Miksi toisten Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

[Natanael]

Etsin tietoa luetun ymmärtämisestä oikein ja tällainen teksti tuli vastaan.

 

Miksi toisten Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)

http://www.kolumbus.fi/~w462389/raamattu/lukutapa.htm

[Natanael]

Tuon edellä olevan kirjoittaja on löytänyt seuraavia mahdollisia syitä väärinymmärryksiin.

Syitä opillisiin virhetulkintoihin ja Jumalan tahdon vastaisiin uskonkäytänteisiin (rituaalit) ja elämään (pyhitys vai lihallinen hapatus) ovat seuraavat:

    1. Tahattomat virhetulkinnat
        a) Perinteiden ja ryhmän vaikutus
        b) Kasvamattomuus uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa
        c) Ymmärryksen puute (nuori ikä tai oppimisvaikeudet esim. vammaisuuden tai sairauden seurauksena)
        d) Raamatun vaikeatajuisuus (vanhahtava kieli, käännösvirheet, monimutkainen kielellinen rakenne
            esim. Paavalin kirjeissä,  Raamatun ajan maailman huono tuntemus, jne.)
        e) Joku ei ole syntynyt uudesti ylhäältä ja tulkitsee siksi väärin Raamattua


    2. Tahalliset virhetulkinnat
        a) Pelko estää tottelemasta Jumalan sanaa (esimerkiksi omasta perheestä tai yhteisöstä erottamisen pelko,
            jos joku ottaa kasteen ja tunnustautuu siten kristityksi)
        b) Taloudellinen hyöty (pappi saa leivän kirkolta, joten hän ei eroa siitä, koska menettäisi toimeentulonsa;
            huijariparantajien ja menestysteologien vääryydet rahan keräämiseksi)
        c) Pelastuksen turvan menettämisen pelko (jos joku luopuu oman vastuun kieltävästä ja kumoavasta opista,
            niin hän menettää pelastusvarmuuden:
            esim. kaste tai muut rituaalit tuovat pelastuksen tai "kerran pelastunut on aina pelastunut" oppi)
        d) Paatumus ja Herrasta luopuminen tahallisen synnin teon vuoksi (Hebr 3:12-15; 6:4-6; 10:26-31; Joh 15:1-6;
            Room 11:17-22; 2Piet 2:20-22; Room 6:15-23; 8:13; Jda 1:12):
            pelastuksen menettämisen mahdollisuuden kieltäminen on jo osoitus siitä, että kyseinen henkilö on joko
            menettänyt Pyhän Hengen tai on lähellä sitä tilannetta.
        e) Joku ei ole koskaan tullut uskoon ja voi tulkita paatuneena tahallaan Raamattua niin kuin tahtoo,
            esimerkiksi saadakseen hyötyä Jumalan sanan ja "uskonnon" avulla itselleen.

[Natanael]

Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

[Paulus]

Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

Petteri Haipola:
"Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)"

Tuossa laitetaan Paavalin opetusta ajatellen mutkat suoraksi. Paavalin mukaan sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18 ja 1. Kor. 2:2). Ja pitämämällä tämä ykkösasiana vaelletaan ylösnousemuselämässä ja Hengessä. Ristiltä ei lähdetä mihinkään suurempaan ja eteenpäin.

[Natanael]

Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

Petteri Haipola:
"Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)"

Tuossa laitetaan Paavalin opetusta ajatellen mutkat suoraksi. Paavalin mukaan sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18 ja 1. Kor. 2:2). Ja pitämämällä tämä ykkösasiana vaelletaan ylösnousemuselämässä ja Hengessä. Ristiltä ei lähdetä mihinkään suurempaan ja eteenpäin.

Miten tuon perustelet, vaikka Paavalikin kirjoittaa näin?:

Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!

ja näin

me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

[Marjatta]

Molempia tarvitaan.

Haluan tuntea Kristuksen ja hänen
ylösnousemuksensa voiman ja
hänen kärsimystensä osallisuuden ja
tulla hänen kaltaisekseen samastumalla
hänen kuolemaansa, Fil 3:10

Näin ymmärrän.

[Helena]

Jos olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, olemme myös yhteenkasvaneita yhtäläisessä ylösnousemuksessa (Room. 6:5).

[Natanael]

Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:

Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?

[Paulus]

Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

Petteri Haipola:
"Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)"

Tuossa laitetaan Paavalin opetusta ajatellen mutkat suoraksi. Paavalin mukaan sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18 ja 1. Kor. 2:2). Ja pitämämällä tämä ykkösasiana vaelletaan ylösnousemuselämässä ja Hengessä. Ristiltä ei lähdetä mihinkään suurempaan ja eteenpäin.

