jos/kun en luota siihen, minussa on aimoannos epäuskoa.
Eli tuosta voin sitten mennä eteenpäin ja olla avoin Herran opetuksen edessä.
-
Paikallisessa sanomalehdessä julkaistaan maksettujen kuolinilmoitusten lisäksi pikku-uutinen, jossa on mainittu seurakuntaan kuuluvat pariskunnat, jotka ovat saaneet lapsen sekä kuolleitten seurakunnan jäsenten nimet ja ikä.
Eilen lehteä aamulla lukiessani hämmästyin jonkin verran, kun kuolleeksi oli mainittu hyvä ystäväni yli 20 vuoden ajalta. Ajattelin ensin, että henkilö oli joku toinen samanniminen, olimmehan hiljattain olleet puhelinyhteydessä, kuten tapanamme oli ajoittain.
Puhelimesta kuului tiedote naisäänellä: "Valitsemanne numero ei ole käytössä, tarkistakaa numero." Soitin numeroon useamman kerran ja aina sama juttu.
Tällä henkilöllä oli suuri merkitys elämässäni ja hän oli seurakunnan miestenpiirin vetäjänä useiden vuosien ajan. Kyseinen piiri oli minulle aikanaan hyvin merkityksellinen ja sieltä alkaneet ystävyydet ovat vieläkin jatkuneet.
-
Surullista, jos ystävä kuolee, vielä noin yllättäen.
-
:( Otan myös osaa!
Sellaista se on varsinkin tässä iässä. Sinulla on toivo jälleennäkemisetä, koska todennäköisesti ystäväsi oli uskossa Kristukseen J.
-
Minäkin otan osaa Pauluksen suruun ystävän menetyksen johdosta.