Miten tuon perustelet, vaikka Paavalikin kirjoittaa näin?:

Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!

ja näin

me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

Mikäli oikein ymmärrän, evankeliumin ydin ei ole tyhjässä seimessä, tyhjässä ristissä, tyhjässä haudassa eikä helluntaissa. Ne kaikki ovat tarpeen, mutta vain ristillä laki ja evankeliumi olivat samalla hetkellä läsnä. Ristillä tapahtunut sovitus on horjumaton perustus nyt ja aina ja vielä Jumalan valtaistuimen edessä seisoo Karitsa, ikäänkuin teurastettu (Ilm. 5. luku). Isälle ja teurastetulle Karitsalle (jakeet 6,9 ja 12) joutuvat kaikki antamaan kunnian.

[Paulus]

Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?

Oikeastaan tuossa kysymyksessä on virhe. Kenenkään Jeesus ei enää ole ristillä. Mutta tuolla kysymyksellä nostetaan omaa nokkaa toisten yläpuolelle, koska "me emme enää konttaa alkeissa, vaan olemme päässeet pitemmälle kuin nuo".

Mutta entä sitten, kun on loppuselvityksen aika, mihin silloin voin vedota? En siihen, millaista uskovan elämää olen elänyt, mitä minussa on tapahtunut ja millaisia tekoja olen tehnyt. Ainoa puolustukseni on ristillä tapahtuneessa sovituksessa, siinä että siellä maksettiin minunkin velkani.

[Marjatta]

Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:

Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?

Tuohon en osaa vastata. Ajattelisin, että jos Paavalin  kirjeessä oleva kohta on käsitetty väärin. Se kohta on
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Tässä Paavali taitaa painottaa ristin hullutusta vastaan korittolaisten viisauden ihailuun.

Kyllä minäkin pidän erittäin tärkeänä tuoda esille Kristuksen ristiinnaulittuna onhan se perustus lunastuksellemme. Mutta yksistään se ei ole pätevä, ellei Kristusta Jumala olisi herättänyt kuolleista.

[Natanael]

Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:

Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?

Tuohon en osaa vastata. Ajattelisin, että jos Paavalin  kirjeessä oleva kohta on käsitetty väärin. Se kohta on
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Tässä Paavali taitaa painottaa ristin hullutusta vastaan korittolaisten viisauden ihailuun.

Kyllä minäkin pidän erittäin tärkeänä tuoda esille Kristuksen ristiinnaulittuna onhan se perustus lunastuksellemme. Mutta yksistään se ei ole pätevä, ellei Kristusta Jumala olisi herättänyt kuolleista.

Käännän kysymyksen toisin päin:

Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.

[Marjatta]

En tiedä. Pitäis kysyä heiltä, joilla tuppaa olemaan yksipuolinen painotus.

Ehkä johtuu opetuksesta, mitä on saanut ja miten on asian ymmärtänyt. Tai pitää vaikkapa ylösnousemusvoimaa hurjan tärkeänä, joka minusta näin  äkkiseltään ajateltuna on omituiselta.

Kokonaisuus on hukassa?

[Paulus]

"Sovintotyö ei kuitenkaan koskaan olisi ollut täydellinen ilman pääsäisaamun ihmettä. Ylösnousemuksessa on sovituksen ydin. Pääsiäisaamu, viikon ensimmäinen päivä, kahdeksas päivä, oli uuden luomakunnan päivä. Sovitus tähtäsi juuri tähän. Samoin koko Jumalan pelastussuunnitelmalla oli tämä suuri päämäärä, uusi ihminen uudessa olotilassa. Halleluja!"

Vilho Soininen, Neljä ratsastajaa

Soininen asettaa ylösnousemuksen sovituksen ytimeksi. Olen eri mieltä. Ristillä tapahtunut sovitus (jolloin temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti) oli käännekohta koko maailmanhistoriassa.

Ja tuosta lopusta teen sen johtopäätöksen, että on kaksi perusteellisesti toisiaan vastaan olevaa näkemystä sovituksesta, toinen on Jumalakeskeinen (=Jumala sovitti maailman itsensä kanssa) ja toinen ihmiskeskeinen (=se, mitä ihmisessä tapahtuu).

[Paulus]

Käännän kysymyksen toisin päin:

Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.

Jos keskus on ristiinnaulittu Kristus, niin siinä ei ole ihmisellä mitään ansioitumismahdollisuuksia muutoin kuin käänteisesti: "… sun jalkoihis ja käsiis naulat löin, mä kruunun sulle tappuroista taitoin, ja otsas puhtaan sillä seppelöin …"